Kongressi­hyökkääjien kirjoittama ”Murder the media” on liian tarttuva isku­lause - Ulkomaat | HS.fi

Kongressi­hyökkääjien kirjoittama ”Murder the media” on liian tarttuva isku­lause

Väistyvän presidentin Donald Trumpin pitkäjänteinen työ median mustamaalaamiseksi on tuottanut tulosta. Kongressitalolla medianvastaiset iskulauseet muuttuivat myös väkivallaksi, kun mellakoitsijat kokivat saaneensa oikeuden omiin käsiinsä, kirjoittaa kommentissaan HS:n ulkomaantoimittaja Alma Onali.

Trumpin kannattajat tuhosivat journalistien työvälineitä kongressitalon valtauksen yhteydessä keskiviikkona.­

10.1. 17:58 | Päivitetty 10.1. 18:37

Alma Onali­

”Murder the media”. Suomeksi, murhatkaa media.

Nämä sanat oli raaputettu oveen, josta presidentti Donald Trumpin tukijat poistuivat riehuttuaan kongressitalossa keskiviikkona.

Video kaljanjanoisista ja voitonriemuisista mellakoitsijoista oli absurdi, mutta heidän takanaan vilahteleva teksti aiheutti kylmiä väreitä.

Vielä hyytävämmäksi viesti muuttui, kun tiedot paikalle saapuneiden suunnitelmallisuudesta, aseistautumisesta ja mielialasta tarkentuivat.

Lue myös: Kongressin turvallisuuspäälliköt erosivat hyökkäyksen yksityiskohtien tarkentuessa: Senaattorit säästyivät yhteenotolta vain sattumalta

Mellakoitsijoiden viha kongressitalolla kohdistui myös toimittajiin, eikä se jäänyt töhryjen tasolle.

The Associated Pressin valokuvaajaa John Minchilloa retuutettiin ja tönittiin rajusti, vaikka valokuvaaja selvästi osoitti, ettei halua riitaa. Mellakoitsijat kutsuivat häntä ”antifaksi”. Joku huusi tappavansa hänet. Lopulta valokuvaaja tönäistiin kiviaidan yli. Töniminen loppui vasta, kun eräs Trumpin tukija asettui valokuvaajan puolelle.

The New York Timesin (NYT) valokuvaaja Erin Schaff kuvailee, kuinka kolme miestä lähestyi häntä kongressitalon sisällä. He nappasivat Schaffin pressikortin, ja suuttuivat selvitettyään, että hän työskentelee NYT:lle. Miehet tönäisivät Schaffin maahan ja yrittivät viedä hänen kameransa.

”Aloin huutaa apua niin lujaa kuin pystyin. Kukaan ei tullut. Ihmiset vain tuijottivat. Sillä hetkellä ajattelin, että minut voitaisiin tappaa eikä kukaan estäisi sitä”, Schaff kertoo kokemuksistaan The New York Timesissa.

The Washington Postille valokuvannut freelancer Amanda Andrade-Rhoades kertoo lehdistönvapausjärjestö CPJ:lle, että hänet uhattiin ampua kolmesti.

Häkellyttävä on myös video siitä, kuinka rohkaistunut väkijoukko käy mediayhtiön pystyttämän kaluston kimppuun. Ryhmä jätti jälkeensä kasan tuhoutunutta omaisuutta sekä kamerajohdosta muotoillun hirttosilmukan.

Yhdysvaltain lehdistönvapautta mittaavan sivuston mukaan tuona keskiviikkoiltana ainakin yhdeksän toimittajan kimppuun hyökättiin, viisi toimittajaa pidätettiin väliaikaisesti, useita toimittajia uhkailtiin ja häirittiin, ja useiden yhtiöiden kalustoa tärveltiin. Suurin osa tapauksista tapahtui kongressitalolla, mutta myös muualla Yhdysvalloissa mielenosoittajat pahoinpitelivät ja uhkailivat toimittajia.

Useat järjestöt ovat vaatineet tapausten tutkimista ja syyllisten tuomista oikeuden eteen. Järjestöt kritisoivat myös poliisin toimintaa. Pidättämisen sijaan poliisin tulisi tukea toimittajia, jotta he voivat tehdä työnsä.

Toimittajan tehtävä on olla siellä, missä tapahtuu. Välillä se johtaa tiukkoihin tilanteisiin.

On kuitenkin eri asia olla tiukassa tilanteessa sivustakatsojana ja raportoijana. Kongressitalolla mellakoitsijat yrittivät tehdä toimittajista osallisia tapahtumiin.

Väkivallan uhkan ja vihan takia työpäivä kongressitalolla oli usealle toimittajalle ahdistava kokemus. Brittilehti The Independentin toimittaja Richard Hall totesi Twitterissä, että hän lakkasi tekemästä haastatteluja tietyn pisteen jälkeen.

”Tänään oli ensimmäinen päivä Yhdysvalloissa, kun minusta tuntui epämukavalta kertoa olevani toimittaja”, Hall kirjoittaa.

Jotkut toimittajat kertoivat, etteivät he halunneet pukeutua mediayhtiönsä logoja kantaviin vaatteisiin tai pitää pressikorttejaan esillä.

Konfliktialueilla PRESS-liivit ovat menettäneet merkitystään toimittajien suojelijoina. Nyt mediatunnukset saattavat muuttua maalitauluiksi myös rutiininomaisissa uutistilanteissa länsimaissa.

Toimittajien uhkailu, pahoinpiteleminen ja pidättäminen ovat yleisempiä epädemokraattisissa maissa, joissa itsevaltiaat johtajat haluavat tukkia itsenäisten tiedonvälittäjien suut.

Viime vuosina huolestuttavia uutisia on kuulunut lähempääkin. Tutkivien toimittajien Daphne Caruana Galizian ja Ján Kuciakin raa’at murhat Maltalla vuonna 2017 ja Slovakiassa vuonna 2018 osoittavat, että ”banaanivaltioiden” taktiikat kiinnostavat jopa EU-maissa.

Niin Maltalla kuin Slovakiassakin valtaapitävät haukkuivat ja panettelivat median edustajia, kunnes joku sai päähänsä maksaa korruptiota penkovan toimittajan murhasta. Molemmissa maissa murhattujen toimittajien perheet ovat syyttäneet valtaapitäviä murhan tilaajan suojelusta ja haluttomuudesta tutkia murhia perinpohjaisesti.

Trump on jo vuosien ajan maalannut mediasta kuvaa kansan vihollisena sekä toimittajista hänen poliittisina vastustajinaan. Vain muutamaa tuntia ennen kuin kongressitalon valtaaminen alkoi, Trump puhui tukijoilleen Valkoisen talon edessä ja syytti ”valemediaa” vaalien varastamisesta.

Trumpin fanittajien ajattelussa ”kansan vihollisen” nujertaminen on demokratian puolustamista. Kongressitalon valtaajat kokivat olevansa oikeutetulla asialla. Siinä mielentilassa ”valemediaa” edustavia toimittajia voi hakata ilman seurauksia, sillä sille on presidentin tuki.

Helppoja vastauksia tähän ongelmaan ei ole, sillä laajaa sananvapautta pitää puolustaa ja ankaraakin kritiikkiä kestää. Jokainen uhkaus ei toteudu. Välillä tuntuu siltä, että sanojen muuttumisesta teoiksi on saarnattu kyllästymiseenkin asti.

Silti sen saarnan toistaminen tuntuu jotenkin mukavammalta kuin kuolleista toimittajista raportoiminen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat