Vain osalla eurooppalaisista raha riittää kodin lämmittämiseen – portugalilais­äiti Patricia Ferreira ei edes haaveile patterin kytkemisestä - Ulkomaat | HS.fi

Vain osalla eurooppalaisista raha riittää kodin lämmittämiseen – portugalilais­äiti Patricia Ferreira ei edes haaveile patterin kytkemisestä

Ainakin 50 miljoonassa eurooppalaisessa kodissa palellaan, eivätkä rahat riittäisi sähkölaskuun. Koronapandemia syventää energiaköyhyyttä EU-maissa.

Huonokuntoisessa vuokratalossa Portossa asuva portugalilainen Patricia Ferreira (oik.) sai avustusjärjestön vapaaehtoiselta Isabel Brandãolta täkkejä ja pipoja karkottamaan talvista koleutta. Ferreira ei kykene maksamaan kotinsa lämmityskuluja.­

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 8:23

Porto

Portugalilainen yksinhuoltaja Patricia Ferreira ilahtuu, kun tuttava Isabel Brandão saapuu kodin eteen lämpimät tuomiset mukanaan.

Brandão nostelee auton takakontista kasseja. Niissä on täkkejä, ohuempia huopia ja villamyssyjä. Kaikkia niitä tarvitaan, jotta Ferreira ja hänen kolme alaikäistä lastaan voisivat pitää vilua loitolla kodissaan.

”Pojilla on päällä toppatakit ja viltit jalkojen peittona. Ulkona auringossa taitaa olla lämpimämpää kuin meillä sisällä nyt”, vaaleanpunaiseen asuun kerroksittain pukeutunut, huppupäinen Ferreira sanoo.

Solidaarinen Porto -kansalaisjärjestön vapaaehtoisena toimiva Brandão on viime päivinä kuullut paljon pyyntöjä, jotka liittyvät kylmään talveen. Kotikaupungin Porton ja lähiympäristön apuverkoston asukkaat tarvitsevat nyt pikaisesti ruoan lisäksi paksuja vaatekertoja ja peittoja, koska kodeissa on liian kylmä eikä lämmitykseen ole varaa.

Hyinen sää ja lumisateet ovat koetelleet Pyreneiden niemimaata Lounais-Euroopassa. Espanjan keskushallitus on kehottanut väestöä pysymään neljän seinän suojissa, sillä poikkeuksellisen ankara alkutalvi ja pakkaset ovat vieneet ihmishenkiä.

Portugalilaiset ovat säästyneet myräköiltä, mutta yölämpötilat ovat monilla paikkakunnilla pudonneet miinuksen puolelle. Kolea talvi ei sinänsä ole mitään uutta aurinkoisessa maassa, mutta tänä vuonna arviolta aiempaa useampi portugalilainen ei pysty tai ei halua säästösyistä lämmittää asuntoaan. Koronapandemiasta seurannut työttömyys ja lomautukset ovat vieneet monien ihmisten taloudellisen pärjäämisen äärimmäisen tiukoille.

Portugalin pohjoisessa metropolissa Portossa elävä Patricia Ferreira sanoo, että jatkuva paleleminen on sietämätöntä. Mutta koska hän maksaa 225 euron kuukausivuokran sekä vesi- ja sähkölaskun, patterin kytkemisestä ei voi haaveilla.

”Lasku kasvaisi kestämättömäksi”, keittiöapulaisen tehtävästä työttömäksi jäänyt Ferreira sanoo.

Hän asuu paikallisten saareksi kutsumassa, työläisluokalle viime vuosisadan alussa rakennetussa rappeutuneiden talojen naapurustossa. Ferreira avaa portin ahtaaseen ja pimeään ulkokäytävään. Kadulle ei näe, miten monta pikkuriikkistä peräkkäistä asuntoa käytävän varrella on.

”Alun perin kuusi, mutta perimmäinen on sortunut.”

Patricia Ferreiran kolmen lapsen yksinhuoltajaperheessä torjutaan vilua kerrospukeutumisella ja peitoilla. ”Pojilla on päällään toppatakit”, Ferreira sanoo.­

Muurissa ja ulkoseinässä kukkii home. Sekalaiset putket ja johdot risteilevät seinämällä.

”Kodissani on kosteaa, ja rikkonainen putki tihkuttaa. Ja kun lisäksi on näin kylmä, peitot tuntuvat märiltä”, Ferreira kuvailee. ”Kodinkoneita voi käyttää vain yhtä kerrallaan”, hän lisää. Muuten sähköjärjestelmä kuormittuisi liikaa.

Ferreira kuuluu lapsineen siihen lähes viidennekseen portugalilaisista kotitalouksista, jotka eivät kykene pitämään kotiaan talvella riittävän lämpimänä. Vastaava ongelma piinaa EU:n tilastokeskuksen Eurostatin mukaan seitsemää prosenttia jäsenmaiden asukkaista.

Joulun alla julkaistun Eurooppa-vertailun kärjessä ovat pohjoismakedonialaiset ja bulgarialaiset. Näissä maissa asukkaat palelevat kotonaan lähes joka kolmannessa kotitaloudessa. Seuraavaksi eniten liian kylmiä koteja on Liettuassa, Kyproksella, Turkissa, Portugalissa ja Kreikassa. Suomalaisista kotitalouksista vain 1,8 prosenttia lukeutui tähän joukkoon vuonna 2019. Tilastokärjen maista Turkki ja Pohjois-Makedonia eivät ole EU:n jäsenvaltioita.

Euroopan komissio nimittää ongelmaa energiaköyhyydeksi. Arviolta ainakin yli 50 miljoonaa kotitaloutta on komission mukaan pulassa kodin lämmityksen ja sähkölaskujen vuoksi tai kodeissa kärsitään kosteudesta ja homeesta.

Energiaköyhyyteen lasketaan osittain eri määreitä kussakin EU-maassa, aihepiirin parissa työskentelevä portugalilainen tutkija João Pedro Gouveia sanoo.

Hän pitääkin EU:n tilastolukuja vain suuntaa antavina. Todellinen ongelmasta kärsivien määrä voi olla paljon suurempi.

”Avainkysymyksiin kuuluu, missä määrin kyvyttömyys lämmittää kotia riittävästi talvella tai pitää se kesähelteillä tarpeeksi viileänä johtuu asuntokannan lämpöeristyksen huonosta kunnosta, asukkaiden alhaisesta tulotasosta ja tuloihin nähden kalliista energiasta”, lissabonilaisen Nova-yliopiston tutkija sanoo. Hän työskentelee yliopiston alaisessa ympäristön ja kestävän kehityksen keskuksessa.

Gouveia ja hänen edustamansa yliopisto on osallistunut Euroopan komission kolme vuotta sitten käynnistämän energiaköyhyyden seurantaryhmän työskentelyyn.

EU nosti energiaköyhyyden tunnistamisen ja ratkaisukeinojen hakemisen vastikään uudelle tasolle. Äskettäin työnsä aloitti energiaköyhyyden neuvoa-antava ryhmä. Sen tehtävänä on tukea eri maiden paikallisviranomaisia energiaköyhyyden lieventämisen ja poistamisen strategioissa.

”Me olemme ainoana yliopistona mukana neljän vuoden projektissa. Muita kumppaneita on neljä”, Gouveia sanoo HS:lle videohaastattelussa.

 On alistuttu siihen, että sisätiloissa kuuluu palella talvisin.

Koronapandemian rajoitustoimet eri maissa syventävät eurooppalaisten vaikeuksia huolehtia lämmityksestä ja sähkölaskujen maksamisesta, Gouveia arvioi. Monet ovat menettäneet työnsä ja joutuneet lomautetuiksi. Toisaalta rajoitustoimet määräävät työskentelemään kotona etäyhteyksien päässä, ja osa joutuu siksi väistämättä käyttämään energiaan enemmän rahaa omassa kotitaloudessaan.

Portugalin hallitus on esittänyt, että kaikki kotitaloudet saisivat pandemiasta johtuvien etätyömääräysten vuoksi kymmenen prosentin alennuksen sähkö- ja lämmityskuluista. Vähävaraisten laskusta hyvitettäisiin jopa 40 prosenttia.

Portugaliin julistettiin juuri uusi, kuukauden mittainen sulku, joka on lähes yhtä tiukka kuin keväinen. Poikkeuksena kaikki oppilaitokset saavat pysyä auki varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Päättäjät ovat heränneet energiaköyhyyden laajuuteen ja vakavuuteen eteläisessä Euroopassa paljon myöhemmin kuin vaikkapa Britanniassa ja Irlannissa, Gouveia sanoo. Portugalissa kotien hyisiin lämpötiloihin havahduttiin hallitustasolla hänen mukaansa vasta nelisen vuotta sitten.

”Portugalin rakennuskannasta ainakin 70 prosenttia ei ole energiatehokasta eikä täytä nykyisiä lämpöeristysmääräyksiä”, hän sanoo.

Gouveia kertoo värjötelleensä vastikään yliopistollaan kymmenen asteen lämmössä Euroopan aurinkoisimmaksi mielletyssä pääkaupungissa Lissabonissa.

”Läheisen peruskoulun oppilaat kantoivat kouluun vilttejä ja kerrospukeutumisensa ylle pitkiä aamutakkeja. Kouluissa hytistään tavanomaista enemmän, koska koronasäädökset määräävät jatkuvaa tuuletusta”, Nova-yliopiston tutkija Gouveia päivittelee.

Tilastollisesti portugalilaiset ovat suomalaisia jämptimpiä sähkölaskun maksajia sekä myös kuluttavat poikkeuksellisen vähän energiaa moniin EU-maihin verratessa, hän sanoo.

”Portugalilaisia kiitetään energiatehokkuudesta, kun tosiasiassa sähköä alikulutetaan. Se on niin kallista. Tilastoista ei ilmene, miten yleisesti koteja lämmitetään takkapuilla. Tulen ääressä istutaan varsinkin maaseudulla”, Gouveia sanoo.

Väestö on yleisesti alistunut siihen, että sisätiloissa kuuluu palella talvisin eikä sille oikein mahda mitään.

Portugalilaisen Cristina Lemosin perheessä keskuslämmitystä ei ole pantu päälle kahteen vuoteen. Rahat käytetään mieluummin ruokaostoksiin. ”Pärjäämme talven yli mainiosti kietoutumalla lämpimiin vaatteisiin. Meidän portugalilaisten mielestä energia on liian tyyristä.”­

Vilu on karaissut Cristina Lemosia. Kolmen hengen perheessä ei ole väännetty keskuslämmitystä päälle kahteen vuoteen.

”Kuukausilasku saattoi nousta 300 euroon kolmen makuuhuoneen kerrostaloasunnossamme. Energia on Portugalissa valtavan kallista palkkoihin nähden. Päätöstä saneli meille ensin raha, mutta nyt myös parempi terveys: nuhat katosivat”, Lemos kertoo.

Lemos menetti työnsä johdon assistenttina portolaisella klinikalla, mutta hänen puolisonsa ja poikansa ovat työelämässä.

Hän paistattelee päivää puistonpenkillä hartiahuiviin ja villanuttuun verhoutuneena. Lemosin lähipiirissä kukaan ei lämmitä kotiaan talvikuukausina säästösyistä, vaikka tarpeen tullen laskun voisikin maksaa. Vaakakupissa painavat muut valinnat.

”Kaikki elinkustannukset ovat nousseet. Me kulutamme pikemmin ruokaostoksiin”, hän sanoo.

