Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle? - Ulkomaat | HS.fi

Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle?

Bakussa on tiistaina juhlittu, Jerevanissa kiukkuisat mielenosoittajat valtasivat parlamentin.

Ihmiset juhlivat tiistaina kaduilla Bakussa, kun tieto Vuoristo-Karabahin tulitauosta levisi. Azerbaidžan sai laajoja alueita.­

10.11.2020 11:58 | Päivitetty 10.11.2020 18:11

Moskova

Armenia ja Azerbaidžan ilmoittivat tiistain vastaisena yönä sopineensa Venäjän johdolla ”totaalisesta tulitauosta”.

Armenian pääministeri Nikol Pašinjan kertoi yöllä, että yli kuusi viikkoa sitten alkanut ”sota on ohi”. Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev vahvisti tiedon vähän myöhemmin. Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan ilmoitti Venäjän lähettävän rauhanturvaajia.

Mistä sovittiin?

Armenialaiset vetäytyvät kaikista Vuoristo-Karabahia naapuroivista maakunnista, jotka he valtasivat vuonna 1994 päättyneessä sodassa.

Itse Vuoristo-Karabahissa tulitaukolinja noudattaa viime yön rintamalinjaa. Azerbaidžan saa sieltä valtaamansa alueet, mutta armenialaisille jää silti valtaosa Vuoristo-Karabahista. Azerbaidžan saa muun muassa symbolisesti tärkeän Şuşan eli armeniaksi Šušin kaupungin.

Armenian ja Stepanakertin välille jää reitti, jota venäläiset rauhanturvaajat valvovat. Azerbaidžan saa ekslaaviinsa Nahitševaniin maareitin, jota venäläiset valvovat.

Mistä koko kiista syntyikään?

Vuoristo-Karabah on armenialaisenemmistöinen maakunta, jonka bolševikit liittivät vallankumouksen jälkeen osaksi neuvosto-Azerbaidžania.

Tilanne alkoi kiristyä 1980-luvulla, kun neuvosto-Azerbaidžan alkoi azerbaidžanilaistaa aluetta. Alueen armenialaiset alkoivat vaatia alueen liittämistä Armeniaan. Alueen armenialaiset eivät luottaneet Azerbaidžaniin, koska muistivat muun muassa armenialaisten häädön Šušista vuonna 1920.

Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 maat itsenäistyivät silloisten rajojensa mukaan ja Vuoristo-Karabah jäi osaksi uutta itsenäistä Azerbaidžania. Syttyi sota, jossa armenialaiset onnistuivat valtaamaan valtaosan Vuoristo-Karabahista sekä sen ja Armenian väliset alueet.

Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi, mutta mikään maa ei tunnustanut sitä. Se on ollut riippuvainen Armeniasta. Kansainoikeudellisesti Vuoristo-Karabah ja armenialaisten valtaamat maakunnat olivat osa Azerbaidžania.

Mitä uusi tulitauko tarkoittaa Armenialle?

Armenian johdon oli selvästi pakko tehdä rauha. Azerbaidžan oli onnistunut valtamaan Vuoristo-Karabahissa tärkeän Šušin/Şuşan ja uhkasi maakunnan pääkaupunkia Stepanakertia.

Tappio on selvä ja nöyryyttävä, vaikka sopimuksella Armenia sai pelastettua lopun Vuoristo-Karabahin. Lisäksi tappio näyttää tulleen monille armenialaisille yllätyksenä. Vielä maanantai-iltana Pašinjan kiisti, että armenialaiset olisivat menettäneet Šušin.

Jerevanissa kuohahtikin yöllä kiukku. Mielenosoittajat valtasivat hallintorakennuksia ja parlamentin sekä pahoinpitelivät puhemies Ararat Mirzojanin. Keväällä 2018 kansannousussa valtaan nousseen Pašinjanin asema on nyt heikko. Osa sotilasjohdostakin on protestoinut.

Toisaalta Vuoristo-Karabahin johto on myöntänyt, että sopimus tehtiin viimeisellä hetkellä. Sen mukaan koko alue olisi menetetty alle viikossa. Tosin on vaikea sanoa, onko alueella sopimuksen perusteella mitään kunnon mahdollisuutta tulla toimeen.

Kiukkuisa mielenosoittajat valtasivat Jerevanissa Armenian parlamentin, kun tieto tulitauosta levisi.­

Armeniassa on sodan aikana petytty Venäjään, jota maassa pidettiin tärkeänä liittolaisena. Venäjä kuitenkin toisti vanhan kantansa, että turvatakuut kattavan vain Armenian alueet. Se ei halunnut sotia Armenian puolesta.

