Covid-tauti pysähtynee vasta rokotteeseen, ja sinne on pitkä ja piinallinen matka - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Essee

Covid-tauti pysähtynee vasta rokotteeseen, ja sinne on pitkä ja piinallinen matka

Vuoteen 2021 asti kukin maa ja alue elää omien rajoitustensa, aikataulujensa, pelkojensa ja pelastussuunnitelmiensa komentovallassa. ”Kysymys on siitä, miten päästään rokotteeseen niin, että mahdollisimman harva kuolee”, sanoo tutkijatohtori Tuomas Aivelo.

Sotilas tarvikkeineen New Rochellen kaupungissa New Yorkin osavaltiossa 23. maaliskuuta. New Rochellessa on ollut ainakin 775 koronavirustartuntaa. Kuva: ANDREW KELLY / Reuters

Julkaistu: 12.4. 2:00, Päivitetty 12.4. 9:03

Muistan kuinka rinnassa hakkasi, kun soitin hohhotilaisesta hotellihuoneesta Maailman terveysjärjestöön WHO:hon. Halusin kuulla, oliko heillä samoja havaintoja kuin itselläni.

Olin ajanut taksilla lähes 600 kilometrin matkan Pekingistä Sisä-Mongolian pääkaupunkiin Hohhotiin ja kohdannut matkalla parikymmentä tiesulkua, joilla mitattiin autoilijoilta kuumetta.

Tutustuin niistä yhteen noin 300 000 asukkaan Fengzhenin kaupungin lähistöllä. Lääkäri selitti, että alueen ympärille oli pystytetty 18 hengen voimin kolmessa vuorossa toimivia kuumeasemia: ne muodostivat hämähäkinseitin, joka nappasi sars-epäiltyjä kiinni kuin kärpäsiä.

WHO:n tiedottaja vastasi puhelimeen ja kertoi riemukkaana, että järjestön tiimi oli edellisviikolla tehnyt tutkimusretken Hebein maakuntaan ja nähnyt samankaltaisen valvontakoneiston. Tuhansia ihmisiä oli valjastettu työhön.

Ymmärsin, että näillä toimilla Kiina todella voi pysäyttää tappavan sars-taudin. Ja niin kävi: epidemia ei ehtinyt karata käsistä ja äityä pandemiaksi.

Tartuntoja kirjattiin maailmanlaajuisesti 8 089 ja kuolleita 774. Sarsia ei ole nähty laboratorioiden ulkopuolella sitten vuoden 2004. Se poljettiin maanrakoon.

Sars-asemat tarkastivat kuumeen ja desinfioivat ajoneuvot Sisä-Mongolian maanteiden varsilla vuoden 2003 koronavirusepidemian aikana. Kuva: Pekka Mykkänen / HS

Seitsemäntoista vuotta myöhemmin, keväällä 2020, Kiina vakuuttaa kansalaisilleen ja muulle maailmalle, että se on saanut sars-epidemian pelottavan jatko-osan eli covid-19-taudin hallintaan. Maassa kirjataan enää joitakin kymmeniä uusia tartuntoja per päivä: viime tiistaina kuolemia oli peräti pyöreä nolla.

Kansa on jo lähtenyt huvittelemaan, kuten joistakin kiinalaisista turistikohteista julkaistut kuvat näyttävät. Väliaikaissairaalat on suljettu ja tehtaat avattu. Myös taudin alkupisteenä tunnettu Wuhanin kaupunki heräilee eloon ja sallii tällä viikolla taas sieltä pois matkustamisen, ensi kerran sitten 23. tammikuuta.

Mutta muualla ei huvitella ja matkustaminen on pitkälti mahdotonta. Helsingistä ei pääse Pirkanmaalle pääsiäisen viettoon. Milanosta ei saa mennä Sisiliaan. Kalifornialaiset ja kapkaupunkilaiset on komennettu koteihinsa.

Euroviisut, Roskilden musiikkifestivaali, EM-jalkapallokisat ja Tokion olympialaiset on peruttu.

Guangdongin maakunnasta lähtenyt sars-tauti ehti levitä Kiinasta 26 maahan. Covid-19-tautia sen sijaan on tavattu miltei jokaisessa maailman maassa Syyriasta Surinamiin.

Viime viikon maanantaina tapauksia oli yhteensä noin 780 000, nyt noin 1,8 miljoonaa. Yli satatuhatta ihmistä on kuollut tautiin. Yli 40 vuotta sotineeseen Afganistaniin ei moni tapaa matkustaa, mutta sinnekin on virus tiensä löytänyt: tartuntoja oli lauantaihin mennessä todettu 555.

Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa oleva huvipuisto on suljettu koronaviruksen vuoksi. Kuva: MOHAMMAD ISMAIL / Reuters

Keväällä 2003 tuntui huikealta olla uutisoimassa siitä, kuinka maailmaa säikäyttänyt vaarallinen tauti saatiin hallintaan ja tukahdutettua tiesuluilla, kuumemittareilla, karanteeneilla ja sairaalan eristysosastoilla. Milloinkahan sen jutun pääsee tällä kertaa kirjoittamaan?

Ei pääse, ajattelee moni asiantuntija. Tällä kertaa mennään maaliin asti: tämä tauti pysähtyy vasta rokotteeseen.

”Kysymys on siitä, miten päästään rokotteeseen niin, että mahdollisimman harva kuolee”, sanoo Helsingin yliopiston tautiekologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo.

Kuolemien minimoimiseksi joka puolella maailmaa on alettu rajoittaa normaalielämää, jotta ihmisten kohtaamiset vähenisivät ja viruksen leviäminen hidastuisi. Tärkeänä tavoitteena on pitää terveydenhuoltojärjestelmät pystyssä, koska sekä Wuhanissa että Pohjois-Italiassa niiden nähtiin romahtavan liian nopeasti leviävän epidemian paineessa.

”Ja miten saadaan talous pyörimään riittävän hyvin ja miten ihmisten päät pysyvät kunnossa?” Aivelo pohtii.

Pohjois-Italian Pavian kaupungin San Matteon sairaalan teho-osasto 26. maaliskuuta. Kuva: Claudio Furlan / LaPresse

Koronavirusta helmikuusta lähtien tutkinut Turun yliopiston virusopin dosentti sekä laboratorio- ja bioturvapäällikkö Laura Kakkola ei myöskään usko, että covid-19-taudista päästäisiin globaalilla tasolla eroon. Stopin ja ulospääsyn tarjoaa vasta rokote tai toimiva lääkitys.

”Tämä virus ei aiheuta selkeitä oireita heti, eikä edes aiheuta oireita kaikissa infektoituneissa, joten infektoituneiden ihmisten tunnistaminen ennen kuin he ehtivät virusta levittää on globaalisti ajateltuna mahdotonta”, Kakkola sanoo.

Näin ajatellaan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa THL:ssä.

”Kun yhdistää ihmisten liikkuvuuden ja ne kokemukset, joita esimerkiksi influenssoista on, niin on täysin epärealistinen ajatus, että tällaisen taudin leviämisen voisi kokonaan estää maailmassa”, totesi THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane maaliskuun puolivälissä.

Covid-19-tautia tarkkaan seuraavan amerikkalaisen Johns Hopkins -yliopiston vanhempi tutkija Amesh Adalja uumoili jo 29. tammikuuta kirjoittamassaan blogitekstissä, että uusi virus tulee liittymään ihmisten keskuudessa vuosittain jo pyörivien neljän koronaviruksen joukkoon.

Adalja julkaisi kirjoituksensa sattumoisin samana päivänä, kun Suomessa kirjattiin ensimmäinen koronavirustapaus Lapissa.

Wuhanilainen urheilukeskus oli muutettu väliaikaissairaalaksi epidemian pahimmassa vaiheessa. Kuva on otettu 17. helmikuuta. Kuva: Xiao Yijiu / Xinhua

Ja tässä sitä nyt ollaan, koko ihmiskunta yhdessä veneessä odottamassa, että jokin laboratorio huutaa ”heureka”, ja valmistelut valtavien ihmisjoukkojen rokottamiseksi voidaan käynnistää.

Mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Rokotteita kehitetään nyt huikeaa tahtia. Joitakin ensimmäisiä on saatu valmiiksi jo ihmisillä tehtäviin vapaaehtoistesteihin, Kakkola kertoo.

Näistä ja myöhemmin tehtävistä laajemmista testeistä odotetaan tuloksia vielä tämän vuoden aikana. Prosessia voi nopeuttaa jonkin verran, mutta ei liiaksi, koska miljardeihin ihmisiin pumpattavan rokotteen on oltava turvallisempi kuin lasten turvaistuimen.

”Näkisin, että jos kaikki menee hyvin, vuoden päästä markkinoilla voisi olla rokote, jota ensisijaisesti annettaisiin riskiryhmille. Globaaliin levitykseen tarvittava rokotetuotanto saataneen tehtyä 1,5 vuoden kuluttua”, Kakkola sanoo.

Tutkija kehittämässä rokotetta koronavirukselle Belo Horizontessa Brasiliassa 26. maaliskuuta. Kuva: Douglas Magno / AFP

Malttia vaaditaan myös silloin, kun rokote valmistuu. Turun yliopiston virusopin professori Ilkka Julkunen sanoo, että rokotteen syntymisestä voi viedä melko pitkään ennen kuin rokote on kaikkien saatavilla.

”Influenssarokotteen tuotantokapasiteetti maailmassa on noin 1,4 miljardia rokoteannosta vuodessa ja pandemiarokotteessa se on noin nelinkertainen, kun tuotetaan vain yhtä rokotekomponenttia”, sanoo Julkunen.

Julkusen mukaan lopulta asian ratkaisee se, millainen rokote uudelle sars-cov-2-virukselle saadaan aikaan. ”Maailman rokotetuotantokapasiteetti voi olla suurempi tai pienempi kuin influenssarokotteessa.”

Ihmisiä on 7,8 miljardia. Heistä todennäköisesti hyvin monen kohtalo on tutustua virukseen tartunnan kautta.

Näkymä San Franciscon Chinatownista Kaliforniassa 1. huhtikuuta. Kuva: Justin Sullivan / AFP

Huh huh. Yhtäkkiä tuntuu, että Roskilden musiikkifestivaali myös kesällä 2021 on vaarassa.

Mutta ei kai niin voi olla, sillä Tanskan pääministeri Mette Fredriksen on ilmoittanut, että jos kaikki menee hyvin, yhteiskunnan toimia rajoittavia määräyksiä voidaan purkaa hiljalleen jo pääsiäisen jälkeen.

Jopa Italiassa on pohdittu maan sisäisten matkustusrajoitusten purkamista lähiviikkoina. Purkutalkoisiin valmistaudutaan myös esimerkiksi Itävallassa, Saksassa ja Norjassa. Suomessa rajoituskeinojen takarajat on asetettu toukokuun 13. päivään, ei siihenkään enää niin pitkästi ole.

Eiköhän tämä sittenkin ole pian taputeltu, kuten Kiinassa?

”Spekulaatioita voidaan tietysti esittää, että tukahduttaminen onnistuu tai ei onnistu, mutta emme voi sitä tietää. Maailmalla virus kiertää ja infektioiden estäminen on äärimmäisen vaikeaa, eikä ole pandemioissa onnistunut”, professori Julkunen sanoo.

Uudenmaan suljettu raja Loviisan kohdalla 28. maaliskuuta. Kuva: Juha Metso

Jos Suomi saa tilanteen hallintaan lähiviikkoina, se ei tarkoita, että suurella osalla suomalaisista olisi immuniteetti tautia vastaan. Ei ole kiinalaisillakaan. Tartuntoja on Kiinassa ollut virallisesti vasta noin 82 000:tta. Vaikka todellinen luku olisi tuhatkertainen, immuniteetti puuttuisi vielä 1,3 miljardilta.

Millainen on maailma siihen asti, että rokote syntyy?

”Se on maailma, joka on koko ajan varpaillaan ja valmis ottamaan rajoitukset takaisin käyttöön”, sanoo tutkija Tuomas Aivelo.

Katsotaanpa taaksepäin.

Ensin Kiina sulki Wuhanin kaupungin, sitten sen naapurikaupungit ja lopulta koko Hubein maakunnan, kunnes vastaavia rajoituksia otettiin käyttöön joka puolella Kiinaa.

Kiinassa valjastettiin käyttöön kaikki mahdolliset keinot ilman perustuslaillisia diskuteerauksia ja opposition määkättämistä: testit, tartuntaketjujen jäljittäminen, karanteenit, kokonaisten kortteleiden desinfioinnit, sääntöjä rikkoneiden ihmisten julkinen nöyryyttäminen, kansalaisia jäljittäneet mobiilisovellukset ja terveystilaan kytketyt QR-koodit, joissa ihmisten vapausasteet on kytketty liikennevalon väreihin.

”Vihreä koodi, matkaa vapaasti. Punainen tai keltainen, mene heti ilmoittautumaan”, propagandajulisteissa kerrotaan.

Keltaiset joutuvat viikon karanteeniin, punaiset kahden viikon. Vallanpitäjälle varmasti kätevä systeemi muissakin kuin epidemian oloissa.

Viimeiset hoidetut koronapotilaat jättivät Wuchangin väliaikaisen sairaalan Wuhanissa 11. maaliskuuta. Kuva: Fei Maohua / Xinhua

Laajasta työkalupakista huolimatta virus levisi joka puolelle Kiinaa ja maailmaa, osin alkuvaiheen pimitystoimien ja vitkastelun vuoksi. Ja nyt virus näyttää orastavia merkkejä paluusta. Viime viikolla nimittäin kerrottiin, että Henanin maakunnassa oli pitänyt sulkea 600 000 ihmisen Jian piirikunta siellä syntyneen uuden paikallisepidemian vuoksi.

Wuhanin kommunistijohtaja puolestaan komensi runsas viikko sitten wuhanilaisia välttämään ulkona oloa, koska viranomaisilla oli pelko epidemian niin sanotusta toisesta aallosta. Näin siis kaupungissa, jonka ensimmäinen tapaus kirjattiin ehkä marraskuussa viime vuonna ja joka avattiin keskiviikkona matkailulle.

CNN-kanavan mukaan Wuhan avattiin kuitenkin tiukkojen rajoitusten reunaehdoilla. Yksi henkilö per kotitalous saa mennä päivittäin kahdeksi tunniksi ulos, jos hänen koko asuinyhteisönsä on ollut tartunnoista vapaa kahden viikon ajan.

Muu maailma on kulkenut Kiinan jalanjäljissä mutta valikoivasti – poimien sellaisia keinoja, jotka ovat siedettävällä tavalla toteutettavissa ja kansan sulateltavissa.

On syntynyt esimerkiksi aasialaisia ”menestystarinoita” Kiinaa hennommillakin otteilla, kuten Taiwanissa, Singaporessa ja Etelä-Koreassa. Näissä maissa on onnistuttu vähentämään tartuntoja merkittävästi laajalla testaamisella ja tartuntaketjujen jäljittämisellä sekä kekseliäillä mobiilisovelluksilla ilman että yhteiskuntia on pantu kokonaan kiinni.

Työntekijän sormet kurottelivat aitauksen läpi eristetyssä ulkomaalaistyöläisten asuntolassa Singaporessa maanantaina. Asuntolassa oli havaittu kymmenien koronavirustartuntojen rypäs. Kuva: EDGAR SU / Reuters

Näissä malleissa on myös ollut puutteensa, kuten Singaporessa jouduttiin viime viikon perjantaina karvaasti myöntämään. Maa on kehittänyt huikean tehokkaan tavan jäljittää tartuntaketjuja, mutta siitä huolimatta lähes puolet tartunnoista on sellaisia, joissa tartunnan alkuperää ei tiedetä.

Singaporessa tartunnat lähtivät huolestuttavalla tahdilla kasvuun ja kaupunkivaltio joutuu nyt turvautumaan ensi kerran koulujen ja työpaikkojen sulkemiseen, mikä on Suomessa ja monessa muussa maassa hidastanut epidemiaa. Suomessa taas valmistaudutaan testien lisäämiseen ja tartuntaketjujen tehokkaampaan jäljittämiseen.

Singapore siis kulkee Suomen jalanjäljissä ja Suomi Singaporen sekä Etelä-Korean. Italia on ollut vähän Hubein linjoilla, Ranskassa kaduilla ovat sotilaat ja New Yorkin osavaltioon New Rochelleen komennettiin kansalliskaarti. Maltalla karanteenin rikkojia sakotetaan, kuten tehdään Taiwanissakin.

Ja sitten on Sverige, joka on mennyt omia polkujaan – koulut, ravintolat ja takki auki kohti virusta. Ruotsissa on käytössä sama tieto kuin muuallakin, mutta siitä on vedetty eri johtopäätökset. Ei mennä paniikkiin, tehdään lagomisti.

”Aluksi katselin sitä pelolla ja nyttemmin kauhulla. Se vaikuttaa niin riskialttiilta”, Tuomas Aivelo sanoo.

Aivan kuin vastauksena Aivelolle, Ruotsin kansanterveysviraston pääjohtaja Johan Carlson totesi Dagens Nyheter -lehden haastattelussa viime viikon lauantaina, että Ruotsin valitsema strategia ”voi tuntua hieman pelottavalta”.

Ruotsin kansanterveysviraston pääjohtaja Johan Carlson tiedotustilaisuudessa 1. huhtikuuta. Kuva: Janerik Henriksson / TT

Hän sanoi, että Ruotsi ei mittaa menestystä yksistään sillä, paljonko virus tappaa ihmisiä. Vaan sillä, miten epidemia vaikuttaa koko Ruotsin terveystilanteeseen viiden vuoden perspektiivissä. Nyt ei juosta sadankympin aitoja vaan maratonia.

”Joka vuosi 850 000 ihmistä joutuu sairaalaan, ja meidän on hoidettava kaikki muutkin sairaudet. Miten koronatilanne vaikuttaa koko terveystilanteeseen?” Carlson pohti.

Miten käy rikkinäisten kotien lapsille, joille koulu on ainoa elämänlanka?

Hyviä kysymyksiä. Ja niitä on pitänyt kysyä kovan paineen alaisena, sillä Ruotsissa koronaan kuolleiden määrä oli lauantaina 887. Se oli 18-kertainen määrä Suomen 49 kuolleeseen verrattuna.

Työntekijä desinfioi majataloa Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 1. huhtikuuta. Kuva: AFP

Nyt näyttääkin siltä, että vaikka ihmiskunnalla on yhteinen huoli, eri maat ja niiden alueetkin istuvat yhden veneen sijaan sadoissa eri veneissä. Kainuulainen ja pohjalainen pelkäävät tautista helsinkiläistä, suomalainen pelkää epäluotettavaa venäläistä ja holtitonta ruotsalaista, wyomingilainen puistelee päätään newyorkilaiselle, zhejiangilaista ihmetyttää hubeilaisen toimet.

Sellainenkin ihme saatiin maaliskuun puolivälissä nähdä, että Suomi sulki rajansa ulkomaalaisilta. Tässä asiassa Suomi ja muut eurooppalaismaat pääsivät olemaan suunnannäyttäjiä Kiinalle, joka ilmoitti vastaavista rajoituksista vasta maaliskuun lopussa. Kiinassa pelätään nyt, että muukalaiset tuovat taudin maahan.

Maailma on rokotteeseen asti kuin keskiaikainen kaupunkivaltioiden tilkkutäkki, jossa kukin maa tai alue elää omien rajoitustensa, aikataulujensa, pelkojensa ja pelastussuunnitelmiensa komentovallassa. Ainoa yhteinen jumala on käsienpesu, siis siellä, missä vettä on liruteltavaksi asti.

Tuomas Aivelon mukaan pandemian oloissa maailman uhkaavilta tuntuvat paikat näyttävät vaihtuvan arvaamattomasti. Äskettäin suomalaisten oli turvatonta mennä Italiaan ja Itävaltaan. Kunnes Levillä laskettelusta ja Mäntyharjulla mökkeilystä tuli terveysriski.

”Määritelmä siitä, mikä on epidemia-alue, näyttää olevan aina pari viikkoa myöhässä. Se on sellainen vuotava seula. Jäämme jännittämään, onko ennen rokotetta mahdollista matkustaa ilman että joutuu kahden viikon karanteeniin.”

Bangkokin lentokentällä Thaimaassa mitattiin Kiinasta saapuneilta matkustajilta kuume 25. tammikuuta. Kuva: Vichan Poti / Pacific Press

Yhteiskuntia ei voi pitää loputtomiin kiinni, koska se romahduttaa talouden. Niitä ei voi myöskään pitää kokonaan tai ainakaan kaikkialla koko ajan auki, koska se romahduttaa terveydenhuollon.