Solidaarinen Porto -kansalaisjärjestön vapaaehtoistyöntekijä Isabel Brandão pitää sähkön ja lämmityksen kalleutta eri yhteiskuntaryhmiä koskettavana ongelmana.

”Portugalissa vain kaikkein varakkaimmat pystyvät pitämään kotinsa riittävän lämpimänä läpi talven”, hän arvelee.

Esimerkiksi Brandãon sadan vuoden ikäisessä arvotalossa keskuslämmityksestä nautitaan vain, jos iäkkäät vanhemmat kyläilevät tai joulun kaltaisena juhlana.

”Lämmitys karkaa vetoisesta talosta. Meidän sähkölaskumme on noin kaksisataa euroa kuussa.”

Isabel Brandãon perhe asuu noin sata vuotta sitten rakennetussa kivitalossa Porton keskustassa. Talon keskuslämmitystä käytetään vain erityisissä tilanteissa. Vesi kuumenee aurinkopaneelilla. ”Rakennus on heikosti eristetty. Uskon vain hyvin varakkaiden voivan lämmittää kotinsa talven halki korkeiden kustannusten vuoksi.”­

Takapihan katolle viritetty aurinkopaneeli kuumentaa veden. Olohuoneessa on pyörillä paikasta toiseen siirreltävä kaasulämmitin. Isabel Brandão kohottaa paksua pöytäliinaa: pöydän alle on viritetty pikkulämmitin. Entisaikaan lämmittimen paikalle koloon kasattiin tulisia hiiliä, jonka äärellä istuttiin, hän kertoo.

Myös Brandão on jäänyt työttömäksi. Hän on omistautunut ohjailemaan pyyntöjä viime keväänä perustetussa Solidaarinen Porto -järjestössä.

Valtava hätä, vilu ja ilmiselvä nälkä avunhakijoiden joukossa kouraisee järjestön perustanutta, sosiaalityön ammattilaista Isabel Pontea. Hän aloitti toiminnan sisarensa kanssa. Ajatuksena on kannatella pandemian vuoksi tyhjän päälle pudonneita. Järjestö tekee yhteistyötä muiden apuorganisaatioiden kanssa. Avustettavia olisi koko ajan lisää.

”Keskimääräistä kylmempi sää jatkuu, mikä masentaa tukiverkostoon kuuluvia ihmisiä. Heihin lukeutuu useita yksinhuoltajaäitejä. Osa kokee toivottomuutta eikä jaksa uskoa tulevaisuuteen”, Ponte kertoo lahjoituksina saatujen riisipakettien, vaippojen ja vaatteiden keskellä.

Isabel Ponte perusti viime keväänä Solidaarinen Porto -kansalaisjärjestön kannattelemaan tyhjän päälle pudonneita. Apua tarvitsevien kirjo on laaja, ja erityisen heikoilla ovat yksinhuoltajaäidit ja heidän lapsensa. ”Viemme koteihin elintarvikkeiden lisäksi lämpimiä vaatteita ja teetä, että nälän lisäksi myös vilu pysyisi loitolla.”­

Kaupungin vuokra-asuntojen asukkaat eivät esimerkiksi raaski lämmittää kotejaan, vaikka heille on myönnetty edullisempi energian hinta, hän kertoo. Aurinkoenergiaan panostaminen olisi Portugalissa yksi olennainen ratkaisu energiakulujen alentamiseksi, mutta paneelit ovat iso kustannuserä.

Osa avunhakijoista ei ole Ponten mukaan koskaan joutunut ahdinkoon ennen pandemiaa, hän tähdentää. Heissä on opettajia, insinöörejä ja arkkitehtejä. Turismin hyytyminen tempaisi tulot pois äkkirysäyksellä.

Vaikka sosiaalituet helpottavat heikompiosaisten tilaa, julkinen tuki ei riitä elinkulujen kattamiseksi, Ponte sanoo.

”Tuet laahaavat jäljessä, kun ruokaa pitäisi saada juuri nyt”, Ponte sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat