Kiina syö sanojaan Hongkongissa, jonka itse­hallinto on katoamassa – Miksi Britannia luopui siirto­maastaan? - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Hongkong

Kiina syö sanojaan Hongkongissa, jonka itse­hallinto on katoamassa – Miksi Britannia luopui siirto­maastaan?

Uutisissa Hongkongin kiistellystä turvallisuuslaista toistuu vuosi 1997, jolloin Britannia palautti Hongkongin Kiinalle. Miksi näin kävi, ja miten Hongkong alun perin päätyi Britannian haltuun?

Kiinan lippu liehui Hongkongin luovutusseremoniassa kesällä 1997 sen jälkeen kun Britannian lippu oli laskettu alas.

Julkaistu: 28.7. 2:00, Päivitetty 28.7. 10:55

Juhlallisessa seremoniassa oli läsnä arvovaltaista valtionjohtoa ympäri maailmaa: Britannian pääministeri Tony Blair ja prinssi Charles, Kiinan presidentti Jiang Zemin ja pääministeri Li Peng sekä Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright.

Lavalla vakavailmeisenä seissyt prinssi seurasi, kuinka Britannian lippu laskettiin salosta kansallislaulun soidessa. Hopeisiin salkoihin kohosivat nyt Kiinan ja Hongkongin liput.

Lyhyessä puheessaan Charles onnitteli Hongkongia sen poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista onnistumistarinoista.

”Me emme unohda teitä ja seuraamme suurella mielenkiinnolla siirtymistänne uudelle aikakaudelle.”

Heinäkuun 1. päivän vastaisena yönä vuonna 1997 Hongkong oli palannut Kiinan hallinnon alaisuuteen.

Kiinan entinen pääministeri Li Peng (oik.) Hongkongin luovutusseremoniassa vuonna 1997.

Hongkongin asema Kiinan erityishallintoalueena nousi kesä–heinäkuun taitteessa suuren kansainvälisen huomion kohteeksi, kun Kiinan säätämä kansallisen turvallisuuden laki tuli voimaan.

Laki on kiristänyt jo ennestään tulehtuneita Yhdysvaltain ja Kiinan välejä. Lisäksi sen on arvioitu kaventavan hongkongilaisten sanan- ja ilmaisunvapautta tavalla, joka on herättänyt huolta myös Suomessa.

Lue lisää: Hongkongin uusi turvallisuuslaki saattaa tuntua Suomessa asti – HS etsi vastaukset viiteen olennaiseen kysymykseen kuohuttavasta laista

Aihetta käsittelevissä uutisteksteissä toistuu vuosi 1997, jolloin Britannia luovutti Hongkongin Kiinalle hallittuaan aluetta 156 vuotta. Miksi näin tapahtui, ja miten Hongkong edes päätyi Britannian haltuun?

Kauan ennen Hongkongin siirtymistä brittiläisen imperiumin osaksi, 1500-luvulla, Kiinan etelärannikolle alkoi saapua kauppiaita Portugalista, Alankomaista ja Ranskasta. Portugalilaiset asettuivat aloilleen Hongkongin länsinaapuriin Macaoon.

Ulkomaankaupassa Kiinan suhteet länsimaihin viilenivät 1700-luvulla. Kiina alkoi rajoittaa kaupankäyntiä pyrkimyksenään suitsia eurooppalaisten vaikutusvaltaa alueella. Oli käynyt ilmi, että kiinalaisten kulttuuri ja tapa käydä kauppaa erosivat eurooppalaisista tulijoista: Kiina tahtoi vastavuoroisuutta ja nöyrää kunnioituksen osoittamista, joihin länsimaalaisten oli vaikea suostua.

Ulkomaiset, pääosin brittiläiset kauppiaat olivat lisäksi kuljettaneet Kiinaan ennestään tuttua huumausainetta oopiumia jo 1700-luvulla Intiasta, mutta kaupankäynti lisääntyi merkittävästi noin 1820-luvulta lähtien.

Laajamittainen oopiumin maahantuonti ja hintojen romahdusta seurannut riippuvuusaalto johtivat Kiinassa suuriin sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Kiina ryhtyi vastatoimiin kieltämällä oopiumikaupan, mikä närkästytti Britanniaa.

Britannian mitta tuli täyteen, kun Kiina takavarikoi ja tuhosi keväällä 1839 brittiläisten kauppiaiden käyttämän valtavan oopiumivaraston.

Britannia julisti sodan. Ensimmäinen oopiumisota (1839–1842) kääntyi voitokkaaksi Britannialle, joka otti vuonna 1841 Kiinalta haltuunsa laivastotukikohdaksi otollisen Hongkongin saaren. Virallisesti Kiina taipui alueluovutukseen vasta osana oopiumisodan jälkeen allekirjoitettua Nanjingin sopimusta.

Alueluovutuksia Britannialle jatkettiin vuonna 1860 toisen oopiumisodan (1856–1860) jälkeen. Kuvassa kiinalaiset laskevat Britannian lippua.

Pieni ja maastoltaan haastava kalastajakylä itsessään ei Britanniaa houkutellut, kertoo kansainvälisen historian professori Marjaana Niemi Tampereen yliopistosta. Britit halusivat alueelta jalansijaa, jotta he voisivat myydä tuotteitaan Kiinaan ja vastavuoroisesti hankkia esimerkiksi teetä, silkkiä ja posliinia kaupatakseen niitä eteenpäin.

Vastahakoinen Kiina joutui avaamaan useita satamiaan, ja Kowloonin niemimaa pakkoluovutettiin Britannialle vuonna 1860 Britannian, Ranskan ja Kiinan välillä käydyn toisen oopiumisodan (1856–1860) jälkeen.

Vuonna 1898 Britannia vuokrasi Kiinalta Hongkongin Uusina territorioina tunnetun alueen. Tuolloin sovittiin, että alue palautetaan Kiinalle 99 vuoden kuluttua.

Kun Qing-dynastia kaatui 1900-luvun alussa ja valtaan nousi uusi hallinto, sillä ei ollut aikomustakaan hyväksyä sopimuksia, joilla Hongkong oli siirretty Britannialle. Hongkongia takaisin vaativia ääniä alkoi kuulua Kiinassa toisen maailmansodan (1939–1945) päätyttyä, Niemi sanoo.

 ”Se johti syvälliseen itsetutkiskeluun siitä, miksi Kiinasta oli tullut niin heikko ja haavoittuvainen.”

Brittiläisen The Independent -lehden mukaan asia painui lopulta taka-alalle, osin siksi, että järjestely hyödytti myös Kiinaa – Brittiläinen Hongkong tarjosi Manner-Kiinalle sillan muuhun maailmaan.

Varhaiset vaatimukset Hongkongin palauttamisesta olivatkin lähinnä symbolisia, uskoo Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtaja Lauri Paltemaa.

Korean sodan (1950–1953) jälkeen Kiina oli länsimaisessa kauppasaarrossa ja kävi ulkomaankauppaa pääosin Hongkongin kautta. Kiina olisi voinut ryhtyä toimiin Hongkongia vastaan ja kiristää alueen Britannialta, mutta mitään ei tapahtunut. Neuvottelut alueen palauttamisestakin käynnistyivät Paltemaan mukaan Britannian aloitteesta vuokra-ajan umpeutumisen häämöttäessä.

Hongkongin menettäminen ja vuoden 1842 sopimustekstiin nöyrtyminen eivät silti olleet Kiinalle helppoja, sanoo modernin Kiinan historian ja politiikan professori Rana Mitter Oxfordin yliopistosta. Nanjingin sopimuksessa Hongkongin saari oli siirtynyt Britannialle ”ikuisiksi ajoiksi”.

”Se johti syvälliseen itsetutkiskeluun siitä, miksi maasta oli tullut niin heikko ja haavoittuvainen”, Mitter kertoo.

Hongkongin luovutus oli myös Paltemaan mukaan Qing-dynastialle suuri šokki ja kasvojen menetys. Ei siksi, että kyseessä oli juuri Hongkong, vaan siksi, että se oli Kiinan ensimmäinen merkittävä häviö länsimaalle. Nanjingin sopimuksessa määriteltiin lisäksi Kiinan kauppatariffit, avattiin viisi satamaa kaupalle sekä hyväksyttiin Englannin diplomaattinen edustusto Pekingissä. Kiinalaisessa historiankirjoituksessa sopimusta on sittemmin kutsuttu ensimmäiseksi epätasa-arvoiseksi valtiosopimukseksi.

Ensimmäisen oopiumisodan kirvelevä muisto toimi alkusysäyksenä myös nationalismin nousulle ja arvostustaan menettäneen dynastian kumoutumiselle.

Nanjingin sopimusta on kiinalaisessa historiankirjoituksessa kutsuttu ensimmäiseksi epätasa-arvoiseksi valtiosopimukseksi. John Plattin maalaukseen vuodelta 1846 pohjautuva kuva Nanjingin sopimuksen allekirjoitusseremoniasta.

Keskustelut Hongkongin tulevaisuudesta aloitettiin Britannian ja Kiinan välillä lopulta 1970-luvulla. Vuonna 1984 Britannian pääministeri Margaret Thatcher allekirjoitti Kiinan pääministerin Zhao Ziyangin kanssa kaksivuotisten neuvotteluiden jälkeen yhteisen julistuksen, jonka mukaan Hongkong olisi Kiinan vuonna 1997.

Olisiko Britannia voinut toimia toisin?

Tuskin, sanoo kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta. Elettiin siirtomaavallan purkautumisen jälkeistä aikaa, ja oli kiistanalaista, että eurooppalaisilla oli yhä Hongkongin kaltaisia ”etäpesäkkeitä”. Koska koko aluetta ei ollut suoranaisesti vallattu vaan hallinnasta oli sovittu vuokrasopimuksella, Britannian olisi ollut Vuoren mukaan vaikea perustella mahdollista sopimuksesta irtautumista.

Kiinakaan ei olisi suhtautunut yritykseen suopeasti: kommunistiselle puolueelle oli erittäin tärkeää, että Kiina saa takaisin kaikki vuodesta 1842 alkaneen niin sanotun nöyryytyksen vuosisadan aikana ulkovalloille menetetyt alueet ja että epäreiluksi koetuista sopimuksista päästään eroon, Vuori toteaa. Esimerkiksi Macao palautettiin Portugalin hallinnasta Kiinan erityishallintoalueeksi vuonna 1999.

Britannian pääministeri Margaret Thatcher ja Kiinan pääministeri Zhao Ziyang sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Pekingissä 19. joulukuuta 1984.

Margaret Thatcherin hallinto olisi ollut halukas jatkamaan Uusien territorioiden vuokrasopimusta, mutta Kiina teki selväksi, ettei tällainen kävisi päinsä.

Juha Vuoren mukaan niin Kiinalla kuin juuri Falklandin sodan (1982) käyneellä Britanniallakaan ei kuitenkaan ollut halua Hongkongin hallintaan liittyviin sotatoimiin eikä maiden välille syntynyt konflikteja. Ilman Uusia territorioita Hongkong ei enää olisi ollut toimiva kokonaisuus, Marjaana Niemi huomauttaa.

 ”Kansainvälinen oikeus oli Kiinan puolella.”

Pysyvään omistukseen saatujen Hongkongin saaren ja Kowloonin niemimaan pitämistä harkittiin, mutta esimerkiksi suuri osa tärkeistä infrastruktuurihankkeista oli nimenomaan Uusilla territorioilla.

”Järjestelyssä Britannia olisi hävinnyt enemmän kuin voittanut”, Niemi sanoo.

Huomionarviosta oli myös se, että Uusien territorioiden vuokra-ajasta oli sovittu selväsanaisesti: jos Britannia olisi halunnut siitä perääntyä, maa olisi Lauri Paltemaan mukaan todennäköisesti menettänyt esimerkiksi Yhdysvaltojen tuen.

”Kansainvälinen oikeus oli Kiinan puolella.”

Hongkongin luovutukselle asetettiin silti ehtoja. Kenties tärkein oli niin sanottu yksi maa, kaksi järjestelmää -periaate, jolla Hongkongille taattiin autonomia Manner-Kiinasta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lukuun ottamatta 50 vuoden ajaksi.

Hongkongista muodostui oma erityishallintoalueensa, jolla oli riippumaton oikeuslaitos, useita poliittisia puolueita sekä asukkaille suotuja, esimerkiksi kokoontumis- ja sananvapautta koskevia oikeuksia, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Britannia ja Kiina sopivat myös siitä, että Hongkong säilyttäisi kapitalistisen talousjärjestelmänsä. Britannian hallinnon alaisuudessa Hongkongista tuli kommunistisessa Kiinassa kansainvälisesti merkittävä kaupankäynnin keskus ja paikka yhdelle maailman vilkkaimmista satamista.

Demokraattiset uudistukset olivat hitaita, mutta vastauksena yltyvään arvosteluun siirtomaavaltansa oikeutuksesta Britannia toteutti muita yhteiskunnallisia uudistuksia. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä eurooppalaisen eliitin erioikeuksia oli purettu ja laajoilla asunto-ohjelmilla oli parannettu vähävaraisempien asuinoloja.

Ehtojen tarkoituksena oli tehdä siirtymästä takaisin Kiinan hallintaan mahdollisimman sujuva hongkongilaisille, Marjaana Niemi kertoo. Britannialle oli tärkeää, että Hongkongin elämä jatkuisi mahdollisimman samankaltaisena jatkossakin.

Britannian ja Kiinan pääministerit Margaret Thatcher ja Zhao Ziyang joulukuussa 1984.

Kiinan halukkuutta pysyä yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteessa kuitenkin epäiltiin. Kun kommunistit olivat ottaneet vallan Kiinassa vuonna 1949, Hongkongista oli tullut turvapaikka lukuisille kommunistihallintoa paenneille. Sopimusta solmittaessa osa pelkäsikin, että Kiina kajoaisi Hongkongissa saavutettuihin asukkaiden oikeuksiin ja vapauksiin.

Sama keskustelu käynnistyi kansallisen turvallisuuden lain voimaansaattamisen jälkeen tänä kesänä. Manner-Kiinan toimiin on reagoinut voimakkaasti monien EU-maiden ja Yhdysvaltain lisäksi Hongkongin entinen siirtomaaisäntä Britannia.

Aiemmin heinäkuussa Britannia sanoi olevansa valmis vastaanottamaan ihmisiä, jotka mahdollisesti haluavat lähteä Hongkongista uuden turvallisuuslain vuoksi. Se on luvannut tarjota Hongkongista saapuville BNO-passin (British National [Overseas]) haltijoille oikeuden asua ja työskennellä Britanniassa ainakin viiden vuoden ajan. Myös kansalaisuuden hakeminen on mahdollista riittävän pitkän asumisajan jälkeen.

Britannian ilmoituksen jälkeen Kiinan Britannian-suurlähettiläs Liu Xiaoming jyrähti: päätöksellään Britannia puuttuu ”törkeästi” Kiinan sisäisiin asioihin ja polkee kansainvälisiä normeja.

Tästä huolimatta Britannia kiristi viime viikolla yhä linjaansa, kun ulkoministeri Dominic Raab kertoi maan jäädyttävän välittömästi luovutussopimuksensa Hongkongin kanssa. Se tarkoittaa, ettei Hongkong voi toistaiseksi pyytää Britanniaa lähettämään rikoksista epäiltyjä tai tuomittuja Hongkongiin oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

Varsinaista velvollisuudentunnetta Hongkongin kohtalosta Britannia ei kuitenkaan koe, Juha Vuori arvioi. Hän muistuttaa, ettei Hongkongissa ollut Britannian siirtomaavallan aikana demokratiaa vaan alue oli Britannialle siirtomaa muiden joukossa.

Demokratia-aktivisteja Hongkongissa 12. heinäkuuta.

Vuori pitää todennäköisempänä, että kyse on vuonna 1984 tehdyn sopimuksen ehdoista ja niiden toteutumisesta. Sopimuksen mukaan Hongkongin olisi kuulunut säilyttää sille räätälöity autonomiansa vuoteen 2047 asti, ja Manner-Kiinan tiukentunutta otetta alueesta pidetään sopimusrikkomuksena. ”Selkeäksi ja vakavaksi” rikkomukseksi sitä kutsui The Guardianin mukaan myös Britannian pääministeri Boris Johnson heinäkuun alussa.

Vuori kytkee Britannian toimet lisäksi Britannian tammikuisen EU-eron jälkeiseen tilaan ja Britannian pyrkimykseen pysyä hyvissä väleissä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat on käynyt ajoittain kiivastakin kauppasotaa Kiinan kanssa, ja Britannian ja Yhdysvaltain suhteet ovat brexitin jälkeen korostuneet.

Britannia on tavoitellut Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälistä kauppasopimusta, jollaista niillä ei ole Financial Times -lehden mukaan ollut EU-jäsenyyden vuoksi 40 vuoteen. Vastauksena Kiinan turvallisuuslakiin Yhdysvallat vei heinäkuussa Hongkongilta sille muun muassa kaupankäynnin helpottamiseksi luodun erityisaseman. Britannia voi katsoa vastaaviin toimiin ryhtymisen itselleen eduksi, Vuori sanoo.

”On tärkeää, että läheiset liittolaiset ovat samassa linjassa.”

Jutussa on käytetty lähteenä myös Encyclopædia Britannicaa ja Lauri Paltemaan teosta Lyhyt johdatus Kiinan historiaan (2018).

Hongkong|Britannia jäädytti luovutussopimuksen Hongkongiin – Kiinan ja Britannian välit ovat nyt äärimmäisen kireät

Silkkitien kirjeenvaihtaja |Eräänä päivänä tavallinen päättyi, eikä tullut enää takaisin – Kiinalla ei ole enää mitään pidäkkeitä, sanovat Suomessa asuvat hongkongilaiset HS:lle

Hongkong|Trump vei Hongkongilta erityisaseman: ”Aluetta kohdellaan jatkossa kuin Manner-Kiinaa”

HS-analyysi|EU arkailee ja Kiina tekee mitä tahtoo

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat