Erilainen matka Kanarialle - Ulkomaat | HS.fi

Erilainen matka Kanarialle

Pandemia vei turistit Kanariansaarilta, mutta viime vuonna saarille saapui turvapaikanhakijoita yli kymmenkertaisesti verrattuna edelliseen vuoteen.

Malilainen Mohammed istui aurinkotuolissa Puerto Ricon hiekkarannalla Gran Canarialla. Hänet on majoitettu turistit menettäneeseen hotelliin.­


24.1. 2:00 | Päivitetty 24.1. 9:00

Jalkapallopeli katkeaa poliisin huutoihin Puerto Ricon hiekkarannalla Gran Canarian saarella.

Poliisi pyytää nuoria miehiä jakaantumaan pienempiin ryhmiin. Joukkueurheilu on kiellettyä koronavirusrajoitusten takia.

Osa miehistä jatkaa silti peliä hyväntuulisina. Toiset lähtevät hölkkäämään rantaviivaa pitkin. Jokunen istahtaa aurinkotuoleihin juttelemaan.

Malilaiset miehet pelasivat jalkapalloa Puerto Ricon hiekkarannalla Gran Canarian saarella.­

Samoissa tuoleissa lepää yleensä matkailijoita Britanniasta, Saksasta ja Pohjoismaista. Mutta nämä miehet ovat Malista eivätkä lomailemassa. He haluavat turvapaikan Espanjasta.

”Kotiseudullani pelkäämme jatkuvasti jihadistien saapumista”, sanoo Youssuf Sidibe, 27. Hän odottaa hakemuksensa käsittelyä hotellissa Puerto Ricon rannan tuntumassa.

Malilainen Yossouf Sidibe kuvailee hotellielämää yksinkertaiseksi. Hänellä on esimerkiksi yhä käytössään vain yksi vaatekerta. ”Täällä olen kuitenkin turvassa.”­

Pandemia on vienyt turistit Kanariansaarilta, ja nykyään hotellit Gran Canarian eteläosassa majoittavat turvapaikanhakijoita.

Kanarialle epävirallisia reittejä saapuneiden ihmisten määrä on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Toissa vuonna heitä tuli hieman yli 2 000, viime vuonna noin 23 000 – joista noin 14 000 tänne Gran Canarialle.

Malilainen Sidibe saapui joulukuun alussa. Hän kertoo, että merimatka Senegalista taittui seitsemässä päivässä. Pitkässä ruuhimaisessa veneessä oli 45 muuta afrikkalaista, joukossa vain yksi nainen ja useita alaikäisiä.

”Tiesimme jo matkan alkaessa, että joko pääsemme perille tai kuolemme. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä meri oli melko tyyni.”

Ensimmäisenä tekonaan Espanjan kamaralla Sidibe soitti äidilleen. Hän unelmoi ”mistä tahansa töistä” Espanjassa auttaakseen perhettään.

Viime vuoden tammi–lokakuussa Kanariansaarille matkusti vain 3,4 miljoonaa kansainvälistä turistia, kun vastaavaan aikaan toissa vuonna määrä oli 13 miljoonaa.

Puerto Rico kuuluu Mogánin kuntaan, jonka hotelleille turvapaikanhakijoiden majoittamisesta on tullut tapa paikata kriisivuoden tappioita. Heitä asuu noin kymmenessä alueen hotellissa, ja Espanjan hallitus maksaa.

Puerto Ricon rantaa ympäröivien rinteiden hotellit ovat yleensä turistien asuttamia, mutta tänä vuonna useimmat pitävät ovensa kiinni. Kymmenkunta alueen hotellia on päättänyt majoittaa väliaikaisesti turvapaikanhakijoita.­

Mogánin kunnanjohtaja Onalia Bueno on kuitenkin vedonnut hotelleihin, jotta nämä lopettaisivat turvapaikanhakijoiden majoittamisen. Hän uskoo alueen maineen kärsivän turistien silmissä.

Ryhmissä liikkuvat afrikkalaiset hermostuttavat paikallisia, kertoo hotellityöntekijä Miguel González, 55, joka on ollut lomautettuna lähes vuoden.

”Mielestäni heidät täytyy siirtää jonnekin, joka ei ole turistikohde”, González sanoo.

”Espanjan hallitus on jättänyt meidät pulaan.”

Harva majoitetuista turvapaikanhakijoistakaan haluaisi jäädä Kanarialle.

”En ole pyytänyt ylläpitoa”, sanoo marokkolainen Yassine Nouha, 29, joka sijoitettiin koulumajoitukseen Las Palmasin kaupungissa.

”Minulla on passi, ja tarkoitukseni oli lentää joulukuussa Manner-Espanjaan, mutta kuulin, että meitä ei päästetä saarelta pois. Ystäviäni ja tuttaviani on pidätetty lentokentältä. En voi itse ottaa sitä riskiä.”

Yassine Nouha selvittää parhaillaan mahdollisuuksiaan jäädä Espanjaan. ”En haluaisi kuitenkaan jäädä Gran Canarialle, enkä välttämättä edes Espanjaan. Unelmoin elämästä esimerkiksi Sveitsissä tai Alankomaissa.”­

Nouha opiskeli ranskalaista kirjallisuutta Marrakechissa. Hän ei usko olevansa enää turvassa kotimaassaan jouduttuaan opiskelijamielenosoituksessa tekemisiin poliisin kanssa.

”Espanjalaisten perusoikeudet ovat marokkolaisille vain tavoittamatonta unelmaa.”

Turvapaikanhakijoiden matkustamista on rajoitettu joulukuusta lähtien sekä Gran Canarian lentokentältä että satamasta. Heidän turhautumisensa on kasvanut, ja viime viikkoina heitä majoittavissa hotelleissa on ollut useita yhteenottoja.

El País -lehden mukaan Kanariansaarilta muualle Espanjaan oli siirretty viime vuoden aikana marraskuuhun mennessä vain 1 800 tulijaa. Lehden tietojen mukaan hallitus ei halua antaa kuvaa, että Kanaria olisi helppo reitti Espanjaan ja muualle Eurooppaan.

Eniten tulijoita on Marokosta, mutta Kanariaa kohti lähdetään myös Malista, Senegalista, Gambiasta ja muualta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Viime vuonna saapuneiden joukossa oli ainakin 2 500 alaikäistä lasta tai nuorta ilman huoltajaa. Heidän huoltajakseen määräytyy Espanjassa Kanarian aluehallitus.

Kanariansaarten reitti on kaikkein vaarallisin reitti Afrikasta Euroopan maihin, jos asiaa mitataan merellä kuolleiden määrällä. Punaisen Ristin ja muiden avustusjärjestöjen mukaan Kanarian reitillä menetti henkensä viime vuonna ainakin tuhat ihmistä.

Liikenne Kanarian reitillä kiihtyi viime kesän jälkeen, kun se oli tyrehtynyt niin kutsutulla läntisen Välimeren reitillä kohti Manner-Espanjaa tai Marokon rannikolla sijaitsevia Ceutan ja Melillan kaupunkeja, jotka kuuluvat Espanjaan.

Marokko kiristi valvontaansa rajaseudulla, mikä sysäsi siirtolaiset yrittämään Espanjaan Kanariansaarten kautta.

Mereltä saapuvien maahanpyrkijöiden määrä hiipui viime vuonna entisestään myös Kreikassa. Italiassa se pysyi murto-osassa viiden vuoden takaisista ennätyslukemista, joskin määrä kasvoi Kanarian tapaan kesästä alkaen.

Espanja on nykyään turvapaikanhakijoiden suosituin väylä Euroopan maihin, ja ylivoimainen enemmistö saapuu siellä nimenomaan Kanarialle.

Tilanne on palauttanut kanarialaisten mieliin vuoden 2006, joka muistetaan täällä siirtolaiskriisinä. Silloin saarille rantautui jopa 32 000 maahanpyrkijää.

Tulijat pelastetaan tyypillisesti jo avomereltä ja tuodaan Arguineguínin kalastajakylän satamaan Gran Canarian etelärannikolle.

Saapujien määrän kasvettua nopeasti Arguineguínin satamaan perustettiin elokuussa vastaanottoleiri, joka mitoitettiin enintään 400:lle, mutta sinne majoitettiin jopa 2 700. Huonojen olosuhteiden vuoksi espanjalaislehdistö antoi sille nimen campamento de la vergüenza, häpeän leiri.

”Arguineguínin satamassa meillä ei ollut puhtaita vaatteita, ei juurikaan vettä eikä pesumahdollisuutta. Nukuimme kylmässä maassa ohuen peiton kanssa”, kertoo marokkolainen Mohammed Benelfakrounia, 22, joka saapui Gran Canarialle 50 tuntia kestäneen ja noin 2 000 euroa maksaneen merimatkan jälkeen 9. marraskuuta.

Mohammed Benelfakrounia on yrittänyt päästä Espanjan puolelle aiemminkin, mutta aiemmalla matkalla vene eksyi ja palasi takaisin Marokkoon.­

Marraskuun lopussa Arguineguínin satamaleiri purettiin ja uusi vastaanottokeskus avattiin Las Palmasin kaupungin liepeille. Se on Barranco Secon rotkoalueen pohjalla, ja sen teltat ovat kärsineet alkuvuoden rankoista sääoloista.

Barranco Secon vastaanottoleiri on luotu vanhaan sotilastukikohtaan Las Palmasin liepeillä.­

Vastaanottokeskuksesta, poliisin hallusta, tulijat siirretään hotelleihin saaren eteläosaan tai koulumajoitukseen pohjoisrannan Las Palmasiin.

Tammikuun puolivälissä Las Palmasin liepeille avattiin lisäksi uusi leiri, jonne osa hotelleissa asuvista siirretään. Siellä pystytään kuitenkin toistaiseksi majoittamaan vain 400 henkeä, kun majoitettavia arvioidaan olevan saarella noin 8 000. Leirin kapasiteettia aiotaan kasvattaa.

Espanjan poliisilla on oikeus pitää saarelle rantautuneita hallussaan enintään 72 tuntia. Sinä aikana tulijoiden henkilötiedot kirjataan ja heille tehdään koronavirustesti.

Moni kuitenkin kertoo olleensa poliisin hallussa selvästi pidempään. Marokkolainen Benelfakrounia sanoo kolmen vuorokauden venyneen kymmeneksi.

Ensimmäisten kolmen päivän aikana siirtolaisten pitäisi tavata heille määrätty asianajaja, mutta monet haastatelluista eivät vielä viikkoja saapumisen jälkeen tienneet asianajajastaan. Kommunikointia Espanjan poliisin ja avustustoimintaa organisoivan Punaisen Ristin kanssa ovat vaikeuttaneet kieliongelmat, sillä tulkkeja ei ole tarpeeksi.

Benelfakrounia pääsi vastaanottoleiriltä ensin hotelliin ja sieltä koulumajoitukseen, jossa asuu noin 400 nuorta miestä, valtaosa marokkolaisia.

Majoitustelttoja Colegio León -koululla Las Palmasissa.­

”Nyt asiat ovat melko hyvin. Jos olemme kipeitä, voimme tavata terveydenhoitajaa, ja olemme saaneet puhua asianajajan kanssa. Meillä on ruokaa ja sänky.”

Silti myös Benelfakrounia haluaisi jatkaa matkaansa Manner-Espanjaan. Siellä hänellä on sukulaisia, jotka voisivat auttaa löytämään töitä.

Arguineguínin satama-alueen tuntumassa on pieni ekologinen ravintola, jota pyörittää italialaislähtöinen Jessica Calice. Hän kertoo kalastajakylän tunnelman muuttuneen muutamassa kuukaudessa.

”Olen nähnyt mielenosoittajien marssivan ravintolan ohi satamaan ja kuullut rasistisia huutoja. Ihmiset ovat sylkeneet siirtolaisia kuljettavien bussien päälle. Tätä Espanjaa en ole aiemmin nähnyt.”

Calice pelkää oikeistopopulistien ottavan kaiken irti tilanteesta.

”Pelon levittäminen on helppo tapa hallita. Todellisuudessa siirtolaisia on ollut maailmassa aina, ja Espanja on ollut aina esimerkillinen maa siirtolaisten integraation kannalta. Mistä lähtien erilaisesta ihonväristä on tullut täällä syy pelkoon?”

Calice pyrkii ilahduttamaan ohi kulkevia siirtolaisia. Välillä ravintolassa soivat afrikkalaiset rytmit. Toisinaan hän vain kysäisee ohikulkevilta miehiltä, onko heillä kaikki kunnossa – mikäli yhteinen kieli löytyy.

”Et voi uskoa, miten he arvostavat iloista tervehdystä.”

Ravintolaa pyörittävä Jessica Calice on ollut järkyttynyt ilmapiirin muutoksesta kotikylässään Arguineguínissa.­

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat