Kirgisian johtoon nousi populisti, jonka kannattajat vapauttivat viime viikolla vankilasta – Tästä on kyse nuoren demokratian kriisissä - Ulkomaat | HS.fi

Kirgisian johtoon nousi populisti, jonka kannattajat vapauttivat viime viikolla vankilasta – Tästä on kyse nuoren demokratian kriisissä

Kirgisiaa pidetään Keski-Aasian ainoana oikeana demokratiana, mutta nuori valtio on jälleen ajautunut poliittiseen kriisiin.

Pääministeri Sadyr Žaparovin kannattajat juhlivat pääkaupunki Biškekissä.­

14.10. 21:19

Kirgisian parlamentti valitsi keskiviikkona kansallisen hätätilan vallitessa pääministeriksi Sadyr Žaparovin, erityisesti maaseudulla suositun nationalistin. Vain runsasta viikkoa aiemmin Žaparov istui vankilassa tuomittuna kidnappauksesta.

Pääministeriksi noussut Sadyr Žaparov puhui pääkaupunki Biškekissä lauantaina.­

Nuoressa Keski-Aasian valtiossa on meneillään vaikea poliittinen kriisi, eikä se ole ensimmäinen laatuaan. Kriisi alkoi, kun parlamenttivaalit menivät toissa sunnuntaina penkin alle. Raportit laajamittaisesta äänten ostamisesta erityisesti maaseudulla saivat opposition kannattajat valtaamaan parlamenttirakennukset ja keskusvaalilautakunnan lupaamaan uudet vaalit.

Poliittinen johto pääministeriä myöten erosi, ja presidentti Sooronbai Žeenbekov yritti rauhoittaa tilannetta lupaamalla erota, kunhan maalle on valittu pääministeri, joka pystyy johtamaan maata uusintavaaleihin asti.

Presidentti Sooronbai Žeenbekov on puhui Biškekissä vaalipäivänä 4. lokakuuta.­

Opposition kannattajat vapauttivat Žaparovin sellistään väkipakolla ja asettivat hänet ehdolle.

Parlamentti äänesti Žaparovin puolesta jo lauantaina, mutta presidentti Žeenbekov vaati uutta äänestystä, koska ensimmäinen äänestys oli hänestä kyseenalainen. Nyt myös hän on hyväksynyt valinnan.

Kirgisian perustuslain mukaan Žaparovilla ei olisi rikostuomionsa takia oikeutta olla pääministeri, mutta toisaalta syytteen todenperäisyydestä ei ole takeita. Entisillä johtajilla on Kirgisiassa taipumus päätyä telkien taakse, ja tuomiot ovat usein poliittisesti motivoituneita, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Keski-Aasian maiden politiikkaan erikoistunut tutkija Kristiina Silvan.

”Jokainen johtaja voi valtaan päästyään aina laittaa kilpailijat vankilaan”, hän sanoo.

Juuri tässä on Silvanin mukaan Kirgisian ongelmien ydin: oikeusvaltio ei toimi.

Valintansa jälkeen Žaparov vaati ensi töikseen, että presidentti täyttää lupauksensa ja eroaa, mutta Žeenbekovin eroilmoitusta ei vielä keskiviikkona kuulunut.

Jos Žeenbekov noudattaa lupaustaan, hän ei olisi ensimmäinen virastaan ajettu Kirgisian johtohahmo. Kansannousut johtivat autoritaaristen presidenttien eroon myös vuosina 2005 ja 2010. Žeenbekovin valtakausi on jatkunut vuodesta 2017.

Silvan arvelee, että Žeenbekov eroaa vapaaehtoisesti vasta, kun on saanut takeet siitä, ettei häntä heitetä vuorostaan vankilaan.

Ketkä Kirgisiassa sitten ovat vastakkain, ja mitä tavoitteita puolueet ajavat?

Kirgisian politiikkaa kuvataan usein niin, että vastakkain ovat pohjoisen urbaani ja kansainvälistynyt eliitti, joka puhuu venäjää, ja etelän maalaiset, jotka puhuvat kirgiisiä.

Pääministerin paikasta maalaisten suosiman Žaparovin kanssa kisasi Ömürbek Babanov, entinen pääministeri ja erityisesti nuorempien ja kaupunkilaisten suosima liikemies, joka on luvannut avata Kirgisiaa kansainvälisemmäksi ja houkutella maahan sijoituksia ulkomailta.

Ihan näin yksinkertaisesta jaosta ei kuitenkaan ole kyse, Silvan toteaa.

”Kirgisian poliittinen systeemi on sellainen, että siellä on kilpailevia ryhmittymiä, jotka eivät ole millään tavalla pysyviä.”

Yhdeltä kannalta se on hyvä asia: valta ei ole keskittynyt yhteen paikkaan kuten useimmissa alueen valtioissa. Juuri tästä kumpuaa Kirgisian maine alueen ainoana oikeana demokratiana.

Toisaalta mihinkään tahoon on hankala luottaa, ja poliitikot vaihtelevat herkästi liittolaisiaan. Esimerkiksi Babanov, joka nimitettiin parlamentin puhemieheksi, oli aiemmin entisen presidentin Almazbek Atambajevin kilpailija, mutta nyt he tekevät yhteistyötä, Silvan kertoo. Roolit vaihtuvat tiuhaan, ja korruptio on yleistä.

Silvanin mukaan Žaparov ja Babanov edustavat lopulta molemmat vanhaa valtaeliittiä.

”Mielestäni molemmat poliitikot ovat aikamoisia kameleontteja. He sanovat edustavansa sitä, mikä milloinkin iskee kansaan. Molemmat ovat vanhan kaartin poliitikkoja. Vähän mietin, voiko heitä edes sanoa oppositioksi.”

Kansalaisille samojen vanhojen poliitikkojen piirileikki on turhauttavaa, Silvan sanoo. Jos näyttämölle tulee uusia ihmisiä, on pelko siitä, että heidätkin ostetaan.

”Alkaa olla oletus, että kaikki ovat korruptoituneita ja ostettavissa.”

Toivoa tilanteen paranemisesta luo Silvanin mukaan se, että Kirgisiassa on yhä toimiva kansalaisyhteiskunta ja riippumaton media, joten tieto väärinkäytöksistä päätyy äänestäjien tietoon.

Siitä huolimatta Silvan ei odota tulevilta vaaleilta kovin paljon. Jos rauha säilyy ja äänten ostaminen pysyy kurissa, se on voitto, hän sanoo.

Sillä, kuka Kirgisian johtoon lopulta valitaan, ei ole Silvanin mielestä välttämättä kovinkaan suurta merkitystä maan ulkopoliittisen kurssin kannalta. Pieni maa on pitkälti riippuvainen suurten naapuriensa vaikutusvallasta.

”Kiina ja Venäjä katsovat vierestä, kuka sieltä tulee. He tietävät, ettei se muuta heidän asemaansa Kirgisiassa.”

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Ulkomaat