Egypti on kokenut kymmenessä vuodessa islamisti­vallan ja entistä sortavamman sotilas­vallan – Ehkä ne ovat tarpeellisia kokemuksia matkalla parempaan, pohtii maan tunnetuin ihmis­oikeus­juristi - Ulkomaat | HS.fi

Egypti on kokenut kymmenessä vuodessa islamisti­vallan ja entistä sortavamman sotilas­vallan – Ehkä ne ovat tarpeellisia kokemuksia matkalla parempaan, pohtii maan tunnetuin ihmis­oikeus­juristi

Ihmisoikeusjuristi Gamal Eid vertaa nyky-Egyptiä Etelä-Amerikan sotilasdiktatuureihin 1970-luvulla.

Egyptiläinen ihmisoikeusjuristi Gamal Eid toimistossaan Kairossa.­

25.1. 2:00 | Päivitetty 25.1. 6:21

Toimistohuoneen seinällä on korkkitaulu, johon on kiinnitetty kasvokuvia vangituista egyptiläisistä ihmisoikeus- ja sananvapausaktivisteista.

Runoilija Galal El-Behairy: kolme vuotta vankeutta jumalanpilkasta ja ”armeijan solvaamisesta”.

Juristi Haitham Mohamadeen: syytettynä ”laittomiin mielenosoituksiin kehottamisesta”.

Satiirikko ja videobloggaaja Shady Abu Zeid: kaksi vuotta vankeutta ”väärien uutisten levittämisestä” ja ”terroristiryhmään liittymisestä”.

Ja niin edelleen.

Toimiston nahkasohvalla istuu vakosamettitakissaan Egyptin tunnetuin ihmisoikeusjuristi Gamal Eid. Hän toimii johtajana Arabic Network for Human Rights Information -järjestössä. Se pyrkii edistämään ilmaisunvapautta ympäri Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa ja kertomaan alueen ihmisoikeusrikkomuksista.

Eid on joutunut siirtämään toimistonsa Kairon keskustasta rauhallisempaan Maadin kaupunginosaan häneen kohdistuneiden toistuvien hyökkäysten vuoksi.

Tarkoitus on keskustella Eidin kanssa siitä, mihin suuntaan Egypti on kehittynyt kymmenen vuotta arabikevääksi kutsutun vallankumouksen jälkeen.

”Yksi hyvä esimerkki Egyptin tilasta on se, että sinä et ole täällä”, Eid sanoo savuke sormissaan. Haastattelu tehdään videoyhteyden välityksellä.

”Tämä taas johtuu siitä, että vapaa journalismi ei ole Egyptissä enää sallittua.”

Egyptin hallinto on käytännössä sulkenut kaiken hallituksesta riippumattoman median. Kansainvälistä mediaa hallinto kontrolloi minkä voi. Toimittajan ei ole enää helppo päästä Egyptiin, jossa pidätetään toimittajia kolmanneksi eniten maailmassa. Joulukuussa Egypti hylkäsi HS:n akkreditointihakemuksen.

Onneksi egyptiläisiä voi vielä tavata etänä.

Gamal Eid muutti toimistonsa Kairon keskustasta syrjäisemmälle seudulle Maadiin, koska vanha toimisto oli toistuvasti hyökkäysten kohteena. HS haastatteli häntä etäyhteyden välityksellä.­

Kun arabikevään mielenosoitukset levisivät päivälleen kymmenen vuotta sitten 25. tammikuuta 2011 Kairoon, koko maailma havahtui. Vaikutti siltä, että jos presidentti Hosni Mubarakin hallinto kaatuu, sillä voi olla vaikutusta moneen muuhunkin itsevaltaisesti johdettuun maahan Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Kolmekymmentä vuotta vallassa ollut Mubarak astui lopulta syrjään kolme viikkoa kestäneiden mielenosoitusten päätteeksi helmikuussa 2011. Sen jälkeen Egypti lähti lyhyeen demokratiakokeiluun, mutta meni ojasta allikkoon. Valtaan nousi islamistijärjestö Muslimiveljeskunta.

Lopulta armeija kaappasi vallan Muslimiveljeskunnalta kesällä 2013, tuhosi järjestön ja palautti Egyptiin tiukan poliisi- ja sotilashallinnon.

Johtajaksi nousi jälleen koppalakkinen mies, tällä kertaa sotamarsalkka Abdel Fattah al-Sisi.

Hänen hallintonsa on korostanut sitä, että Egypti on nyt vakaampi ja turvallisempi. Mutta kenelle ja mihin hintaan?

Yhdysvaltalainen Freedom House -järjestö pisteyttää maailman maita demokratian ja yksilönvapauksien tason mukaan. Se antaa Egyptille arvosanaksi 21/100 ja luonnehdinnan ”ei vapaa”.

Vertailun vuoksi toinen arabikevään kuohut läpi käynyt maa Tunisia saa 64 pistettä, ja luokitellaan vapaaksi maaksi.

Egypti ei ole vapauksien suhteen alueen hännänhuippu. Esimerkiksi arabikeväänä sisällissotaan ajautunut naapurimaa Libya saa yhdeksän pistettä ja Saudi-Arabia saa seitsemän.

Suomi saa samassa listauksessa täydet sata pistettä.

Poliittinen oppositio on Egyptissä käytännössä vangittu tai vaiennettu, Freedom House perustelee. Toisinajattelu ääneen voi johtaa rikossyytteisiin ja vankilaan.

Kansalaisoikeuksia, kuten sanan- ja lehdistönvapautta, on tiukasti rajoitettu. Turvallisuusjoukot voivat tehdä ihmisoikeusrikkomuksia ilman pelkoa syytteistä.

Siviilit kärsivät myös väkivaltaisesta konfliktista, sillä Pohjois-Siinailla on käynnissä taistelu jihadistiryhmien ja armeijan välillä.

Mielenosoittajat juhlivat Egyptin presidentin Hosni Mubarakin syrjäyttämistä Tahririn aukiolla Kairossa helmikuun 11. päivä 2011.­

Kun HS tapasi Gamal Eidin Kairossa ensimmäisen kerran syksyllä 2009, hän suhtautui Egyptin tulevaisuuteen varovaisen optimistisesti. Mubarakin hallinto oli ottanut pieniä askelia kohti demokratiaa, ja kansalaisyhteiskunta uskalsi puhua epäkohdista avoimemmin, hän sanoi tuolloin.

Al-Sisin kaudella Egypti on kuitenkin ottanut takapakkia, Eid toteaa.

”Kun katsoo kaduilla parveilevia poliiseja ja sotilaita, mieleen tulevat Etelä-Amerikan sotilasdiktatuurit 1970-luvulla.”

Riippumattomat kansalaisjärjestöt on käytännössä kielletty. Köyhyys kasvaa, ja nuoret egyptiläiset pyrkivät pois maasta. Samaan aikaan Egyptiin on rakennettu 28 uutta vankilaa, sillä poliittisten vankien määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa, Eid sanoo.

Vaikka Eid saa yhä työskennellä ja kulkea vapaana, myös hän on joutunut sortotoimien kohteeksi.

Hän sytyttää kolmannen savukkeensa haastattelun aikana ja kertoo.

Vuonna 2016 Eidiltä kiellettiin poistuminen maasta ja hänen tilinsä jäädytettiin. Suomestakin on tullut kutsu kahdesti puhumaan eri tilaisuuksiin, mutta Gamal Eid ei saa matkustaa ulos maasta.

Eidin järjestön perustama lehti on suljettu. Samoin kuin kuusi julkista kirjastoa, jotka hän kertoo perustaneensa omilla rahoillaan. Turvallisuusviranomaiset ovat yrittäneet värvätä hänen verkostonsa työntekijöitä agenteiksi. Kaksi Eidin järjestön työntekijää on vangittuna.

Myös väkivaltaa on käytetty.

”Minut on hakattu kadulla kahdesti. Ensimmäinen kerta oli hyvin väkivaltainen, ja minulta katkesi kylkiluita.”

Toisella kerralla joulukuussa 2019 aseistautuneet hyökkääjät hakkasivat hänet kadulla, uhkasivat pistooleilla ja kaatoivat lopulta hänen päälleen erivärisiä maaleja. Eid uskoo, että rekisterikilvettömillä autoilla paikalle saapuneet hyökkääjät kuuluivat turvallisuusjoukkoihin tai olivat heidän palveluksessaan.

Fyysisten pahoinpitelyjen lisäksi Eidiä vastaan hyökätään jatkuvasti valtion mediassa. Häntä syytetään milloin terroristiksi, milloin Yhdysvaltojen agentiksi, milloin Muslimiveljeskunnan tukijaksi.

”Itsenäisiä juristeja painostetaan, jos he puhuvat ääneen väkivallasta, jota Egyptissä tapahtuu. Hallintomme sietää vain sellaista kansalaisyhteiskuntaa, joka teeskentelee, että kaikki on hyvin.”

Eid kertoo tavanneensa valtiojohtajien vierailujen yhteydessä muun muassa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin sekä Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja puhuneensa heidän kanssaan Egyptin ihmisoikeustilanteesta.

Voi olla, että hyvät yhteydet ulkomaailmaan ovat suojelleet häntä vieläkin pahemmalta.

Voi tuntua hankalalta ymmärtää, miksi Egyptin hallinto käyttää niin paljon energiaa ihmisoikeusaktivistien tai toisinajattelijoiden tukahduttamiseen. Yksi syy on se, että Eid ja monet muut ovat arvostelleet avoimesti armeijan ja muun turvallisuuskoneiston valta-asemaa Egyptissä.

Monille egyptiläisille armeija on pyhä instituutio. Korkein poliittinen valta on 1950-luvulta asti kuulunut upseeriston piiristä nousseille sotilasjohtajille – lukuun ottamatta Muslimiveljeskunnan parin vuoden valtakautta.

Armeijan ympärille on muotoutunut myös laajaa liiketoimintaa, ja korruptio kukkii. Kyse on siis poliittisen vallan lisäksi rahasta.

”Minun mielestäni armeijan tehtävä on suojella kansalaisia, mutta Egyptissä siitä on tullut kansan sortaja. Sotilasjohtajat pelkäävät menettävänsä etuoikeutensa. Osa pelkää myös sitä, että he saattavat joutua vastaamaan teoistaan oikeudessa”, hän sanoo.

Egyptin demokratiakehitys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat ottaneet takapakkia sen jälkeen kun valtaan nousi sotamarsalkka Abdel Fattah al-Sisi. Presidentti al-Sisi puhui käsipallon maailmanmestaruuskisoissa Kairossa 13. tammikuuta 2021.­

Al-Sisin johtaman sotilasvallan luhistumisesta ei silti ole merkkejä. Hän on valituttanut itsensä presidentiksi jo kahdessa epärehellisessä vaalissa. Perustuslakia on rukattu niin, että al-Sisi voi jatkaa presidenttinä vuoteen 2030 asti.

Hallintoa auttaa myös se, että se on hyvissä väleissä alueen merkittävimpien maiden kuten Saudi-Arabian, Israelin ja Arabiemiraattien kanssa, Eid sanoo. Myös Yhdysvaltojen intressit alueella ovat monin tavoin yhteneväiset al-Sisin hallinnon intressien kanssa.

Yhdysvallat tukee Egyptin armeijaa vuosittain 1,5 miljardilla dollarilla. Yhdysvaltain kongressi tosin ehdotti joulukuussa, että osa avusta tehtäisiin ehdolliseksi, ja Egypti saisi sen vain, jos ihmisoikeustilanne paranee.

Gamal Eidin toimiston seinällä on kuvia tunnetuista vapaustaistelijoista ja vallankumouksellisista: Etelä-Afrikan vapaustaistelija Nelson Mandela, musta kansalaisoikeusaktivisti Malcolm X, Intian itsenäisyystaistelija Mahatma Gandhi, marxilainen vallankumouksellinen Che Guevara.

Kun häneltä pyytää näkemystä Egyptin tulevaisuudesta, Eid kertoo kaikesta huolimatta olevansa optimistinen. Ehkä muutos ei käynnisty samanlaisen vallankumouksellisen mielenosoitusryöpsähdyksen kautta kuin mitä kymmenen vuotta sitten nähtiin.

Mihin Eidin optimismi perustuu?

”Nyt egyptiläisillä on kokemusta Muslimiveljeskunnan vallasta, islamistien petollisista iskulauseista. Kokemusta on myös siitä, millaista on armeijan valta. Ne saattavat olla tarpeellisia kokemuksia tulevaisuutta ajatellen”, Eid sanoo.

Hänen mukaansa sorrosta ja ilmaisunvapauden rajoittamisesta huolimatta egyptiläiset ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta ja siitä, mitä maassa tapahtuu. Valtion tiukat otteet ovat vain lisänneet sitä.

Mielenosoitukset Tahririlla ehtivät jatkua kolme viikkoa ennen kuin Hosni Mubarak suostui luopumaan vallasta. Ihmiset juhlivat Tahririn aukiolla 11. helmikuuta 2011.­

Sotilashallinto saattaakin lopulta luhistua omaan mahdottomuuteensa, hän uskoo. Sitä on hankala pitää yllä, varsinkin jos talous sakkaa ja köyhyys kasvaa.

Menneen vuosikymmenen kokemukset ovat saattaneet vaikuttaa siihen, mitä egyptiläiset haluavat tulevaisuudelta.

”Olen varma siitä, että demokratiaa ja maallistunutta siviilihallintoa haluavien egyptiläisten määrä on tällä hetkellä suurempi kuin niiden, jotka kannattavat nykyhallintoa tai islamisteja. Meiltä puuttuu vain yhtenäisyys.”

Egyptin kansannousu käynnistyi vuonna 2011 tammikuun 25. päivänä, koska silloin vietetään kansallista poliisien päivää. Tuolloin joukko mielenosoittajia uskaltautui Tahrirille vastustamaan poliisiväkivaltaa.

Eid ei usko, että arabikevään kymmenvuotispäivä saa ihmisiä kaduille, sillä viime vuosina pienetkin mielenilmaukset on tukahdutettu nopeasti.

Mutta entä jos sittenkin jotakin tapahtuu?

”No siinä tapauksessa haen pussillisen popcorneja.”

Edit. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Gamal Eidillä oli haastattelutilanteessa yllään farkkukankainen takki. Muutettu vakosamettitakiksi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat