Vanhustenhoidon asiantuntijoilla on nyt mahdollisuus ”mitäs me sanoimme” -puheenvuoroihin. Iäkkäiden hoitoresursseja ehdittiin karsia monissa maissa, vaikka tutkijat varoittivat aiheesta.
”Yhdysvallat on jo vuosien ajan investoinut liian vähän vanhempaan aikuisväestöön”, Leading Age -yhdistyksen puheenjohtaja Katie Smith Sloan arvioi viime viikolla Vox-lehden selvityksessä.
”Belgian yhteiskunta on päättänyt, että eristetyn iäkkäämmän väestön elämä on paljon niin kutsuttuja aktiivikansalaisia vähäarvoisempaa”, tutkija Geoffrey Pleyers kirjoitti Le Soir -lehdessä viime kuussa.
”Huonolta näyttää. Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan vanhuspalveluihin edelleen merkittävästi matalamman osuuden kuin Ruotsi ja Norja – huolimatta siitä, että Suomen väestö on Pohjoismaiden ikääntyneintä ja sairainta”, kertoo Suomen Akatemian rahoittaman Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja ja Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger HS:lle.
”Suomessa on monien hallituskausien aikana nimenomaisesti päätetty, että vanhusten hoito on julkisen talouden keskeinen säästökohde. Koronavirus teki näkyväksi sen, että Suomen hoivakodeissa on aivan liian vähän henkilökuntaa”, lisää Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä.
Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä ihmettelee, miksi päättäjät eivät reagoineet Suomen väestön ikääntymiseen ajoissa kaikista varoituksista huolimatta.
Koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-sairauteen on kuollut jo yli 400 000 ihmistä. Iäkkäin väestö oli odotetusti riskiryhmä, ja riskit ovat toteutuneet.
Odottamatonta kuitenkin oli, että jopa yli puolet monien Euroopan maiden koronakuolemista tapahtui hoivakodeissa, kertovat esimerkiksi Reutersin ja London School of Economicsin keräämät tilastot.
Yhdysvalloissa Kaiser Family Foundation on vastaavasti arvioinut, että hoivakotikuolemien osuus on yli puolet kaikista Yhdysvaltain jo noin 110 000 covid-19-kuolemasta. Samankaltainen tulos on Wall Street Journalin selvityksessä.
Harva hoivakotien asukkaista on jäänyt eloon sellaisessa kunnossa, joka mahdollistaa pandemian kauhuista kertomisen. Yksi heistä on Linda Marberry, joka päätyi maksavaksi asiakkaaksi hoivakotiin vain 66-vuotiaana kuntouttavaa leikkausta odottaessaan. Hän twiittasi laajalti levinneen avunpyynnön huhtikuussa ja vertasi hoivakotiaan ”kuolemanleiriin”.
Marberry vaati viikkojen ajan turhaan itsensä ja henkilökunnan testausta. Kun testi lopulta tehtiin, hän sai koronavirusdiagnoosin. Yli kuukauteen hän ei päässyt myöskään suihkuun, kuten eivät lukemattomat häntä vanhemmat ja heikkokuntoisemmatkaan.
Voit lukea Marberryn laajan haastattelun tämän linkin takaa.
Cobble Hill Health Centeristä kannettiin ulos potilasta New Yorkin Brooklynissä 17. huhtikuuta.
Pandemian alkuvaiheessa tehtiin paljon virheitä viranomaistasolla. Maailma varjeli sairaaloitaan ja jätti vanhukset kuolemaan hoivakodeissa, syyttävät CNN laajemmin ja Reuters Britannian osalta selvityksissään.
Suomessa vakavasti sairastuneen pitäminen hoivakodissa viimeiseen asti on toisaalta usein tarkoituksellista. ”Sairaalaan viemisellä elämä ei yleensä pitene ja päinvastoin elämän kahdesta viimeisestä viikosta tulee kärsimystä”, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri HS:lle huhtikuun lopulla.
Pysyminen hoivakodissa ei silti poista kärsimystä, jonka covid-19-sairaus ikäihmisille sekä heidän läheisilleen aiheuttaa.
Lori Spencer heilutti koronavirustartunnan saaneelle 81-vuotiaalle äidilleen Judie Shapelle ikkunan takaa Kirklandissa Yhdysvalloissa.
Todetut hoivakotien väliset erot ovat valtavia. HS kertoi viime kuussa kahden hoivakodin tarinat Milanon keskustasta. Toisessa oli siihen mennessä kuollut yksi asukas, toisessa yli 300.
Yksittäistapauksissa hoitokotien henkilökunta on jopa jäänyt kotiin ja jättänyt vanhukset kuolemaan nestehukkaan ylipursuavissa vaipoissa esimerkiksi Espanjassa ja Kanadassa.
Taustasyynä näissäkin kauhistuttavissa tapauksissa on vanhuspalvelujen pitkäaikainen aliresursointi.
Hautaustoimiston työntekijä kuvattiin Residence Herronin pihalla Quebecissä. Poliisitutkimuksen mukaan hoivatyöntekijöitä oli jäänyt kotiin ja asukkaat jätetty heitteille. Kuolemia on rekisteröity yli 50.
Hoivakodeista on pandemian myötä tullut niin pelättyjä paikkoja, että Yhdysvaltain hoivakodeista on vähentynyt alkuvuoden aikana peräti satatuhatta ihmistä. Se tarkoittaa kymmenesosaa kaikista maan hoivakotipaikoista.
Tämä johtuu kuolemien lisäksi siitä, että omaiset ovat ottaneet vanhuksia takaisin kotihoitoon eikä vapautuville paikoille ole tulijoita kuten yleensä.
George Trefren selvisi Korean sodasta mutta ei koronaviruksesta. Hän sai diagnoosin 12. maaliskuuta ja eristettiin hoivakodissaan Denverissä. Hän kuoli näkemättä enää omaisiaan 90-vuotiaana 23. huhtikuuta.
Siksi osa Yhdysvaltain vanhuksista jää koteihin, joissa he eivät enää pärjää. Tämä johtaa helposti edestakaiseen siirtelyyn kodista sairaalajaksolle.
Se kuulostaa Suomen normaalitilanteelta jo ennen pandemiaa.
”Meillä on päätetty, että kotona on aina parempi olla ja koteihinsa säilötään ihmisiä, joilla on vaikea muistisairaus ja jotka eivät siellä pärjää”, professori Jylhä arvioi.
”Ympärivuorokautista hoitoa on meillä aivan liian vähän, ja ainoastaan hyvin huonokuntoiset pääsevät asumaan sen piiriin. Siksi hoivakodeissa eletään ennen kuolemaa keskimäärin vain kaksi vuotta.”
Professorin mukaan yksityinen sektori ei asiaa alihankinnoilla korjaa, koska kunta päättää hoitoon pääsemisen rajoista.
”Sinänsähän monet näistä paikoista ovat vakiintuneiden järjestöjen ylläpitämiä ja erinomaisia”, Jylhä sanoo.
Kunnilla on kuitenkin merkittäviä säästöpaineita, ja säästöjä yritetään saada tiukalla kilpailutuksella.
”Kun isot kansainväliset ketjut ovat halunneet voittaa markkinaosuutta, ne ovat tehneet suhteellisen halpoja tarjouksia. Ja omistajien voittotavoite ei tästä kapene, joten tuotto on otettu hoidon laadusta tinkimällä”, Jylhä arvioi.
Silloin tapahtuu katastrofeja, jotka nousivat otsikoihin pandemiaa edeltävinä vuosina, professori muistuttaa. Niitä voit kerrata esimerkiksi tästä, tästä ja tästä linkistä.
Hoitokatastrofit saivat emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelän toteamaan HS:lle jo viime vuonna, että vanhusten kohtelussa Suomi on käytännössä irtisanoutunut kaikista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista.
Attendon hoivakoti Kallionsydän Kiuruvedellä on ollut poliisitutkinnan kohteena, koska huhtikuun 26. päivään mennessä jo lähes puolet asukkaista oli kuollut koronavirustartunnan jälkeen.
Pohjoismainen vertailu tehtiin pari vuotta sitten, ja silloin analysoitiin kyselytutkimuksen tuloksia vuosilta 2005 ja 2015. ”Yleiskuva suomalaisen vanhustyön tilasta ja kehityksestä on negatiivinen”, todettiin jo tuolloin.
Muiden Pohjoismaiden ympärivuorokautisten hoitoyksiköiden henkilöstömitoitus oli vuonna 2015 arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia ja iltavuorossa 49–60 prosenttia suurempi kuin Suomessa.
Muualla riitti siis käsiä pitämään vanhuksista huolta. Meillä ei.
”Vielä 1980-luvun lopulla kotihoitoa sai Suomessa ikäryhmän kokoon suhteutettuna lähes kaksi kertaa niin moni kuin nyt”, professori Teppo Kröger vertaa.
Professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.
”Vaikka resurssit ovat kasvaneet 1990-luvun laman pohjalukemista, ne eivät ole läheskään riittäviä ikääntyvän väestön kasvavaan määrään ja avuntarpeeseen nähden. Suomen resurssit ovat kaukana muiden Pohjoismaiden resursseista”, Kröger sanoo.
Islantia kaikissa tilastoissa ei tosin näy. ”Väkiluvultaan Helsinkiä selvästi pienempi Islanti jätetään tosiaan erityistapauksena monesti pois”, Kröger sanoo.
Ympärivuorokautinen hoito on vähentynyt Pohjoismaissa eniten juuri Suomessa, vertailu osoittaa. Samalla suomalaisten työntekijöiden työpaine on kasvanut kovimmaksi Pohjoismaissa, ja noin 40 prosenttia heistä on harkinnut lopettamista – eikä pandemiasta nähty tutkimushetkellä edes painajaisia.
Voit lukea 97-sivuisen pohjoismaisen vertailun tämän linkin takaa.
On myös tilastoja, joiden mukaan Suomi panostaa bruttokansantuotteesta pitkäaikaishoitoon vähemmän kuin muut Pohjoismaat mutta kuitenkin enemmän kuin moni muu länsieurooppalainen valtio.
”Niin pitää ollakin, koska meillä ei hoideta asiaa ulkomaalaisten yksityisten hoitajien avulla”, professori Kröger sanoo.
”Etelä-Euroopassahan asiat hoidetaan palkkaamalla virallisesti tai epävirallisesti Itä-Euroopan tai Kaukoidän tyttöjä jopa orjatyöhön”, professori Jylhä kärjistää.
Lähtötilanteet ikärakenteissa poikkeavat. Eniten yli 65-vuotiaita väestöstä on Japanissa (28 prosenttia) ja Italiassa (23 prosenttia). Molemmissa keskimääräinen elinajanodote on maailman huippuluokkaa eli 83–84 vuotta, Suomessa yli 81 vuotta.
Näissä maissa ikäihmiset asuvat yhdessä lastensa kanssa useammin kuin Suomessa. Jylhä ei romantisoisi järjestelyä.
”Historiantutkijat tietävät, mitä se oli, kun vanhempi polvi laitettiin syytingille. Vanhimmat suomalaiset muistavat Topeliuksen sadun isästä, joka pantiin vanhemmiten syömään kaukalosta.”
Jylhä ei usko, että omaisten jo nyt suurta osuutta vanhempien sukupolvien auttamisessa voisi juuri kasvattaa.
Tilastot voivat johtaa väärinkäsityksiin. Belgia on koronaviruskuolleisuudessa väestöön nähden maailman kärkeä, mutta se tilastoi todennäköisyyksien pohjalta hoivakotikuolemia covid-19-kuolemiksi myös ilman kuolleiden testausta. Kuva Deerlijkin hoivakodin tarjoilusta.
Tilastojen suhteen professori Jylhä varoittaa väärinkäsitysten mahdollisuuksista. Se on kuitenkin selvää, että iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa Suomessa Euroopan kärkivauhtia.
”On hämmästyttävää, miten huonosti Suomi valmistautui väestön ikääntymiseen, vaikka tutkijat ovat tolkuttaneet asiasta jo yli 20 vuotta”, Jylhä sanoo.
”Tarvittaisiin kokonaisvaltaisuutta. Aina tehdään jotain pientä, siirretään kustannuksia jonnekin muualle ja katsotaan pois, kun jotain kauheaa tapahtuu.”
Jylhän mielestä tämä on tilanne hallituksesta riippumatta.
”Nykyisessä hallitusohjelmassa oli keskimääräistä järkevämpiä kohtia, mutta toteutuvatko ne? Sosiaali- ja terveysministeriön uusi mietintö Kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa on palvelujen osalta hyvin kevyttä tavaraa. Tarvitaan konkretiaa, mutta Suomessa ei kyetä kohtaamaan tosiasioita.”
Voit lukea Jylhän kritisoiman mietinnön tämän linkin takaa.
Mitkä ovat asiantuntijoiden konkreettiset ehdotukset?
”On tunnustettava, että kun yhä useammat elävät hyvin vanhoiksi, myös ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa. Tarvitaan kokonaisvaltainen suunnitelma vanhuusiän palveluista ja niiden rahoituksesta”, professori Jylhä sanoo.
Ja mitä maksaisi, että pääsisimme asiassa pohjoismaiselle tasolle?
”Muiden Pohjoismaiden nykytasoon päästään, jos Suomi lisää 1,6–1,8 miljardia vuodessa vanhuspalveluihin. Pian sekään ei riitä, sillä Ruotsi on jo todennut nykyisen palvelunsa riittämättömäksi ja nostaa henkilöstön määrää”, professori Kröger muistuttaa.
Raha ei ole muutoksen riittävä ehto, mutta välttämätön se on, Kröger painottaa.
”Rahaa tarvitaan tekemään kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoidosta kokonaisvaltaisempaa ja tuomaan hoito yhdenvertaisesti kaikille väestöryhmille maan kaikissa osissa.”