Maailma on jäänyt koronakriisissä tekemään heiluriliikettä Kiinan ja Ruotsin valitsemien mallien väliin. Välillä ehkä hieman höllennetään. Mutta jos se uhkaa pahentaa tartuntatilannetta, taas kiristetään. Ja ruuvista löytyy jenkaa, kuten Kiina opettaa.

Ja sitten ovat ne maat, joissa terveydenhuoltojärjestelmä ja laajempi yhteiskunta toimivat paljolti rukousten varassa. Jos Helsingissä ja New Yorkissa pitää pelätä suojavarusteiden ja hengityskoneiden loppumista, mitä pelätään Kabulissa ja Aleppossa? Mikä on köyhien maiden kyky osallistua yhä kiivaampaan globaaliin huutokauppaan sairaalatarvikkeista?

Valkoiset kypärät -järjestön vapaaehtoinen desinfioi sairaalahuonetta koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi Danan kaupungissa Luoteis-Syyriassa 22. maaliskuuta. Syyriassa on todennettu ainakin 19 koronatartuntaa. Kuva: Aaref Watad / AFP

Dosentti Laura Kakkola toivoo, että kun koronavirukseen saadaan vihdoin rokote, sitä osattaisiin jakaa viisaasti ja oikeudenmukaisesti.

”Pidän tärkeänä sitä, että turvallinen ja tehokas rokote kehitetään, ja että ne ihmisryhmät, jotka ovat vaarassa saada vakavan tautimuodon, tunnistetaan ja heidät ensisijaisesti rokotetaan. Ja rokote tulisi saada tehokkaasti käyttöön kaikissa maissa ja haastavissakin olosuhteissa, esimerkiksi pakolaisleireillä.”

Kakkolaa voisi hyvällä syyllä kutsua ”kaiken maailman dosentiksi”, sillä hän on tutkinut esimerkiksi ebolaa, RS-virusta, parvoviruksia, circoviruksia, influenssaviruksia ja hantaviruksia. Nyt hän tutkii uutta koronavirusta, sekä niitä kuutta aiempaa ihmiseen tarttunutta koronavirusta sarsia, mersiä, OC43:a, 229E:tä, HKU1:tä ja NL63:a.

Turun yliopiston virusopin dosentti Laura Kakkola ja professori Ilkka Julkunen laboratoriossa vuonna 2015, jolloin heidän tutkimuksensa keskittyi ebolavirukseen. Kuva: Jenni Valta / Turun yliopisto

Professori Ilkka Julkunen puolestaan toivoo, että poliittiset päättäjät ymmärtäisivät, ettei tämä koronavirus jää viimeiseksi epidemiaksi tai pandemiaksi. Hän mainitsee kuin ohimennen, että hengitysteiden infektioita aiheuttavia viruksia on noin 150–200 kappaletta.

Julkunen on myös tutkinut viruksia a:sta ö:hön ja hän on esimies Kakkolan ja kahdeksan muun tutkijan koronaryhmässä.

”Nyt ovat kaikki huutamassa yhteen ääneen testauksia, diagnostiikka ja rokotteita. Viimeisen 10–15 vuoden aikana resurssit laboratoriotutkimuksen tekemiseksi ovat merkittävästi pienentyneet ja poliitikot ovat alkaneet määritellä, mitä pitää tutkia”, sanoo Julkunen.

Johns Hopkins -yliopiston Amesh Adalja valitti samaa asiaa Yhdysvaltain oloissa äskettäisessä kirjoituksessaan. Hänen mukaansa päättäjiä on yritetty vuosikymmenien ajan varoittaa tilanteesta, joka on nyt saapunut ja jota joudutaan paniikin vallassa ratkomaan, koska esimerkiksi testaamisen työkaluja ei ole tarpeeksi.

”Covid-19:n luoma ennennäkemätön haaste on ennustettava tulos vuosien välinpitämättömyydestä, jossa bioturvallisuudelle on budjetoitu vähemmän rahaa kuin sotilassoittokunnille. Sen välinpitämättömyyden tulokset ovat nähtävissä tänään.”

Työntekijä otti näytettä koronavirustestiä varten terveysaseman autoluiskalla Hollannin Rotterdamissa maanantaina. Kuva: Robin Van Lonkhuijsen / AFP

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat

Luetuimmat

Uusimmat