Valko-Venäjä haluaisi Venäjän pois nimestään, mutta miksi sitä pitäisi kutsua? - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Kolumni

Valko-Venäjä haluaisi Venäjän pois nimestään, mutta miksi sitä pitäisi kutsua?

Ruotsin ulkoministeriö päätti marraskuussa, että maa on ruotsiksi Belarus eikä enää Vitryssland. Tänä vuonna Ruotsin media päätyi samaan.

Minskin keskustassa oleva iso kyltti mainostaa valkovenäjäksi Valko-Venäjän presidentinvaaleja, joihin vallanpitäjät eivät päästäneet suosittuja vastaehdokkaita. Edessä oppositioehdokkaiden kannattajia seisoo jonottamassa jättääkseen valituksen keskusvaalilautakuntaan ehdokkaiden hylkäämisestä.

Julkaistu: 27.7. 2:00, Päivitetty 27.7. 7:06

Minsk

Illallisella on päästy jo jälkiruokaan, kun valko­venäläinen kollega vaihtaa puheen­aihetta.

”Miksi te muuten kutsutte meitä?” hän kysyy.

Valko-Venäjäksi ja valko­venäläisiksi.

”Jaa.”

Nimi­kysymys on Valko-Venäjällä harvoja aiheita, joista hallinto ja kansallis­mielinen oppositio ovat yhtä mieltä.

Kun maa itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991, se otti viralliseksi nimekseen alueen entisen nimen Belarus. Bela viittaa valkeaan, mutta loppu Rusiin tai Rusjiin eikä Venäjään.

Samalla tehtiin eroa aiempaan venäjänkieliseen nimeen Belorussija. Se oli vakiintunut Venäjän keisarikunnan laajennuttua, kun venäläiset hahmottivat Venäjän koostuvan Venäjästä, Valko-Venäjästä ja Vähästä-Venäjästä eli Ukrainasta. Nimi säilyi myös neuvostoajan, eivätkä kaikki ole luopuneet siitä Venäjällä vieläkään.

Monia se ärsyttää. Myös Valko-Venäjän ulkoministeriö on protestoinut Twitterissä, kun esimerkiksi Euroopan neuvosto tai YK ovat käyttäneet venäjänkielisissä viesteissä muotoa Belorussija.

”Monesta se kuulostaa siltä, että maa on vain muunnelma toisesta maasta”, sanoo minskiläinen politiikan analyytikko Artjom Šraibman.

Huomion kiinnittyminen nimeen kertoo myös kulttuurin muutoksesta. Yllättävän itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla kansallinen identiteetti oli vielä heikko. Moni piti itsenäisyyttä välivaiheena.

Sen jälkeen kansallinen identiteetti on vahvistunut. Itsevaltainen presidentti Aljaksandr Lukašenka on viime vuosina jopa pyrkinyt siihen.

Presidentti Aljaksandr Lukašenka kuvattuna heinäkuun 3. päivä Valkovenäjän itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa.

Illalliskumppanini ottaa nimiasian esiin, koska se on taas ajankohtainen.

Ruotsin ulkoministeri Ann Linde kirjoitti viime marraskuussa sanomalehti Dagens Nyheterissä, että virallinen Ruotsi alkaa käyttää maasta ruotsiksi nimeä Belarus. Nimi Vitryssland jäi samalla historiaan.

Tänä keväänä Ruotsin suurimpien viestinten kieliasioista huolehtiva Mediespråkgruppen ilmoitti olevansa samaa mieltä ja muuttaneensa suositustaan.

Ruotsissa muutosta edisti pitkä kampanja. Pieni valkovenäläisvähemmistö piti siitä ääntä jo 1990-luvulla. Myöhemmin Valko-Venäjän suurlähetystökin liittyi mukaan, mikä herätti kielenhuoltajissa epäilystä.

Yksi muutos tapahtui syksyllä 2015, kun Ruotsin akatemia antoi Nobelin kirjallisuuspalkinnon valkovenäläiselle Svetlana Aleksijevitšille.

Ruotsin radion kulttuuritoimittaja, Valko-Venäjästä 1990-luvulta asti raportoinut Fredrik Wadström, ehdotti silloin esimiehilleen maan nimen muuttamista. Pomot suostuivat, ja Ruotsin radion kulttuuriohjelmissa Vitryssland korvattiin Belarusilla.

Wadström kirjoitti radion verkkosivuille kolumnin, jossa hän sanoi nimen Vitryssland vertautuvan nimeen Belgian Kongo.

Palautetta tuli, Wadström nyt kertoo puhelimessa. Kaikki eivät todellakaan innostuneet.

Hän sanoo havahtuneensa asiaan kunnolla alkuvuodesta 2014 Kiovassa Maidan-mielenosoituksissa, kun monet ukrainalaiset sanoivat hyväksyneensä liian pitkään muiden käsityksen Ukrainasta osana imperiumia.

”Silloin myös ymmärsin, mitä nimi Valko-Venäjä tarkoittaa sen kanssa eläville.”

Suomessa käytetään nimeä Valko-Venäjä, eikä asiasta juuri käydä keskustelua.

Suositukset maiden suomenkielisistä nimistä antaa Kotimaisten kielten keskus, joka tarvittaessa neuvottelee ulkoministeriön kanssa. Linja on ollut tiukka. Vakiintuneiden nimien muuttamisessa on pidetty korkeaa kynnystä.

Suomessa nimistä ei muutenkaan herkästi kampanjoida. Viron suomenkielinen nimi oli 1990-luvulla kiistan aihe joidenkin vaatiessa Eestiä, mutta keskustelu hiljeni maaliskuussa 1998 Viron silloisen presidentin Lennart Meren kirjoitettua Helsingin Sanomissa maansa nimen olevan suomeksi Viro.

Valko-Venäjällä on seurattu myös ukrainalaisten menestyksekästä kampanjaa saada kansainvälinen media käyttämään Kiovasta englanniksi ukrainalaista nimeä Kyiv venäläisen Kievin sijaan.

Šraibman sanoo ymmärtävänsä aiheen olevan herkkä. Imperiumin hajoamisen aiheuttamat tunteet ovat usein sellaisia. Aihe ei kuitenkaan esimerkiksi riko perheitä Valko-Venäjällä, hän sanoo.

Hän itse sanoo pohtivansa välillä, onko asiasta tullut turhan iso.

”Minusta kansakunnan kypsyyden yksi mitta on se, ettei välitä, miksi muut kutsuvat, vaan keskittyy sisäisiin asioihin.”

Illalliskumppanini on toista mieltä. Hänestä asia on periaatteellinen ja siksi iso.

”Ruotsalaiset tekivät oikein”, hän sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat