Brexit-Britannia hakee uutta roolia maailmassa, ja Boris Johnson isännöi kuin tilauksesta kahta tärkeää huippu­kokousta - Ulkomaat | HS.fi

Brexit-Britannia hakee uutta roolia maailmassa, ja Boris Johnson isännöi kuin tilauksesta kahta tärkeää huippu­kokousta

Britannia isännöi kesäkuussa G7-kokousta ja marraskuussa COP26-ilmastokokousta.

Britannian pääministeri Boris Johnson koronatiedotustilaisuudessa tammikuussa Lontoossa.­

25.1. 2:00 | Päivitetty 25.1. 8:11

Lontoo

Pääministeri Boris Johnson on ollut usein onnekas poliittisissa siirroissaan. Nyt hänellä on onni myötä myös kokous­aikatauluissa.

Britannia isännöi tänä vuonna peräti kahta isoa kansainvälistä huippukokousta.

Kesäkuussa maailman johtavat demokratiat eli G7-ryhmä kokoontuu Cornwalliin Lounais-Englantiin. Marraskuussa on vuorossa COP26-ilmastokokous Skotlannin Glasgow’ssa.

G7-ryhmän puheenjohtajuus ei voisi tulla Britannialle parempaan aikaan.

”Se on loistava mahdollisuus ja profiilin korotuksen paikka”, arvioi G7:n merkitystä tutkinut Risto E. J. Penttilä.

Britannia erosi EU:sta viime vuonna. Brexitin jälkeen maan uusi kansainvälinen rooli on ollut haussa.

Jos kaikki sujuu suunnitellusti – eli rokotukset etenevät ja pandemia saadaan hallintaan – vastaanottaa Johnson kesällä Cornwallissa Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin sekä muiden G7-maiden eli Saksan, Ranskan, Italian, Japanin ja Kanadan sekä EU:n johtajat.

EU osallistuu G7-ryhmän kokouksiin kahdeksantena jäsenenä. Toisin kuin muut, EU ei ole suvereeni valtio, ja siksi ryhmän nimessä on säilynyt numero seitsemän kahdeksikon sijaan. Samasta syystä EU ei myöskään hoida ryhmän kiertävän puheenjohtajan tehtävää.

Pääministeri Boris Johnson ja Saksan liittokansleri Angela Merkel Ranskan presidentin Emmanuel Macronin (oik.) isännöimässä G7-kokouksessa Biarritzissa elokuussa 2019.­

Virallista asemaa tai valtaa G7-kokouksilla ei ole. Epävirallinen painoarvo on silti suuri, kun maailman johtavat valtiot rakentavat yhteisiä kantojaan.

Symboliarvokin on iso.

Kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron isännöi G7-kokousta kesällä 2019 Biarritzissa, pääsi hän siinä sivussa pönkittämään omaa asemaansa. Sama tilaisuus on nyt brexit-Britannian Johnsonilla.

G7-kokouksissa johtajat tapaavat pienessä piirissä. Elokuussa 2019 Biarritzissa järjestettyä kokousta isännöi Ranskan presidentti Emmanuel Macron (3. vas). Pöydässä istuivat myös Saksan liittokansleri Angela Merkel, Kanadan pääministeri Justin Trudeau, Britannian pääministeri Boris Johnson, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk, Italian pääministeri Giuseppe Conte, Japanin pääministeri Shinzo Abe ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.­

Viime kesänä G7:ää olisi isännöinyt Yhdysvallat. Pandemian takia kokous piti kuitenkin siirtää verkkoon.

Moni huokasi helpotuksesta: silloiselta presidentiltä Donald Trumpilta meni tilaisuus pullisteluun. Venäjänkin hän olisi halunnut mukaan, mitä Britannia tiukasti vastusti.

Pääministeri Boris Johnson ja Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump G7-kokouksessa Ranskan Biarritzissa elokuussa 2019. Johnson oli noussut pääministeriksi vain kuukautta aiemmin.­

Johnson on kutsunut kesäkuun kokouksen vieraiksi Australian, Etelä-Korean ja Intian johtajat. Näin kokoonpanoksi tulee D10 eli demokraattinen kymppi.

Mitä kokous tavoittelee?

Ensikatsomalta haasteet ovat selvät: pandemian kukistaminen, vapaakaupan edistäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

”Agenda sopii Britannialle kuin nenä päähän”, Penttilä sanoo.

Hieman syvemmältä löytyy isoja geopoliittisia tavoitteita:

”Tässä luodaan yhteistä rintamaa Kiinaa vastaan, jotta Kiina ei pääse sanelemaan maailmankauppaa ja teknologian standardeja.”

Yksi brexitin myyntipuheista oli Britannian kansainvälisen roolin vahvistaminen. EU:sta erottuaan Britanniasta voisi kuulemma tulla taas oikeasti Global Britain eli kansainvälinen Britannia.

Jälkeenpäin niin EU:ssa kuin Britanniassakin on pohdittu, oliko Global Britain pelkkä iskulause.

”En halunnut, että Britannia käpertyy itseensä tai eristyy brexitin jälkeen. Sen takia ulkopolitiikan tavoitteeksi tuli Global Britain”, pääministerinä vuosina 2016–2019 toiminut Theresa May kirjoitti viime tiistaina konservatiivisessa Daily Mail -lehdessä.

Tosiasiassa kansainvälisyys ei ole EU-erosta kiinni.

Unionin jäsenmailla on toki yhteinen ulkosuhdehallinto, diplomaattikunta ja ”EU-ulkoministeri”. Ne eivät kuitenkaan estä jäsenmaita harjoittamasta omaa ulkopolitiikkaansa.

Brexit on pakottanut Britannian miettimään uutta kansainvälistä rooliaan.

”Meillä on identiteettikriisi. Emme ole enää imperiumi, emme ole enää EU:ssa. Mitä olemme, ja mitä haluamme tehdä?” työväenpuolueen ulkoasiainvastaava Lisa Nandy sanoi keskiviikkona UK in a Changing Europe -ajatuspajan videokeskustelutilaisuudessa.

Oppositiossa istuva työväenpuolue näkee EU-yhteistyö jatkossakin hyvin tärkeänä. Vaakakupissa painavat maantiede ja yhteiset arvot.

Brittiparlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Tom Tugendhat kertoi samassa tilaisuudessa, että valiokunnassa on mietitty myös Britannian tulevan diplomaattiedustuksen vahvistamista EU:ssa.

”Brysseliin voisi lähettää yhden hallituksen ministereistä Britannian edustajana”, konservatiivipuoluetta edustava Tugendhat sanoi.

Brittihallitus ilmoitti torstaina, että Britannian uudeksi EU-suurlähettilääksi lähtee ammattidiplomaatti Lindsay Croisdale-Appleby.

Kitkaa Britannian ja EU:n diplomatiaväleihin on tuonut viime aikoina se, että Britannia ei halua antaa EU:n suurlähettiläälle Lontoossa samaa asemaa kuin muiden suurlähetystöjen johtajille. Asiasta uutisoi torstaina FT.

Lue lisää Euroopan ison kolmikon eli Britannian, Ranskan ja Saksan yhteistyöstä brexitin jälkeen tästä HS:n jutusta.

Britannian tulevaa roolia mietitään nyt muuallakin.

Arvostettu lontoolainen ajatushautomo Chatham House julkisti aiheesta 11. tammikuuta oman 72-sivuisen näkemyksensä.

Chatham Housen johtajan Robin Niblettin mielestä Britannian ei kannata tavoitella paluuta ”pieneksi suurvallaksi”. Tuleva rooli voisi löytyä sen sijaan kansainvälisenä ongelmanratkaisijana ja välittäjänä.

Rooliin on muitakin halukkaita. Suomen maabrändiryhmä määritteli jo vuonna 2008, että vuoden 2030 Suomi on maailman ongelmanratkaisija.

Johnsonin johtama Britannia lähtee etsimään uutta rooliaan mahdollisimman epäsuotuisassa tilanteessa:

Brexitin huonot puolet alkavat viimeinkin konkretisoitua. Pandemia kurittaa taloutta, ja valtio velkaantuu. Suhteita Yhdysvaltoihin pitää lämmitellä uudelleen, kun presidentti vaihtui. Kiina-suhde on tuottanut ison pettymyksen, ja Venäjä-suhde on jäässä. Ja niin edelleen.

Pääministeri Boris Johnson vastailemassa kansanedustajien kysymyksiin alahuoneessa viime keskiviikkona. Esille nousi myös brexitin tuoma lisäbyrokratia: skottikalastajien saaliit eivät ole ehtineet enää ajoissa ostajille EU-maihin, eivätkä muusikot saa enää kiertää EU-maita vapaasti.­

Mutta positiivistakin löytyy.

Chatham Housen Niblett listaa Britannian monia vahvuuksia talouden, puolustuksen, tiedustelun ja diplomatian saralla:

”Jopa EU:sta lähdettyään brittihallituksella on paremmat verkostot kuin melkein millä tahansa maalla.”

Britannian vaikutusvaltaa lisää myös soft power eli pehmeä vaikutusvalta englannin kielen, brittiyliopistojen, median ja kulttuurin kautta.

Kansainvälisessä yhteistyössä briteille on yksi kumppani ylitse muiden: Yhdysvallat. Britanniassa puhutaankin usein Britannian ja Yhdysvaltain ”erityissuhteesta”.

Downing Streetillä iloittiin, kun Biden soitti valintansa jälkeen Johnsonille ennen muita eurooppalaisjohtajia. Pelkona oli ollut, että Trumpin kanssa kaveeraus luettaisiin brittihallitukselle miinukseksi.

Trump oli tykästynyt Johnsoniin, mutta britit eivät voineet koskaan luottaa ailahtelevaiseen presidenttiin. Useimmat konservatiivitkin myöntävät, että kokonaisuuden kannalta Bidenin voitto oli Britanniankin etu.

Lue lisää tästä jutusta, kuinka Britannia kipuilee USA-suhteensa kanssa: Biden tuo Johnsonille lisäongelmia, mutta Trump oli ”myrkkyä”.

Johnson ei voi kuitenkaan pitää Bidenin tukea itsestäänselvänä.

”Bidenilla on edessä paljon töitä kotimaassa. En usko, että Britannian ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimus on kovin korkealla työlistalla”, kauppa-asiantuntija Allyson Stewart-Allen sanoi Lontoossa toimiville kirjeenvaihtajille viime viikolla.

Aiemmin Britannia oli Yhdysvalloille keino vaikuttaa EU:ssa. Nyt tätä kanavaa ei enää ole. Se vähentää Britannian arvoa Euroopan sisäisenä välittäjänä.

Erityissuhde on muutenkin toisille erityisempi kuin toisille.

”Kun kysyn tästä [amerikkalaisilta] asiakkailtani, eivät he tiedä mistä puhun. ’Erityissuhde’ on brändi vain Britanniassa.”

Professori sir Lawrence Freedman näkee ongelman myös siinä, että Britannian ja Yhdysvaltain yhteisistä tavoitteista ei ole tietoa.

Tähän asti yhteistyö on toiminut erilaisten projektien kautta. Niissä Britannia on toiminut eräänlaisena juniorikumppanina.

”Nyt ei ole enää selvää, että mikä tämä yhteinen projekti olisi. Tämä on haaste globaalille Britannialle”, Freedman sanoi UK in a Changing Europe -ajatuspajan videokeskustelutilaisuudessa.

Johnsonin edeltäjä Theresa May varoittaa myös siitä, että brexit-Britannian kansainvälinen uskottavuus ei ole paras mahdollinen.

Mayn mielestä uskottavuutta verotti se, että Johnsonin hallitus uhkasi rikkoa brexit-sopimusta heti sen solmimisen jälkeen.

Lisäsapiskaa tulee kansainvälisistä sitoumuksista luistamisesta. Brittihallitus uhkaa livetä niin kahden prosentin (suhteessa bruttokansantuotteeseen) puolustusmenotavoitteesta kuin myös 0,7 prosentin (suhteessa bruttokansantuotteeseen) kehitysaputavoitteesta.

”Muut maat eivät kuuntele meitä vain siksi, keitä olemme, vaan siksi, mitä itse teemme – – olivatpa puheet mitkä hyvänsä, teot ratkaisevat”, May kirjoitti Daily Mail -lehden puheenvuorossaan.

Britannialla on monta suhdeverkkoa

Johtaa G7-kokousta Cornwallissa kesäkuussa.

Johtaa COP26-ilmastokokousta Glasgow’ssa marraskuussa.

Aloittaa YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajana helmikuussa.

Toimii Ranskan ja Saksan kanssa E3-kokoonpanossa.

Tekee tiedusteluyhteistyötä englantia puhuvien maiden (USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) kanssa ns. Five Eyes -kokoonpanossa.

Sai imperiuminsa perintönä Kansainyhteisön, jossa yhteistyötä tekee nyt 54 maata.

Sotilasliitto Naton perustajajäsen.

Erosi EU:sta viime vuonna.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat