Moskova
HS kertoo uutisista, jotka ovat jääneet syksyn aikana koronan ja USA:n vaalien katveeseen.
Venäjällä on viime aikoina puhuttu tavallista enemmän ulkopolitiikasta.
Aiheina ovat olleet tietenkin Yhdysvaltain presidentinvaalien vaikutukset ja välien kiristyminen Saksaan oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin myrkytyksen myötä, mutta enemmän on puhuttu myös Venäjän asemasta entisen Neuvostoliiton alueella.
Valko-Venäjää on seurattu koko syksy.
Poliittisten teknologioiden keskuksen varajohtaja Aleksei Makarkin kirjoitti Facebookissa, että Aljaksandr Lukašenka näyttää rakentavan jotain, joka muistuttaa latinalaisamerikkalaisia diktatuureja.
Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenka on Venäjälle ongelma.
Ne olivat Yhdysvaltain taskussa, mutta Makarkinin mukaan Lukašenka ”ryntää ensimmäisellä mahdollisella hetkellä pelaamaan monivektorisia pelejään”.
”Eikä Moskovalla ei ole ketään selkeää vaihtoehtoa hänen tilalleen. Ei ole selvää, kumpi on riippuvainen kummasta.”
”Monivektorinen ulkopolitiikka” on entisen Neuvostoliiton alueella suosittu termi. Se tarkoittaa käytännössä suhteita muihinkin ”vektoreihin” eli isoihin maihin kuin Venäjään.
Lukašenka on pitänyt sitä esillä. Hän sanoi, että koska Venäjän tunnus on kaksipäinen kotka, Valko-Venäjän pitää ”synnyttää nelipäinen”.
”Moskovassa kultiin taas yksi lupaus ikuisesta ystävyydestä isoveljen kanssa, mutta ’kaksipäisen kotkan’ jälkeen sanottu ei ollut kovin vakuuttavaa”, toimittaja Svetlana Gamova kirjoitti Nezavisimaja Gazetassa.
Tutkija Jevgeni Gontmaher puolestaan kirjoitti VTimes-lehdessä, että valkovenäläiset suhtautuvat myönteisesti Venäjään.
”Mutta he eivät halua asua samassa yhteisasunnossa vaan erikseen, olkoonkin, että samassa rappukäytävässä.”
Suhtautuminen uhkaa kuitenkin muuttua, mikäli Venäjä jatkaa Lukašenkan tukemista, Gontmaher varoittaa.
Ulkoministeri Sergei Lavrovin tämän viikon Minskin-vierailu vahvisti epäilyjä, että Moskovalle Lukašenka on epäluotettava rasite.
”Vaikea sanoa, miten Kreml vastaa. Jäi silti kuva, että Lavrov oli viimeinen korkea-arvoinen Venäjän edustaja Minskissä lähiaikoina”, kommentaattori Dmitri Drize sanoi Kommersant FM:llä.
Maia Sandu voitti Venäjän suosikin Moldovan presidentiksi.
Myös Maia Sandun voitto Moldovan presidentinvaaleissa on puhuttanut. Venäjä oli julkisesti tukenut hänelle hävinnyttä presidentti Igor Dodonia.
”Länsisuuntautuneen Maia Sandun voitto Moldovan presidentinvaaleissa luo entistä selvemmän kuvan Venäjän paikasta nykymaailmassa. Sen yksinäisyyden, käsittämättömyyden ja väsymyksen tunteen kulkijassa, joka on menettänyt toverinsa matkan varrella”, toimittaja Aleksei Firsov kirjoitti talouslehti Vedomostissa.
Poliittisten teknologioiden keskuksen ohjelmajohtaja Aleksandr Ivahnik puolestaan huomautti Telegramissa, ettei Dodonin puhe geopoliittisesta vastakkainasettelusta ja Sandun Venäjä-vastaisuudesta toiminut, koska Venäjän ulkopoliittinen linja ei ole nuorille moldovalaisille houkutteleva.
Venäjä onnitteli Sandua nopesti. Ajatushautomo R.Politikin johtaja Tatjana Stanovaja arvioikin, että Sandu voi olla Venäjälle lopulta Dodonia parempi vaihtoehto.
Erityisen iso aihe on ollut Vuoristo-Karabahin sota ja sen päättänyt tulitaukosopimus.
Sota alkoi syyskuussa Turkin tukeman Azerbaidžanin hyökkäyksellä. Armenian liittolainen Venäjä ilmoitti, etteivät sen turvatakuut kata armenialaisenemmistöistä Vuoristo-Karabahia. Venäjä tuki maakuntaa ympäröivien alueiden palauttamista Azerbaidžanille.
Niin kävikin, kun osapuolet sopivat kuuden viikon jälkeen Venäjän johdolla tulitauosta. Armenialaisille jää pääosa Vuoristo-Karabahista, ja tulitaukoa valvovat venäläiset sotilaat.
”Moskovan vaikutusvalta Etelä-Kaukasiassa pieneni voimakkaasti, kun taas menestyksekkään ja riidanhaluisen Turkin arvovalta kasvoi tavattomasti”, Strategian ja teknologian analyysikeskuksen Konstantin Makijenko kirjoitti Vedomostissa.
Hän arvioi Keski-Aasian turkkilaiskielisten maiden asenteen muuttuvan, kun Venäjän liittolainen hävisi ja Turkin liittolainen voitti.
Kommentaattori Konstantin Eggert puolestaan kutsui verkkolehti Snobissa sotaa ja sen päätöstä ”nöyryytykseksi Putinin hallinnolle”. Puheet etupiiristä osoittautuivat tyhjiksi.
”Kiinnostuneet, ennen muuta Kiina ja Turkki, voivat vetää johtopäätökset, että tässä ’etupiirissä’ on nyt mahdollista sotia – ja voittaa sotia – Moskovan rankaisematta ja että liittolaisuus Venäjän kanssa ei takaa suojaa.”
Moskovan Carnegie-keskuksen tutkija Aleksandr Baunov sen sijaan totesi jo sodan aikana, että Vuoristo-Karabah eroaa muista niin sanotuista jäätyneistä konflikteista siinä, ettei Venäjä pidä Azerbaidžania vihollisenaan.
”Venäjällä saattaa olla syitä auttaa Armeniaa, muttei mitään syitä rangaista Azerbaidžania.”
Makarkinista Venäjällä ei ollut paljon valinnanvaraa. Venäläiset eivät halua sotaa vaan ratkaisuja kotimaisiin sosioekonomisiin ongelmiin. Palkkasotilaita ei voinut lähettää, koska Armenia ei halunnut, eivätkä palkkasotilaat ole tehokkaita oikeaa armeijaa vastaan.
Osa analyytikoista puhuu isommasta muutoksesta.
Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin pitää Venäjän aseman heikentymistä entisellä Neuvostoliiton alueella vanhana uutisena. Hän sanoo Venäjän valinneen uuden linjan.
”Venäjä sopeutuu kivuliaasti muuttuneeseen ympäristöön. Se totuttelee olemaan vain Venäjä.”
Tutkijoiden mukaan Vladimir Putinin ote naapureista lipsuu.
Treninin mukaan Venäjä keskittyy etuihinsa ja tarpeisiinsa – ja hyväksyy alueella olevan muitakin toimijoita. Sen silmissä ei enää ole ”entisen Neuvostoliiton aluetta”, vaan joukko maita. Suhteet ovat vähemmän riippuvaisia johtajista.
Venäjä edellyttää vastavuoroisuutta ja lojaalisuutta. Treninin mukaan ”monivektorista ulkopolitiikkaa” voi noudattaa, mutta silloin on varauduttava Venäjän tekevän samoin.
Myös kommentaattori Vladimir Frolov kirjoitti Republic.ru-julkaisussa Venäjän muuttaneen hiljaa politiikkaansa alueella. Isot puheet ovat kadonneet Kremlin agendalta.
”Venäjän valta-asema entisellä Neuvostoliiton alueella ymmärretään kyllä hyväksi asiaksi, mutta tämän unelman toteuttaminen on liian kallista.”
Toimiin ryhdytään vain, kun Venäjän tärkeimmät edut ovat vaarassa, hän lisää.
Valkovenäläisten myönteinen suhtautumineen Venäjään saattaa tutkijan mukaan horjua, jos se jatkaa nykyhallinnon tukemista. Nämä ihmiset osoittivat mieltään Minskissä viime viikon sunnuntaina.