Tulitaukosopimus kuitenkin vain vahvistaa Venäjän asemaa Armeniassa, joka on riippuvainen venäläisistä rauhanturvaajista.

Tappio jättää yhteiskuntaan todennäköisesti syvää katkeruutta ja vihaa. Mistään rauhasta voidaan tuskin puhua, vaikka tulitauko pitäisikin.

Mitä tulitauko tarkoittaa Azerbaidžanille?

Voittoa, vaikka se ei saanutkaan vallattua koko Vuoristo-Karabahia.

Voitto olikin välttämätön Azerbaidžanin itsevaltaiselle presidentille Alijeville, joka aloitti sodan syyskuun lopulla. Tappio olisi todennäköisesti kaatanut hänet hallintonsa. Siksi hän hyökkäsi vasta saatuaan Turkin tuekseen.

Sodalla oli Azerbaidžanin yhteiskunnassa laaja tuki. 1990-luvun aluemenetykset armenialaisille ovat olleet syvä katkeruuden aihe. Niiden seurauksena maassa on myös satoja tuhansia sisäisiä pakolaisia.

Alijev näyttää myös onnistuneen säilyttämään suhteensa Moskovaan, vaikka päästikin Turkin ja syyrialaiset palkkataistelijat Etelä-Kaukasiaan.

Mitä tulitauko tarkoittaa Venäjälle?

Tänä syksynä on pohdittu paljon, onko Venäjä menettänyt otettaan entisellä Neuvostoliiton alueella. Vuoristo-Karabahin sota ja etenkin Turkin osuus siinä olivat keskeinen osa näitä pohdintoja.

Nyt Venäjä näytti, että se on edelleen keskeinen toimija Etelä-Kaukasiassa. Se pakotti osapuolet tulitaukoon, jota se alkaa valvoa. Sen sotilaallinen asema alueella siis vahvistuu.

Samalla sen ote vahvistuu Armeniasta, joka on aiempaa riippuvaisempi Venäjästä. Venäjä on suhtautunut Pašinjaniin alusta alkaen epäillen erityisesti kansannousun vuoksi, joten hänen todennäköinen kaatumisensa on sille plussaa.

Nyt sovittu tulitauko ei sisällöltään ole itse asiassa suuri yllätys. Venäjä on puhunut Vuoristo-Karabahia ympäröivien alueiden palauttamisesta Azerbaidžanille ja yhdysreitin jättämisestä jo viikkoja.

Sopimus muistuttaakin kiistaa pitkään sovitelleen Etyjin Minsk-ryhmän niin sanottuja Madridin periaatteita. Venäjä oli mukana hieromassa niitä.

Venäjästä on puhuttu paljon Armenian liittolaisena, mutta se ei missään vaiheessa pitänyt Azerbaidžania vihollisenaan. Se on itse asiassa pitänyt Armeniaa joustamattomana ja hyväksynyt, että Azerbaidžanin kuuluu saada alueitaan takaisin.

Osana tasapainoilua se näytti ajatelleen Vuoristo-Karabahin kuuluvan armenialaisille, mutta oli valmis antamaan siitäkin osia Azerbaidžanille kunnes Armenia suostuu tulitaukoon.

Täysin lommoitta Venäjäkään ei selvinnyt.

Erityisesti sen johtama, entisten neuvostotasavaltojen sotilasliitto Kollektiivinen turvallisuusjärjestö otti osumaa. Armenia on järjestön jäsen, mutta Azerbaidžanin Armeniaan ampumat ohjukset eivät johtaneet mihinkään. Järjestön jäsenistä iso osa on turkkilaissukuisia maita, jotka tukevat Azerbaidžania, vaikka se ei ole jäsen.

Venäjän on myös siedettävä Turkin vahvempi asema alueella, Azerbaidžanhan voitti Turkin ansiosta. Vastapainona se sai syrjäytettyä Yhdysvallat ja Ranskan, jotka Venäjän kanssa johtivat Etyjin Minsk-ryhmää. Näin alue on alueellisten toimijoiden hallussa, mikä on periaatteessa Venäjälle tärkeää.

Toisaalta vielä elokuussa kaikki ajattelivat alueen olevan selvästi Venäjän ”etupiiriä”, jota se hallitsi. Nyt se joutuu lisäämään panoksiaan todistaakseen sen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat