Washington
Putkimies. Kotiäiti. Lentoemäntä. 98-vuotiaan äitinsä omaishoitaja. Irakin sodan veteraani.
Tällaisia ihmisiä haastattelin keskiviikkona Yhdysvaltain kongressin valtauksessa keskiviikkona. He eivät ajatelleet olevansa pysäyttämässä demokraattista vallanvaihtoa. He kuvittelivat puolustavansa demokratiaa tyrannialta.
”Tulimme tänne puolustamaan kansakuntaamme. Se on ryövätty meiltä”, 58-vuotias omaishoitaja Judy Rakowski-Bodecker New Jerseystä sanoi illan jo hämärryttyä ja useimpien poistuttua.
Tätä tunnetta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ruokkinut koko poliittisen uransa.
Todellisuuden ja valheiden yhteentörmäys alkoi näyttää vääjäämättömältä jo keskiviikkoa edeltävinä päivinä. Kun raportoin viikonloppuna ja alkuviikosta Georgian osavaltion senaattorivaaleista, kohtasin jatkuvasti ihmisiä, jotka panivat toivonsa siihen, että kongressi kumoaisi vaalituloksen keskiviikkona niin, että Trump saisi jatkaa presidenttinä.
He todella uskoivat, että keskiviikko muuttaisi kaiken.
Trumpin kannattaja heilutti ’Trump on presidenttini’ -lippua vallatussa kongressitalossa.
Trump itse lietsoi tätä uskoa kaikin tavoin. Keskiviikkona hän lähetti Valkoisen talon eteläpuolelle kerääntyneet kannattajansa kohti kongressia muun muassa tällaisin evästyksin:
”Meidän on taisteltava kovempaa ja [varapresidentti] Mike Pencen on hoidettava homma. Jos hän ei tee sitä, tämä on surullinen päivä maallemme.”
”Jos kongressi ei toimi oikein, meidän ei tule koskaan unohtaa sitä.”
”Maatamme ei oteta takaisin heikkoudella.”
”Minä en koskaan myönnä tappiotani.”
Trumpin puheen jälkeen kaiuttimista raikasi tavalliseen tapaan Village Peoplen hitti YMCA. Kaikkialla liehui lippuja. Yhdysvaltain-lippuja, etelävaltioiden lippuja mutta ennen kaikkea Trump-lippuja. Jeesus on pelastajani, Trump on presidenttini.
Väkijoukko käveli kohti Capitol-kukkulaa. Osa mielenosoittajista pysähtyi oikeusministeriön kohdalle.
”Tehkää työnne! Tehkää työnne! Tehkää työnne!” he messusivat.
Sitten todellisuus iski.
Kännykät toimivat väkijoukossa huonosti, mutta joku sai vaimoltaan tekstiviestin, jonka mukaan varapresidentti Pence ei kumoa vaalitulosta. Hän levitti tietoa ympärilleen. Reaktiot olivat järkyttyneitä.
”Mitä v*ttua!”
”Hän teki mitä?”
Rakennusalan yrittäjä Frederick Wirschang ja hänen vaimonsa Lucy eivät olleet uskoa korviaan.
”Olen sokissa”, Lucy sanoi.
Nuori mies tuli kysymään heiltä, onko uutinen totta.
Trumpia kannattavia kongressitalon valtaajia.
”Kuulin siitä, mutta en alkuun uskonut”, hän sanoi.
Selitys löytyi nopeasti: ”Pence on osa varjohallitusta [deep state], on aina ollut.”
Pian Lucy pyyhki kyyneleitä.
”Vanhempani pakenivat sosialistisesta maasta tänne vapauteen, ja nyt poliitikot ovat kaupanneet meidät.”
Lucy luki uutisia äärioikeistolaiselta Gateway Pundit -sivustolta.
”Näettekö jonkun valtaavan Capitolia?”
Emme nähneet. Jatkoin matkaa. Alkoi kuulua sireenien ääntä. Kuulin jonkun sanovan, että ”patriootit ovat sisällä kongressissa” ja lähdin juoksuun kukkulaa ylös.
Huipulla odotti alkuun pieneltä näyttävä joukko, joka oli vallannut kongressirakennuksen ulkoportaikon. Poliisien ketju oli heitä vastassa, mutta murtui pian. En nähnyt, pääsikö mielenosoittajia tässä yhteydessä sisään.
”C’mon, talo on auki, c’mon! Ne yrittävät ryöstää sen teiltä”, agitaattorit huusivat, mutta harva kauempana pysytellyt uskaltautui lähemmäs.
Tilanne oli kaoottinen ja rauhallinen samaan aikaan. Koska yhteydet eivät toimineet, en heti tiennyt, mitä sisällä rakennuksessa tapahtui ja oli tapahtunut. Että mellakoitsijat olivat tunkeutuneet väkivalloin sisään ja poliitikot piilotelleet istuntosalissa ennen kuin heidät evakuoitiin. Että yhtä naista ammuttiin kuolettavasti ja vandaalit mellastivat vapaasti.
Samaan aikaan ulkopuolella osa otti selfieitä, osa käveli valtausta paheksuen pois, moni ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Oman elämänsä kommandot kiipesivät muureja ylös, vaikka tietä kävellenkin olisi päässyt perille. Moni pysähtyi ottamaan kuvan tarrasta, jonka joku joku oli liimannut kongressin kokoushuoneen ikkunaan: Trump – pidä Amerikka suurena.
Väkijoukossa oli kaikenikäisiä ihmisiä, mutta melkein kaikki olivat valkoisia amerikkalaisia. Äärioikeiston liput ja tunnukset olivat läsnä. Osa oli järjestäytyneiden asejoukkojen jäseniä, mutta aseita en nähnyt. Niiden tuominen paikalle ei kuitenkaan olisi ollut vaikeaa.
Trumpin kannattaja kantoi mukanaan kongressitalossa edustajainhuoneen puheenjohtajan Nancy Pelosin puhujapönttöä.
Pitkään aikaan en nähnyt kuin yksittäisiä poliiseja. Kongressirakennuksen länsipuolelta löysin mellakkapoliisien ketjun, joka rajasi pienen osan alueesta mellakoitsijoiden ulottumattomiin.
Muuten väki sai kulkea alueella vapaasti. Sisään yritettiin ainakin kolmesta suunnasta, välillä onnistuen. Kongressirakennuksen pohjoisovelta virtasi kyynelkaasua ulos, mutta ei niin paljon, että se olisi hajottanut väkijoukkoa.
”Näin käy, kun vittuilee patriooteille”, kuulin jonkun sanovan.
Puhuin kahden sotaveteraanin kanssa, jotka eivät suostuneet kertomaan nimiään, mutta näyttivät videon, jossa olivat sisällä kongressissa. Heitä vastassa oli mellakkapoliiseja ja kyynelkaasua. Vierailu jäi lyhyeksi, mutta miehet olivat siitä selvästi ylpeitä.
”Tämän puolesta olin 13 vuotta armeijassa”, toinen sanoi.
48-vuotias kotiäiti Heidi Pedersen oli ikionnellinen kokemastaan ja näkemästään. Vapautunut ja voimaantunut, hän kuvasi tunteitaan.
”Saamme äänemme kuulluksi”, Pedersen sanoi.
Mitä seuraavaksi?
”Odotan virkaanastujaispäivää. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että Trump jatkaa presidenttinä seuraavat neljä vuotta.”
Pedersen ei ollut ainoa, joka uskoi näin. Hän sanoi olevansa valmis vaikka sotaan.
”Poikani ja tyttäreni ovat myös.”
Mutta bussi kotiin Michiganiin lähti jo samana iltana.
Lopulta poliisit alkoivat tyhjentää aluetta. Se kävi nopeasti ja tehokkaasti. Harva teki vastarintaa, vaikka pieni joukko soitti suutaan.
Trumpin kannattaja juoksi kongressitalon kokolattiamatolla.
Samaan aikaan levisi tieto, että Trump oli kehottanut ihmisiä lähtemään kotiin. Myös kylmä sää lienee lopulta karkottanut osan mellakoitsijoista.
En nähnyt pidätyksiä. Torstaiaamuna Suomen aikaa poliisi tiedotti pidättäneensä 52 ihmistä Capitolin valtauksessa. Suurin osa sai siis lähteä vapaasti paikalta. Se on jo herättänyt kovaa kritiikkiä.
Kun suurin osa oli jo poistunut paikalta, pieni joukko ihmisiä jäi huutamaan mellakkapoliiseille Capitol-kukkulan länsipuolelle.
”Fuck the police!” huusi pinkkiä Trump-lippua kantanut nainen.
”Petturit, petturit, petturit!” väkijoukko huusi poliiseille, joita vielä aiemmin päivällä oli kohteliaasti kiitelty työnsä tekemisestä.
52-vuotias lomautettu lentoemäntä Kacia Petty näytti eksyneen väärään seuraan mutta yhtyi huutoon. Hän kertoi jääneensä lomautuksen aikana ”vähän koukkuun Twitteriin”. Hän oli osallistunut myös koronarajoituksia vastustaviin mielenosoituksiin.
”En halua tämän muuttuvan miksikään oikeaksi taisteluksi”, Petty sanoi, kun kysyin, mitä hän uskoo tapahtuvan seuraavaksi.
Moni muu ei osannut kuvitella elämää Bidenin Amerikassa. He uskovat sen olevan Yhdysvaltain loppu.
Kävelin kotiin läpi ulkonaliikkumiskiellon tyhjentämän kaupungin. Vain rotat vilistivät kaduilla.
Hiljentyykö Yhdysvallat kaiken jälkeen tulemalla yhteen? Olisiko tämä viimeinen niitti, joka herättää synkkään kierteeseen ajautuneen maan?
Tähän mennessä ei siltä näytä. Siinä, missä moni piti poliisien toimintaa riittämättömänä, konservatiivisen Fox Newsin Laura Ingrahamin ohjelmassa syytettiin poliisin voimatoimia liioitelluiksi. Konservatiivisessa mediassa vastuuta mellakasta vyörytettiin jo vakioviholliselle eli ”medialle”. Tapahtumien provosoinnista epäiltiin äärivasemmistolaisia soluttautujia, ei Trumpia.
Aamupäivän mielenosoituksessa tapaamani Trumpin tukija uskoi jo uuteen salajuoneen.
”En suoraan sanottuna ymmärrä, miten kukaan pääsisi Capitolin turvatoimien läpi ilman ’apua’ sisältäpäin”, hän kirjoitti tekstiviestissä.
Keskiviikkona nähtiin, että valheilla on seurauksensa. Mutta valheet eivät loppuneet.
