”Pandemia on tilapäinen suurvalta” – asiantuntijoiden mukaan kriisin jälkeen kamppailu vallasta jatkuu maailmalla entistäkin arvaamattomampana - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Koronavirus

”Pandemia on tilapäinen suurvalta” – asiantuntijoiden mukaan kriisin jälkeen kamppailu vallasta jatkuu maailmalla entistäkin arvaamattomampana

Euroopan suurimmat sotaharjoitukset on nyt peruttu, mutta asiantuntijoiden mukaan edessä voi olla vielä suurempia mullistuksia.

Kanadalaisten Nato-joukkoja sotaharjoituksessa Latviassa huhtikuussa.

Julkaistu: 10.5. 2:00, Päivitetty 10.5. 12:58

Euroopasta olisi pitänyt kuulua ennakkosuunnitelmien mukaan tämän kevään edetessä kova ryske ja pauke. Ohjelmassa oli sarja poikkeuksellisen suuria sotaharjoituksia. Suurimmat niistä on kuitenkin koronaviruksen vuoksi peruttu tai typistetty pienemmiksi tapahtumiksi.

Mustarastaat ovat saaneet visertää useilla asevoimien suurilla harjoitusalueilla jokseenkin häiriöttä.

Harjoitusten peruuntuminen on turvallisuuspolitiikassa vain ensimmäinen eteen tuleva seuraus tästä kriisistä, arvioi puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston johtaja Janne Kuusela.

”Silmien alla on harjoitustoiminta varsinkin maavoimien osalta. Ilma- ja merivoimien tilanne on helpompi. Isompia kysymyksiä ovat geopolitiikka ja se, mitä tapahtuu puolustusjärjestelmille, mikäli puolustusmenoja leikataan merkittävästi”, Kuusela sanoo.

Helsingissä ja muissakin pääkaupungeissa yritetään hahmottaa pandemian aiheuttamien kriisien jälkeistä kansainvälistä politiikkaa. Näkymät ovat vielä hyvin epäselvät, mutta huolenaiheita riittää. Kriisissä valtiot ja niiden johtajat ovat haastettuina, ja reaktiot voivat olla arvaamattomia.

Australialainen terrorismitutkija ja upseeri David Kilcullen arvioi The Intercept -uutissivuston haastattelussa, että terveydenhuollon ja talouden kriisien jälkeen vuodenvaihteessa päällimmäisiksi voivat nousta kansallisen turvallisuuden kysymykset.

Uhkakuvien joukossa ovat hänen mukaansa heikkojen valtioiden romahdukset, autoritaarisuuden voimistuminen ja uusi hallitsematon siirtolaisuus. Yksimielisyyttä kriisin seurauksista ei ole, eivätkä kaikki asiantuntijat ole yhtä pessimistisiä kuin Kilcullen. Ennusteissa näkyy vähintään epävarmuutta ja epävakautta.

Suurten sotaharjoitusten peruuntuminen oli jo itsessään dramaattinen tapahtuma, jolla on merkitystä myös Suomen puolustusjärjestelmille.

Virossa huhti–toukokuussa pidetty Kevätmyrsky-sotaharjoitus järjestettiin koronakriisin vuoksi typistettynä kolmannekseen alkuperäisestä suunnitelmasta ja vain asevoimien alueella. Pysäytyskuva Naton välittämästä videosta.

Näyttävin käänne tuli maaliskuun puolivälissä, kun Defender Europe -suurharjoitus pääosin peruttiin. Eurooppaan oli jo saapunut Yhdysvalloista tuhansia sotilaita ja laivalasteittain kalustoa, joiden oli määrä olla osa suurinta joukkojen siirtoa Atlantin yli sitten kylmän sodan.

Kun harjoitus keskeytettiin koronakriisin vuoksi, laivattiin kalusto ja sotilaat saman tien pääosin takaisin. Samalla peruuntuivat myös Venäjän suunnittelemat voimannäytöt, joilla se olisi perinteiseen tapaansa reagoinut läntiseen suurharjoitukseen.

Peruuntumiset ovat edenneet kuin kaatuvat dominot. Suomen kannalta merkittävintä oli koko Ruotsin alueelle touko–kesäkuun vaihteeksi kaavaillun Aurora-harjoituksen lykkääntyminen. Siihen olisi osallistunut 25 000 sotilasta, jopa 2 000 heistä Suomesta.

Harjoitusten peruuntumista voisi pitää myönteisenäkin, mikäli on sitä mieltä, että ne itsessään lisäävät epävakautta. Turvallisuuspolitiikassa ne ovat kuitenkin välttämätön osa uskottavaa puolustuskykyä. Niiden lykkääntymisten seuraukset ovat hallittavissa, kunhan se ei jatku vuosikausia, Janne Kuusela arvioi.

”Ei kenenkään suosituskyky tästä romahda”, hän sanoo.

Sotilaallinen toiminta Suomen ympäristössä ei ole pysähtynyt muuten kuin suurten harjoitusten osalta. Vapun alla Venäjän strategiset pommittajat tekivät hävittäjien ja tutkakoneiden saattamina näytöslentoja Itämeren yllä ja myös Suomen hävittäjät kävivät tunnistamassa venäläiskoneet. Seuraavana päivänä Norjan ja Britannian hävittäjät seurasivat Venäjän merivalvontakoneita Pohjanmerellä.

Tällaiset lennot ovat rutiinia, mutta muistuttavat, ettei koronakriisi poista turvallisuus- ja turvallisuuspolitiikan perusasetelmia ja jännitteitä. Ne ovat lähtökohtana, kun Suomen on ensi vuonna määrä päättää 64 monitoimihävittäjän hankkimisesta ilmavoimille kymmenellä miljardilla eurolla.

Koronakriisin jatkuessa hävittäjähankintaa on julkisissa puheenvuoroissa arvosteltu. Hanke kuitenkin etenee, eikä vakavasta poliittisesta keskustelusta sen lykkäämiseksi tai muuttamiseksi ei ole mitään merkkejä. Yhden muotoilun mukaan perusteet hankinnalle ovat entisellään.

Venäjän Tu-160 pommikone lensi hävittäjien saattamana Itämeren yllä 28. huhtikuuta.

Kaiken tämän keskellä Suomessa laaditaan uudet ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä puolustuspolitiikan selonteot. Sitä voisi verrata langan pujottamiseen liikkuvan neulaan.

”Selonteon valmistelussa käynnistyy pohdinta siitä, mikä on pandemian vaikutus ulko- ja turvallisuuspoliittiseen toimintaan ja Suomen omaan toimintaan. Siihen ei ole vielä lopullisia vastauksia”, kertoo ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Mikko Kinnunen. 

Vastauksien hakemiseen otetaan lisäaikaa. Selonteot valmistuvat aikaisintaan syksyllä kevään asemesta. Pitkälle ulottuvat linjaukset ovat vaikeita, kun kunnon näkyvyyttä ei ole edes vuoden loppuun.

Selontekojen teemat lienevät kuitenkin entisellään, koronakriisissä korostunutta terveysturvallisuutta lukuun ottamatta. Suomen kannalta keskeisin on Eurooppa.

”Meidän hyvinvointimme ja turvallisuutemme riippuu keskimääräistä jäsenmaata enemmän siitä, miten EU voi”, sanoo Kinnunen.

Saksalaisen politiikan tutkijan Jan Techaun mukaan koronakriisi on ”tilapäinen maailmanlaajuinen suurvalta”, jonka väistyessä EU:lta vaaditaan paljon.

The German Marshall Fund -järjestöä johtava Techau kirjoittaa, että Euroopasta uhkaa tulla koronaviruksen geopoliittinen häviäjä, ellei EU nosta itseään jaloilleen kriisin jälkeen, tällä kertaa ilman Yhdysvaltojen rahoitusta.

EU:lla on käytettävissään kaikki tarpeelliset välineet. Vain tahto puuttuu.

Eläköitynyt entinen ulkoministeriön politiikkajohtaja ja alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg hämmästelee, ettei kriisissä ole vedottu Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeeseen (artikla 222), joka voisi soveltua myös pandemiaan.

Artiklan mukaan EU ja sen jäsenmaat toimivat yhdessä, ”jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi”.

 Virusta ei voi ampua tykillä.

Epävarmuus Yhdysvaltojen tulevasta roolista Euroopassa ja maailmalla vaikeutti turvallisuuspolitiikan ennusteita jo ennen tätä kriisiä, ja epävarmuus on vain lisääntynyt. Virallisissa kommenteissa epävarmuus ohitetaan toteamalla Yhdysvaltojen suuri merkitys taloudessa, politiikassa ja turvallisuudessa, ja niin voi käydä myös Suomen selonteossa.

Jatkuvuus voi olla suurempaa Venäjällä siinä mielessä, ettei johtajanvaihdos ole siellä ainakaan suunnitelmissa.

Kiihtyvä koronaepidemia voi vielä aiheuttaa muutoksia Venäjällä, mutta toistaiseksi niistä ei ole merkkejä, sanoo ulkopoliittisessa instituutissa EU:n itäisen naapuruston ja Venäjän tutkimusohjelmaa johtava Arkady Moshes.

Presidentti Vladimir Putin on kompuroinut, ja hänen juhlavuotensa on muuttunut hänelle melkoiseksi painajaiseksi.

”Kaikki, mitä me tiedämme Putinista, kertoo, että hän jatkaa kurssillaan. Ei näy muutoksia Itä-Ukrainassa eikä EU:n suuntaan”, Moshes sanoo.

Moshes on kuitenkin poikkeuksellisesti nyt hieman optimistinen. Hän ei näe Venäjän uusien sotilaallisten seikkailujen uhkaa.

”Maailmassa, jossa nyt elämme, ei ole helppoa käyttää ulkopolitiikkaa tai sotilaallisia seikkailuja korjaamaan suosion laskua kotimaassa”, hän päättelee.

Sotilaskoneita harjoittelemassa ylilentoa Venäjän pääkaupungissa Moskovassa toukokuussa.

Yksi koronakriisistä syntynyt geopolitiikan särö on uusi viileys Venäjän ja Kiinan suhteissa. Sen merkitystä on varhaista arvioida. Kiinalla on kuitenkin keskeinen rooli kriisin jälkeisissä turvallisuuspolitiikan skenaarioissa.

Jos Putinin linjan pehmenemisestä ei ole merkkejä, niin vielä vähemmän niitä odotetaan Xi Jinpingiltä. Kovat otteet toimivat hänen kannaltaan katsottuna koronakriisin levitessä Kiinassa, ja ne ovat käytössä myös, kun kiinalaisille ja muulle maailmalle pakkosyötetään Kiinan versiota tapahtumista.

Kiina ei ole saanut uusia ystäviä, mutta karkea propaganda on toiminut ennenkin.

Samaan aikaan Kiinalle löytyy helpommin mahdollisuuksia kompensoida koronakriisin jälkeensä jättämää tyytymättömyyttä voimannäytöillä. Pelko tulevaisuudesta Hongkongissa on aiheellista. Taiwan on loukannut Xitä selviämällä demokratiana oikein hyvin koronakriisissä.

Koronakriisin jälkeiset konfliktit tapahtuisivat haurastuneessa maailmassa, jossa on vaikea löytää johtajuutta. Janne Kuusela viittaa erityisenä huolena terrorijärjestö Isisin uuteen vahvistumiseen Irakissa ja Syyriassa kriisin aikana.

Suuretkaan ongelmat eivät sulje pois myös myönteisten muutosten mahdollisuutta. Mikko Kinnunen muistuttaa, että vuoden 2004 tsunamin jälkeen oli mahdollista neuvotella rauha Indonesian Acehiin.

Tämän kriisin jälkeen voimapolitiikka ei katoa, mutta sen rajallisuus näkyy. Virusta ei voi ampua tykillä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat

Luetuimmat

Uusimmat