Mumbai
Rautatieinsinööri Prasad B. Tulaskar ei haistanut enää mitään.
Hajuaistin menetys on yksi koronavirustartunnalle tyypillisistä oireista. Testauspaikka oli aivan Tulaskarin kotikulmilla, ja tulos vahvisti epäilyt.
Tulaskar asuu parinkymmenen miljoonan asukkaan Mumbaissa, Dadarin kaupunginosassa. Hän uskoo saaneensa tartunnan ollessaan ostamassa vihanneksia katutorilta.
”Vihanneksissa ei ollut vikaa, mutta myyjät eivät käyttäneet maskeja, ja muutenkin meno oli hygienian kannalta välinpitämätöntä.”
Mumbaissa maskit ovat pakollisia. Niskoittelijoita uhkaa sakko- tai jopa vankeusrangaistus.
”Asun vaimoni, teini-ikäisen poikani ja iäkkään äitini kanssa kahden huoneen asunnossa. Kaikkien kannalta oli parasta, että kotikaranteenin sijasta olin kymmenen päivää karanteenikeskuksessa”, Tulaskar kertoo.
Rautatieinsinööri Prasad B. Tulaskar ja hänen vaimonsa Deepali P. Tulaskar McDonald’s-ravintolassa Dadarin kaupunginosassa Mumbaissa.
HS vieraili karanteenikeskuksessa, jossa Tulaskar oli toipunut hieman aiemmin. Normaalioloissa se on toiminut hääjuhlatilana.
Lääkäri ja sairaanhoitaja ottavat vastaan potilaan, mittaavat kuumeen ja pulssin sekä kirjaavat potilastiedot. Potilas saa ”tervetulopaketin”, jossa on huopa, kertakäyttölakana ja -tyynyliina, saippua, ämpäri ja vesikannu. Ämpäristä äyskäröidään vettä peseydyttäessä. Ämpärissä potilas pesee myös vaatteensa.
Karanteenikeskus on suhteellisen pieni. Paikkoja on 148. Piha-alueen vasemmanpuoleinen rakennus on miehille, oikeanpuoleinen naisille.
Potilas istuskeli naisten osastolla karanteenikeskuksessa Mumbaissa
Salien sisustus koostuu vuoteista ja tuulettimista. Lämpötila on noin 35 astetta.
Useimmat potilaat lojuvat vuoteillaan ja näpelöivät kännykkäänsä.
”Olemme tuoneet tänne pelejä ja pelikortit. Illalla on joogaa”, kertoo lääkäri Shrutika Gurav.
Joogamattoina toimivat vuoteet.
”Ei meillä ole joogaohjaajaa, mutta yksi sairaanhoitaja opettaa liikkeitä salin urheilullisimmalle vapaaehtoiselle, joka sitten vetää tunnin.”
Karanteenikeskuksen lääkärit Shrutika Gurav, Iqbal Mallick ja Kajal D. Soni.
Tulaskar suhtautui karanteeniin aluksi pessimistisesti, mutta kokemus osoittautui miltei hienoksi.
”Saimme kolme ateriaa päivässä, lääkärikierroksen ja tarvittavat lääkkeet. Kaikki ilmaiseksi”, hän kertoo.
Karanteenikeskuksen lounasannos koostuu riisistä, kastikkeista, ohutleivästä, salaatista ja vihanneksista.
”Päivät sujuivat nopeasti, sillä porukalla oli hyvä yhteishenki. Puhuimme aivan loputtomiin, mielenkiintoisia, syvällisiä keskusteluja.”
Karanteeniporukka hitsautui yhteen niin hyvin, että keskustelut jatkuvat yhteisessä Whatsapp-ryhmässä.
Tulaskarin testi oli karanteenin jälkeen negatiivinen, mutta hän uskoo, että virus voi hyökätä uudelleen. Siksi hän toimii aktiivisesti rintamassa, joka haluaa lykätä koulujen avaamista.
Suurin osa intialaisista koululaisista ja opiskelijoista ei ole ollut paikalla opinahjossaan maaliskuun jälkeen.
Tulaskar ei aio päästää poikaansa kouluun, vaikka Mumbain koulut ovat aikeissa avata ovensa yksittäisille ikäryhmille marraskuun lopulla.
”Joissakin osavaltioissa on kiirehditty koulujen avaamista. Se on johtanut vain koulujen uudelleen sulkemiseen, kun opettajat, oppilaat tai molemmat ovat sairastuneet. On odotettava niin kauan, että virus on nitistetty kokonaan.”
Rokotukset Tulaskar aikoo ottaa koko perheelle heti kun se on mahdollista.
”Mielestäni koko väestön pitää saada ilmainen rokotus, mutta jos niin ei kävisi, olen valmis maksamaan.”
Maailman suurimman rokotevalmistajan, intialaisen Serum Instituten, liukuhihnat tuottavat täysillä covid-19-rokotteita. Yhtiön intialaistehtaiden varastoissa on jo 40 miljoonaa rokoteannosta, vaikka rokotetta ei ole vielä hyväksytty. Serum Institute aikoo olla valmiina saman tien, kun luvat ovat kunnossa.
Intian epidemiatilanne vaihtelee huomattavasti alueittain. Esimerkiksi Delhissä tartuntamäärät ovat jyrkässä kasvussa, mutta Mumbaissa on suvantovaihe.
Intian terveysviranomaiset arvioivat Delhin tartuntapiikin johtuvan pääkaupunkiseudun huonosta ilmanlaadusta ja koronakurin löystymisestä Intian juhlapäiväputken aikana.
Mumbaissa tartuntamäärät ovat nyt poikkeuksellisen pieniä. Toiveikkaimpien arvioiden mukaan toinen aalto voi jopa jäädä tulematta.
Intia ylitti viime viikolla yhdeksän miljoonan tartunnan rajan. Covid-19-tautiin kuolleita on yli 130 000.
Vaikka luvut ovat valtavia, Intia on selvinnyt pandemiasta yllättävänkin hyvin. Väkeä on noin 1,3 miljardia, ja suuri osa kansasta elää oloissa, jossa hygienia on liki olematonta. Tiheästi asutussa maassa ei ole juuri mahdollisuutta pitää turvavälejä.
Varsin hyvien lukujen yksi selitys voi tosin olla raportoinnin vähäinen kattavuus. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 200 miljoonaa intialaista olisi saanut tartunnan.
Intian viranomaisten ylläpitämän käsityksen mukaan tartunnat ovat pysyneet kurissa tiukoilla rajoituksilla, kuten maskipakolla, ja laajalla testaamisella. Tartunnan saaneet pannaan nopeasti karanteeniin, ja testaajat jalkautuvat riskialueille. Vakavasti sairastuneita varten on perustettu suuria väliaikaisia sairaaloita.
Intia tekee koronavirustestejä päivittäin yli miljoonalle ihmiselle. Syksyn aikana testatuista tartunta on havaittu noin neljällä prosentilla. Vielä loppukesästä osuus oli yli kahdeksan prosenttia.
Testejä tehdään melko ankeissa puitteissa, kuten pysäköintihalleissa.
Koronavirustestausta pysäköintihallissa Mumbaissa.
Koronapotilaita testaavien ja hoitavien työolot ovat vaativat, sillä suojapuku on helteessä kuin henkilökohtainen sauna. Jonot ovat pitkiä, työ vaarallista ja sosiaalisesti vieroksuttua. Eikä palkkakaan päätä huimaa: karanteenikeskuksen kolmea vuoroa tekevä lääkäri ansaitsee kuukaudessa 50 000 rupiaa eli noin 570 euroa.
Maailman suurimmaksi slummiksi kutsuttu Dharavin kaupunginosa Mumbaissa on yllättävä valopilkku taistelussa koronavirusta vastaan.
Muutaman neliökilometrin alueella asuu yli miljoona ihmistä, joista 80 prosentilla ei ole asunnossaan omaa käymälää eikä juoksevaa vettä. Yksi huone saattaa olla kymmenen ihmisen koti, ja alueen monissa pienyrityksissä tehdään töitä vieri vieressä.
Mumbain kaupungin johto tajusi varhain, että Dharavin epidemia on kukistettava järein toimin täyden katastrofin välttämiseksi.
”Oli luotava oma strategia paikkaan, jossa ei ole mahdollisuutta pestä käsiä eikä pitää turvavälejä”, kertoo kaupungin terveydenhoitosektoria johtava virkamies Kiran S. Dighavkar.
Ajatuksena oli eristää Dharavi, tuoda terveydenhoitohenkilöstö alueelle testaamaan ihmisiä ja perustaa suuria karanteenikeskuksia.
Testausaseman henkilökuntaa Dharavin slummissa Mumbaissa.
Tämä oli Dighavkarin mukaan menestys, sillä karanteenissa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja oma vuode, joka ei monille dharavilaisille ole mitenkään itsestään selvä. Alueelle rakennettiin 18 päivässä telttasairaala olemassa olevien sairaaloiden tueksi.
”Tähän mennessä Dharavissa on kuollut virukseen 311 ihmistä”, Dighavkar sanoo.
Hän pitää strategiaa niin onnistuneena, että kirjoittaa aiheesta kirjaa.
Viranomaisten menestystarina ei kuitenkaan välttämättä edusta kaikkien dharavilaisten arkea.
Muutama opiskelijapoika näki naapurustossa niin paljon kärsimystä ja nälkiintyneitä ihmisiä, että he perustivat järjestön nimeltä Dharavi Boys.
”Aluksi ostimme omilla rahoillamme ruokaa tarvitseville, mutta sitten olemme saaneet sponsoreita tueksemme”, kertoo Vikas Jaiswar.
Ruoan lisäksi Dharavin pojat ja järjestön kaksi tyttöä yrittävät auttaa työttömiä löytämään työtä.
”Kerromme myös viruksesta ja siltä suojautumisesta, sillä ihmisillä on yhä paljon väärää tietoa ja harhakäsityksiä.”
Mumbain terveydenhoidon johtava virkamies Kiran S. Dighavkar.