Trump tullaan muistamaan presidenttinä, joka oli suurempi uhka omalle maalleen kuin mikään kuviteltavissa oleva ulkopuolinen vihollinen - Ulkomaat | HS.fi

Trump tullaan muistamaan presidenttinä, joka oli suurempi uhka omalle maalleen kuin mikään kuviteltavissa oleva ulkopuolinen vihollinen

Parhaassa tapauksessa Washingtonin tammikuusta tuli käännekohta, joka herätti maailman vihan ja valheiden vaaroihin. Niiden varaan rakennettu politiikka johtaa väistämättä umpikujaan ja kaaokseen, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka.

7.1. 3:02 | Päivitetty 7.1. 4:54

Loppiaisiltana Suomen aikaa tapahtui se, mitä on ehditty pelätä. Varmistui se, ettei vallanvaihto Yhdysvalloissa tapahdu yksinomaan rauhanomaisesti. Väkivaltaiset mielenosoittajat murtautuivat poliisiesteiden läpi sisälle kongressitaloon Washingtonissa.

Lue lisää: Kaaos Yhdysvaltain kongressitalossa: Trumpin kannattajat tunkeutuivat sisään ja keskeyttivät Bidenin voiton vahvistamisen, nainen ammuttiin hengiltä, poliiseja loukkaantui

Presidentti Donald Trumpin kylvämien perusteettomien vaalivilppisyytösten yllyttämä joukko keskeytti kongressin kahden kamarin kokouksen, jonka oli määrä vahvistaa Joe Bidenin voitto presidentinvaaleissa.

Capitol-kukkulalla sijaitseva kongressitalo on amerikkalaisen demokratian tyyssija, ja paikalla on symboliarvoa koko maailman silmissä.

Julkea hyökkäys oli isku kaikkea sitä vastaan, minkä liitämme länsimaiseen demokratiakäsitykseen. Mellakoijien pyrkimyksenä oli estää vaaleissa äänensä antaneen kansan tahdon toteutuminen.

Kaaos Washingtonissa oli näky, jota emme olisi uskoneet näkevämme 2020-luvun demokraattisesti hallitussa oikeusvaltiossa. Näky oli pelottava, ahdistavakin. Tuntui kuin koko se perusta, jonka varaan yhteisesti hyväksyttyihin instituutioihin ja jaettuihin sääntöihin sekä moraalikäsityksiin uskova maailma nojaa, olisi vakavasti haastettuna ja uhattuna.

Kylmäävä epävarmuus valtaa mielen: mitä tästä kaikesta seuraisi?

Samanlaisia tuntemuksia jostain peruuttamattomasta muistuu mieleen Neuvostoliiton vallankaappausyrityksestä 1991 tai vuosikymmen myöhemmin todistetuista syyskuun 11.päivän iskuista Yhdysvalloissa.

Isku kongressiin käynnisti Donald Trumpin presidenttikauden loppunäytöksen ennen kauden muodollista päätöstä. Tapahtumat Washingtonissa varmistivat sen, että maailma tulee muistamaan hänet presidenttinä, joka oli suurempi uhka omalle maalleen kuin mikään kuviteltavissa oleva ulkopuolinen vihollinen.

Trumpin perintö on harhaisen, itsekeskeisen ja häikäilemättömän miehen sairauskertomus. Olemme todistaneet modernin historian synkimpiä hetkiä länsimaisen demokratian kannalta.

Yksinvaltiaille ja demokratian vihollisille eri puolilla maailmaa tämä kaikki on ollut kuin märkää toiveunta. He pääsevät osoittamaan, kuinka alennustilassa länsimainen järjestelmä on.

Trump kantaa yksin suurimman vastuun siitä, mitä Washingtonissa tapahtui. Väkivaltainen hyökkäys ei käynnistynyt itsestään, eikä spontaanina kansanliikkeenä. Presidentin pitkään jatkunut tietoinen kansankiihotus johti siihen, mihin se lopulta voi johtaa. Joukko kiivaimpia kuumakalleja päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Osa saattaa vilpittömästi uskoa johtajansa valheita ja huuruisia salaliittoteorioita, osan motiivina saattoi olla ihan vaan jännä meininki. Epäilemättä joukkoon mahtuu myös ammattirettelöijiä.

Uutiskuvien perusteella kongressin vallannut väki ei ihan Trumpinkaan peruskannattajilta vaikuttanut.

Trumpin ohella myös vaalitulosprotestiin yhtyneet republikaaniedustajat joutuvat nyt kohtaamaan tekojensa seuraukset. Vaalituloksen manipulointiyritys on ollut kokonaisuudessaan vastuutonta tosiasioiden, kansanvallan ja lakiperusteisuuden vastaista kampanjointia. Lyhyen tähtäimen taktikoinnilla on vaarannettu koko Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä. Tapa jolla kirkas vaalitulos on pyritty torjumaan kyseenalaistaa itsessään kansan tahdon toteutumisen kaikissa tulevissakin vaaleissa.

Tämän jälkeen maailma ei ole ennallaan. Meille kaikille jää Capitol-kukkulan tapahtumista vahva muistijälki. Kyse oli tökeröstä, väistymään joutuvan presidentin masinoimasta vallankaappausyrityksestä.

Kaikessa surkeudessaan tämä viikko on poliittisen historian pitkään tutkittavia klassikkoteemoja.

Poliitikkojen ympäri maailman - ei vain Yhdysvalloissa - on syytä pohtia vuosien mittaista tapahtumaketjua kokonaisuudessaan ja määrittää oma suhteensa siihen, mikä kaikki on ehtinyt mennä vikaan.

Parhaassa tapauksessa Washingtonin tammikuusta tuli käännekohta, joka herätti maailman vihan ja valheiden vaaroihin. Niiden varaan rakennettu politiikka johtaa väistämättä umpikujaan ja kaaokseen.

Nyt nähdyt epätoivoiset teot muistuttavat siitäkin, että politiikan on jatkossakin pyrittävä yhteiseen etuun ja sen edistämiseen. Kansakunnan, yhteiskunnan ja eri ihmisryhmien etua ei voi eikä saa alistaa yksityisille valta- tai muille etupyrkimyksille.

Washingtonin tammikuussa konkretisoitui myös poliittinen vastuu, joka ei erottele sanoja ja tekoja. Poliitikon sanoilla on aina erityinen painoarvo, ja ne johtavat tekoihin niin hyvässä kuin pahassa.

Erityistä huolta on puheenkin tasolla pidettävä siitä, ettei kansanvallan kannalta tärkeiden instituutioiden, lakien ja oikeuslaitoksen asemaa horjuteta tarpeettomasti. Lopulta ne ovat niitä lukkoja, jotka estävät vallan luisumisen sitä väärinkäyttämään pyrkiville.

Kansankiihottaja, joka saa hölmöimmät ja häikäilemättömimmät hyökkäämään kanssaihmisiään vastaan - ja välttelee itse vastuuta sanoistaan - on yksiselitteisesti säälittävä raukka.

Amerikkalaiset maksoivat kovista sanoista kovan hinnan. Toivottavasti joku joutuu lopulta vastaamaan aiheuttamastaan tuhosta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat