Yhdeksäntoista vuotta sitten, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, Suhail Shaheen yritti turhaan neuvotella Yhdysvaltojen kanssa.
Shaheen oli ääri-islamistisen Taleban-hallinnon apulaislähettiläs Pakistanissa, yhdessä harvoista maista, jotka olivat tunnustaneet Osama bin Ladenia ja al-Qaida-terroristiverkostoa isännöineen Afganistanin hirmuhallinnon.
”Kerroin, että jos teidän täytyy kuitenkin lopulta neuvottelemalla sovitella asiat suuren tuhon, verenvuodatuksen ja valtavien kulujen jälkeen, miksi emme selvittäisi niitä heti alussa ilman tragedioita”, Shaheen muistelee HS:lle puhelinhaastattelussa Qatarin Dohasta.
”Mutta he olivat enemmän tunteellisia kuin rationaalisia ja pragmaattisia”, Shaheen sanoo virheettömällä englannilla, jonka hän oppi Pakistanissa.
Shaheenin ennustus kävi toteen.
Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, suisti Taleban-liikkeen vallasta ja ajautui historiansa pisimpään sotaan. Nyt Yhdysvallat on vetämässä joukkojaan kotiin Afganistanista neuvoteltuaan viime helmikuussa Talebanin kanssa sopimuksen, joka tähtää rauhaan.
Yhteisen neuvottelupöydän ääreen on vihdoin saatu myös Talebanin poliittinen johto ja Afganistanin hallitus.
Taleban vastusti pitkään suoria neuvotteluita Kabulin kanssa, sillä se piti hallitusta Yhdysvaltain sätkynukkena. Kuukausien viivytysten jälkeen molemminpuoliset vanginvaihdot saivat neuvottelut alkamaan – tosin pitkään vain neuvotteluilla varsinaisten neuvottelujen perussäännöistä. Tänä keskiviikkona osapuolet kertoivat viimein päässeensä asiasta sopuun ja etenevänsä varsinaisiin rauhanneuvotteluihin.
Neuvotteluja käydään Dohassa. Afganistanin hallinnon edustajat ovat sonnustautuneet länsimaisiin pukuihin, ja tiimiin kuuluu myös naisia. Vastapuolta eli Talebania edustaa parrakkaiden turbaanipäisten miesten joukko.
Yksi heistä on Suhail Shaheen.
Talebanin neuvotteluryhmän edustajat keskustelivat tauolla neuvotteluista Afganistanin hallinnon kanssa Dohassa syyskuussa.
Jos neuvottelut onnistuvat, Taleban palaa luultavasti vallankahvaan, sillä juuri vallanjako on neuvottelujen aiheena.
Viime viikolla Suomen johtamassa konferenssissa Genevessä avunantajamaat lupasivat miljardeja dollareja kehitysapua Afganistanille. Monet maat liittivät avustuksiin ehtoja rauhanneuvottelujen onnistumisesta – toisaalta painostettiin Talebania, toisaalta Afganistanin hallintoa.
Sopimus näyttäisi olevan syntymässä ennemmin tai myöhemmin, sillä Afganistan on avustuksista riippuvainen.
Nyt neuvotteluissa onkin Shaheenin mukaan vihdoin päästy etenemään.
”Olemme saaneet aikaan huomattavaa edistystä neuvottelujen perussääntöjen suhteen. Odotamme yhteistä tiedotetta tämän suhteen. Sitten siirrymme varsinaiseen asialistaan”, hän kertoo.
Taleban hallitsi selvää valtaosaa Afganistanista, myös pääkaupunki Kabulia, vuosina 1996–2001. Shaheen toimi silloin ensin englanninkielisen Kabul Times -lehden päätoimittajana ja myöhemmin apulaislähettiläänä Pakistanissa.
Talebanin apulaislähettiläs Suhail Shaheen (vas.) ja lähettiläs Abdul Salam Zaeef lehdistötilaisuudessa Pakistanin pääkaupungissa Islamadissa heinäkuussa 2001.
Lähettiläs Abdul Salam Zaeef joutui Pakistanin viranomaisten pidättämäksi ja viideksi vuodeksi Yhdysvaltain vangiksi Guantánamoon, mutta Shaheen pääsi pälkähästä.
Lue myös: Guantánamo muuttuu vanhainkodiksi – monia on kidutettu niin raa’asti, että hoitaminen on vaikeaa
Shaheen vietti parikymmentä vuotta hiljaiseloa mitä ilmeisimmin Peshawarin kaupungin liepeillä Pakistanissa.
Nykyään hän asuu loistohotellissa Dohassa.
Aluksi hän toimi neuvotteluissa Talebanin poliittisena puhemiehenä, mutta nyt hän on osa varsinaista neuvottelutiimiä.
Siinä missä 1990-luvun lopulla ankaran Taleban-vallan alla tuhottiin musiikkikasetteja, elävien hahmojen kuvat oli jyrkästi kielletty ja tv:tä pystyi katselemaan vain salassa, sittemmin järjestö näyttää hyväksyneen teknologian kehityksen.
Shaheen käyttää älypuhelinta ja vastailee Whatsapp-viesteihin. Hänellä, kuten monella muullakin Taleban-liikkeen johtohahmolla, on Twitter-tili, jossa hän jakaa uutisten ja virallisten lausuntojen lomassa myös englanniksi kirjoittamiaan runonpätkiä, joissa hän haikailee rauhaa ja miehityksen loppua.
Shaheen myös vakuuttaa Talebanin uskovan sananvapauteen. Hän sanoo pitävänsä median roolia yhteiskunnassa positiivisena.
Mutta miten nykyaikainen Talebanista on todellisuudessa tullut? Suurimpia kysymyksiä varsinkin Kabulin nuorelle, Talebanin jälkeen syntyneelle sukupolvelle on naisten asema.
Taleban tunnettiin naisten oikeuksien loukkaamisesta. Tyttöjä ei päästetty kouluun, naiset saivat käydä ulkona vain miespuolisen sukulaisen saattamana ja burkaan verhottuna, eivätkä naiset saaneet työskennellä muissa ammateissa kuin sairaanhoitajina.
Afganistanilaisia naisia ja lapsi pakenemassa Talebanin taistelijoita kylästä Kabulin pohjoispuolelta lokakuussa 1996.
Talebanin edustajat ovat jälkikäteen perustelleet lakeja naisten suojelemisella. Shaheen mainitsee tämän yhtenä syynä, joka sai hänet aikanaan liittymään Talebaniin.
Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista vuonna 1989 puhkesi sisällissota, jossa Yhdysvallat, Pakistan ja Saudi-Arabia tukivat maan uskonsotureita, mujahideeneja. Islamistiryhmien noustua valtaan vuonna 1992 seurasi niitä johtavien sotaherrojen välinen sisällissota.
”Anarkia vallitsi ympäri maata. Naisia raiskattiin ja siepattiin, ja siviilejä tapettiin ilman seurauksia. Siihen aikaan Talebanin islamilainen liike perustettiin tuomaan loppu kaoottiselle tilanteelle”, Shaheen sanoo.
Taleban-hallinto kuitenkin teloitti aviorikoksista tuomitsemiaan naisia julkisesti Kabulin päästadionilla. Yhdysvallat perusteli Afganistaniin hyökkäämistä Talebanin ylläpitämien al-Qaida-suhteiden lisäksi naisten oikeuksilla.
Viimeaikaisten lausuntojen perusteella Taleban vaikuttaa muuttaneen suhtautumistaan naisiin.
”Olemme sitoutuneet naisten koulutukseen ja työntekoon. Meillä ei ole ongelmaa sen kanssa. Meidän yhteiskuntamme on islamilainen, joten se, mitä vaadimme heiltä, on hijabin [peittävän huivin] pitäminen. Islamin sääntöjen mukaan he nauttivat perusoikeuksistaan”, Shaheen sanoo.
Afganistanin laissa ei tätä nykyä ole huivipakkoa, mutta kulttuurillisista syistä julkisilla paikoilla ei näy naisia paljain päin – myös kasvot silmiä myöten peittävä burka on yleinen.
Sillä, mitä hijabilla käytännössä tarkoitetaan islamissa, on monia tulkintoja. Shaheen jättää käsitteen tarkoituksella epämääräiseksi: ”Burka ei ole hijabin ainoa muoto. Hijabeja on monenlaisia”, hän sanoo.
Vallan jakaminen Talebanille huolettaa naisten ohella etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, sillä sunnalainen Taleban pohjautuu Afganistanin suurimpaan kansanryhmään pataaneihin eli paštuihin. Etenkin maan shiialaiset hazarat joutuivat 1990-luvulla Talebanin joukkomurhien uhreiksi.
”Linjamme vähemmistöjen suhteen perustuu oikeudenmukaisuuteen ja syrjimättömyyteen. He ovat afganistanilaisia ja heillä on muiden Afganistanin kansalaisten tavoin oikeuksia”, Shaheen sanoo.
Hazarataistelijoita Talebanin tuhoamien jättimäisten Buddha-patsaiden paikalla Bamiyanissa Afganistanissa joulukuussa 2001.
Eniten afganistanilaisia hiertää väkivallan jatkuminen huolimatta rauhanneuvotteluista ja aiemmista sopimuksista.
Väkivalta siviilejä ja Afganistanin sotilaita kohtaan on lisääntynyt amerikkalaisen tarkkailujärjestön Sigarin mukaan jopa 50 prosenttia viime kuukausina.
Erityisesti ovat järkyttäneet viimeaikaiset hyökkäykset koulutuslaitoksiin Kabulissa. Näiden iskujen tekijäksi on ilmoittaunut jihadistijärjestö Isis, mutta Kabulin hallinnon jäsenet syyttävät silti Talebania, joka on kiistänyt osuutensa.
Shaheen syyttää väkivallasta pääkaupungin ulkopuolella pääosin Afganistanin sotilaita. ”Me vastaamme hyökkäyksiin. He tekevät yöratsioita ja ilmaiskuja ja hyökkäyksiä, joista heidän tulisi pidättäytyä sopimuksen mukaan.”
Väitteitä on mahdoton tarkistaa. YK:n mukaan Taleban on tänä vuonna ollut vastuussa 45 prosentista Afganistanin siviiliuhreista, hallitus yli 25 prosentista. Viime vuonna, kun Yhdysvallat teki vielä ilmaiskuja Afganistanissa, tilanne oli päinvastainen: 54 prosenttia siviiliuhreista kirjattiin hallituksen ja sitä tukevien joukkojen nimiin.
Hallituksen joukkojen hallinnassa on nyt vain noin 30 prosenttia Afganistanin piirikunnista. Talebanin vallassa on noin 20 prosenttia. Loppujen hallinnasta kamppaillaan. Kabulissa on pelätty, että ulkomaisten joukkojen poistuessa Taleban ottaisi vallan väkivaltaisesti – siksi hallitus on painottanut tulitauon tärkeyttä.
Shaheenin mielestä ensin pitäisi sopia poliittisesta suunnitelmasta ja vasta sitten kattavasta ja pysyvästä tulitauosta.
”Mutta Kabulin hallinto ei ole kiinnostunut keskustelemaan poliittisesta suunnitelmasta. Se on kiinnostunut tulitauosta, jotta voisi pitkittää vallassa pysymistään”, Shaheen väittää.
Afganistanissa on sodittu jo neljä vuosikymmentä, ja sen eri poliittisilla ja etnisillä ryhmillä on jäänyt paljon hampaankoloon.
Shaheen on kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen.
” Olemme afganistanilaisia ja muslimeja, joten meidän pitäisi tulla yhteen jaettujen arvojen pohjalta”, hän sanoo.
”Jos otamme oppia menneisyydestä ja keskitymme vain tulevaisuuteen, sovinnonteosta ei tule niin vaikeaa.”
