Kiina ja Intia kärhämöivät rajaseuduilla, mutta varmaa on, että kumpikaan ei kaipaa oikeaa sotaa - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|HS-analyysi

Kiina ja Intia kärhämöivät rajaseuduilla, mutta varmaa on, että kumpikaan ei kaipaa oikeaa sotaa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tarjoutui keskiviikkona sovittelemaan Kiinan ja Intian välillä ”raivoavaa rajakiistaa”. Kiista on kytenyt vuosikymmeniä hiljaisella liekillä, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Ville Similä.

Lehmät katselivat vierestä, kun turistit ottivat kuvia Pangongjärvellä Intian ja Kiinan rajavyöhykkeellä Ladakhissa 2018.

Julkaistu: 28.5. 19:41

Milloin nyrkkitappelu muuttuu kansainväliseksi uutiseksi?

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump twiittaa siitä. Trump lupautui keskiviikkona sovittelemaan Intian ja Kiinan välillä ”raivoavaa rajakiistaa”.

Toukokuussa Kiinan ja Intian joukkojen välille on tosiaan leimahtanut kaksi käsirysyä. Yhteensä 11 sotilasta sai lieviä vammoja intialais- ja kiinalaisjoukkojen ottaessa yhteen toukokuun kolmantena.

Heti perään kolme päivää myöhemmin nyrkit viuhuivat jälleen samalla rajavyöhykkeellä, mutta yli 1 200 kilometrin päässä Sikkimin osavaltiossa. Kiviäkin heiteltiin.

Kiista on jatkunut kenties hieman tragikoomiselta kalskahtavalla tavalla, kun kiinalaisjoukot ovat pystyttäneet telttoja Intian omanaan pitämälle maaperälle ja päinvastoin. Jopa kymmenentuhatta kiinalaissotilasta leiriytyy maaperällä, jota Intia pitää omanaan, uutistoimisto Reuters kertoo Intian median mukaan. Nyrkit ovat vaienneet.

Kiina ja Intia ovat maailman suurimmat valtiot, joissa on yhteensä yli 2,7 miljardia asukasta. Molemmat ovat ydinasevaltioita, ja lieviinkin väkivaltaisuuksiin on suhtauduttava vakavasti. Kiistellylle maaperälle asettuminen on provokaatio, joka voi johtaa tilanteen riistäytymiseen käsistä.

”Tuhansia kiinalaissotilaita on Intian maaperällä. Ei puutu kuin se, että ne aloittavat taistelutoimet”, intialainen Ajai Shukla sanoi uutisskanava Al Jazeeralle.

Korjattakoon kuitenkin presidentti Trumpin sanamuotoa siinä mielessä, että tilannetta on näillä tiedoin vaikea kuvata raivoavaksi. Mitään uuttakaan kiistassa ei ole.

Intian ja Kiinan rajakahakka on kytenyt käytännössä niin kauan kuin nykymuotoiset Kiinan ja Intian valtiot ovat olleet olemassa. Vuonna 1962 se leimahti kuukauden mittaiseksi sodaksi, jossa kuoli kolmattatuhatta ihmistä. Rajaa ei ollut eikä ole vieläkään merkitty.

Joukkojen välillä on pientä rysyä jopa viikoittain, mutta laukaustakaan ei ole vaihdettu vuosikymmeniin. Viimeksi isompi yhteenotto oli lähellä vuonna 2017, kun kiinalaiset ja intialaiset joukot tuijottelivat toisiaan yli kolmen kuukauden ajan Kiinan, Intian ja Bhutanin rajaseuduilla.

Rajaa Intian ja Kiinan välillä on yli kaksi kertaa Suomen verran, yli 3 400 kilometriä. Suuri osa rajasta on kiisteltyä.

Toukokuun kahakat on käyty yli neljän kilometrin korkeudessa. Kyse on äärimmäisen syrjäisistä rajaseuduista Himalajan rinteillä, joten tarkkoja tietoja on vaikea saada. Kuvaukset tapahtumista perustuvat yleensä intialaismediaan.

Kiinan ja Intian sodasta on aikaa jo 58 vuotta, mutta konfliktia ei silti kannata kuitata samana vanhana. Maailma on alituisessa liikkeessä.

Intia on viime vuosina panostanut rajaseutujensa infrastruktuuriin, ja Kiinan näkökulmasta uudet tiet ovat usein tulleet liian lähelle sen omanaan pitämää aluetta. Tässä tapauksessa Kiina on syyttänyt Intiaa puolustusrakennelmien pystyttämisestä.

Toinen näkökulma on se, että pienikin sodan uhka vie huomion toisaalle. Pieni sodan sumu on varmasti kaikille koronaviruskriisistä kärsineille osapuolille tarpeen – eniten varmaankin Donald Trumpille. Trump rakentaa uudelleenvalintakampanjaansa Kiinan vastustamiselle ja on solminut läheiset suhteet Intian kanssa.

Taustalla vaikuttaa se, että Intian ja Kiinan välit hiertävät isommassakin mittakaavassa. Kiinan presidentti Xi Jinping ja Intian pääministeri Narendra Modi kyllä tapaavat säännöllisesti, mutta rajakiistoihin se ei ole tuonut ratkaisua.

Kiina on viime vuosina hivuttautunut lähemmäs Intian verivihollista Pakistania. Se ei ole sattumaa, vaan tarkoitus on juuri voimistuvan Intian haastaminen.

Pakistan on esimerkiksi suurimpia Kiinan Belt & Road -avustusten ja lainojen saajia. Kiina rahoittaa Pakistanissa kymmenien miljardien eurojen summalla valtavia rata- ja energiahankkeita ja yli tuhannen kilometrin moottoritietä. Näin Kiina saisi yhteyden suoraan Intian valtamerelle.

Varmaa on, että kumpikaan ei kaipaa oikeaa sotaa. Yhteenottoa ne välttävät viimeiseen asti. Kiistojen ratkaisemiseksi ovat olemassa diplomaattiset kanavat. Sotilaat saavat kyllä varautua telttailemaan aikansa.

Rajaseutujen sotilaat kahakoivat usein omin päin. On arveltu, että toukokuun yhteenottoihin olisi tullut käsky Kiinan keskushallinnolta. Sitä on vaikea todistaa, mutta se kyllä sopisi kuvaan.

Kiinalle konfliktin ylläpitäminen hiljaisella liekillä on jopa hyödyllistä. Se pitää Intian hieman varpaillaan ja estää sitä lisäämästä vaikutustaan Kiinan autonomisella alueella Tiibetissä.

Kovalla otteilla Kiina myös lähettää viestiä, että se toimii tiukasti syrjäisilläkin seuduilla. Se viesti on suunnattu tietenkin Hongkongiin, jonka itsehallintolakeja Kiinan kansankokous on nyt vesittämässä. Yhdysvaltain puolustusministeriö tulkitsee Hongkongin olevan nyt niin tiukassa otteessa, ettei sitä voi enää pitää autonomisena.

Kiinan toimista on siis syytä olla vakavasti huolissaan, mutta katseet kannattaa suunnata pikemminkin Hongkongin kujille kuin Himalajan rinteille.

Kiina|Kiinan kansankongressi hyväksyi Hongkongin kiistellyt turvallisuuslait äänin 2878–1 ja antoi päätökselle pitkät aplodit

Kiina|Yhdysvallat ei pidä Hongkongia enää autonomiana – ulkoministerin ilmoituksen taloudelliset ja poliittiset seuraukset voivat olla valtavat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat