”En odottanut tällaista” - Ulkomaat | HS.fi

Adam, 25, pakeni Hongkongista Taiwaniin vuosi sitten. Vaikeinta uudessa elämässä on yksinäisyys, sillä Adam ei voi luottaa kehenkään.­

”En odottanut tällaista”

Hongkongissa Adam oli hyvätuloinen nuori mies, joka söi ravintoloissa ja osallistui demokratiamielenosoituksiin eturintamassa. Hän pakeni poliisia Taiwaniin. Nyt rahaa ei ole aina edes ruokaan, eikä hän uskalla luottaa keneenkään.


31.1. 2:00 | Päivitetty 31.1. 6:20

Taipei, Taiwan

Adam venyttää kaasunaamarin kumiset nauhat päänsä taakse. Hän painaa keltaisen kypärän päähänsä. Tältä Adam näytti, kun hän oli etulinjan taistelija Hongkongin mielenosoituksissa vuonna 2019.

Adam näyttää samalta nyt pakopaikassaan Taiwanissa. Hän haluaa naamioitua kuvausta varten, sillä hän pelkää Kiinan kostoa. 25-vuotiaan Adamin nimikin on oikeasti ihan toinen.

Noin vuosi sitten Adam sai aktivistien käyttämässä Telegramissa viestin mielenosoitustiimiltään. Poliisi oli tehnyt kaverin kotiin kotietsinnän.

”Tiesin, että minun pitää lähteä heti Hongkongista.”

Adam sulloi kasseihin takin, paitoja, alusvaatteita, sukkia ja lääkkeensä. Hän oli valmis viidessätoista minuutissa. Suurin osa vartista kului syntymä- ja opiskelutodistuksien etsintään.

Hän hyvästeli vanhempansa, joiden luona hän yhä asui. Mitä vanhemmat sanoivat pojan lähdöstä?

Adam painaa kasvonsa kohti vasenta kainaloaan ja on hetken hiljaa.

Kun Adam pakeni Hongkongista Taiwaniin, hän tunsi pitkään syyllisyyttä kuin rintamalta karannut sotilas.­

”He tiesivät, ettei minulla ole vaihtoehtoa. He olivat osanneet odottaa, että minulle voi käydä näin.”

Kentälle ajaneen taksin Adam maksoi käteisellä, sillä luottokortista olisi jäänyt jälkiä. Lentolipunkin hän osti käteisellä. Hänellä oli paljon rahaa, koska hän oli osallistunut mielenilmaukseen, jossa tyhjennettiin omat tilit hongkongilaisista pankeista.

Lentokentällä Adamia pelotti. Hän näytti epäuskottavalta matkalaiselta lukuisine nyssäköineen, ja kentällä oli paljon poliiseja.

Hän pääsi lennolleen.

Adam lähti, koska hän pelkäsi mielenosoitusten seurauksia.

Hongkongin uusin mielenosoitusaalto oli alkanut keväällä 2019 vastustamalla lakiehdotusta, joka olisi sallinut rikoksista epäiltyjen luovuttamisen Kiinaan. Pian protesteissa alettiin vaatia laajempaa demokratiaa.

Kun Britannian hallinnassa ollut Hongkong luovutettiin Kiinalle vuonna 1997, Kiina lupasi pitää Hongkongin erityisaseman voimassa 50 vuotta. Hongkongilla oli – toisin kuin Kiinalla – oikeudenmukainen oikeuslaitos, sananvapaus ja kokoontumisvapaus.

Britit olivat johtaneet Hongkongia sangen itsevaltaisesti, mutta ennen luovutusta he järjestivät sinne vaalilain uudistuksia ja hongkongilaisille enemmän sananvaltaa. Kiina pystyi kuitenkin uudessakin vallanjaossa tekemään itselleen mieluisia päätöksiä Hongkongissa.

Monelle kävi mielenosoituksissa kuin Adamille.

”Aluksi vastustin vain luovutuslakia, mutta sitten aloin haluta Hongkongin itsenäisyyttä.”

Yli vuoden jatkuneissa protesteissa osa osallistujista mellakoi hyvin väkivaltaisesti. Poliisi puolestaan hakkasi monia ja jopa ampui aseetonta nuorta. Sivullisia kuoli kahakoissa.

Hongkongin mielenosoittajat pitivät hallussaan yliopiston aluetta vuoden 2019 lopussa.­

Mielenosoittajat valtasivat paikallisen parlamentin ja linnoittautuivat myöhemmin yliopiston tiloihin.

Adam eli kahta elämää. Päivisin hän oli töissä virkamiehenä, vapaa-ajalla hän osoitti mieltä. Hän sanoo osallistuneensa lähes kaikkiin mielenosoituksiin niiden etulinjassa.

”Joskus oli rauhallisia protesteja, mutta jos oli tarpeen käyttää voimaa, käytin sitä.”

Adam oli osa mielenosoittajien pienempää mutta radikaalimpaa joukkoa.

Hän oli työntämässä poliisirivistöjä kauemmaksi ja kaatamassa vettä poliisin ampumien kyynelkaasupanosten päälle. Adam ei vastaa kysymykseen, heittelikö hän katukiviä tai polttopulloja poliiseja kohti.

Vuoden 2019 loppuun mennessä poliisi oli pidättänyt tuhansia mielenosoittajia ja mellakoitsijoita. Monet heistä saivat syytteen.

Ja monet mielenosoittajat pakenivat maasta. Satojen määränpäänä oli Taiwan.

Taiwaniin Adamkin oli matkalla. Lentokoneessa tuli helpotus. Hän pääsi pakoon! Enää hän ei ollut vaarassa joutua vankilaan.

”Mutta olin myös huolissani. Olin yksin. Kehen voin luottaa? Missä asun?”

Hongkongista paettiin Taiwaniin monista syistä. Tänne oli helppo päästä. Taiwanin kulttuuri on hyvin tutunoloinen, ja mandariinikiina läheistä sukua hongkongilaisten kantoninkiinalle. Ja ehkä tärkeintä: taiwanilaiset ovat tukeneet Hongkongin mielenosoittajia laajasti.

Taiwanilaiset ovat seuranneet Hongkongin tapahtumia tarkasti, sillä Kiina havittelee myös Taiwania yhteyteensä. Taiwan on käytännössä oma valtionsa, mutta Kiina pitää sitä kapinallisena maakuntanaan. Taiwan ja Kiina lähtivät eri teille vuonna 1949, kun Kiinan sisällissodassa häviölle jääneet tasavallan joukot pakenivat kommunisteja Taiwaniin.

Taiwan on sangen erilainen kuin Kiina, sillä Taiwanissa on tätä nykyä demokratia, sananvapaus ja vapaa media. Ymmärrettävästi nämä asiat – ja monien taiwanilaisten antipatia Kiinaa kohtaan – viehättävät Hongkongista paenneita.

Taiwanilaiset ovat osoittaneet mieltä hongkongilaisten tueksi ja vierailevat vilkkaasti pakolaisten työpaikoiksi perustetuissa ravintoloissa ja liikkeissä.

Tunnetuin ravintola on Protection Umbrella Taipeissa. Siellä soi kaiuttimista mielenosoitusliikkeen tunnuslaulu Glory to Hong Kong . Ruokalistalla on sanaleikkejä, kuten mantelijuoma kukkien kera eli shang fan xing ren lu – mikä kuulostaa myös mellakkapoliisien huudolle ”menkää jalkakäytävälle”.

Suosittu ravintola Protection Umbrella Taipeissa auttaa Hongkongista paenneita, joten taipeilaiset käyvät siellä ahkerasti syömässä.­

Juoman nimi kiinaksi kuulostaa vähän samalta kuin mielenosoittajille huudettu käsky.­

Ravintolan ruuilla on merkityksiä: esimerkiksi monen erilaisen vihanneksen paistos tarkoittaa voimien yhdistämistä.­

Mutta helppoa paenneilla ei Taiwanissa ole. Sen Adam huomasi nopeasti.

Ystävät Hongkongista neuvoivat ilmaista apua antavien juristien ja järjestöjen luokse, ja Adam löysi heidän avullaan halvan asunnon. Hänellä oli onnekseen yhä rahaa.

Taiwanissa ei ole pakolaislakeja. Tulijat etsivät siis töitä tai opiskelupaikkaa saadakseen pidempiaikaisen viisumin. Adam ei ole löytänyt töitä pieniä hanttihommia lukuun ottamatta, mutta hän pääsi opiskelemaan yliopistoon ja sai opiskelijaviisumin.

”En haluaisi opiskella lisää vaan tehdä työtä, jossa tapaan ihmisiä.”

Adam kääntää kasvonsa taas hetkeksi kohti vasenta kainaloaan ennen kuin jatkaa.

Hän pohtii, mitä tapahtuu, kun hän valmistuu. Hän on kuullut, että jotkut ovat onnistuneet venyttämään kahden vuoden opinnot jopa viisivuotisiksi. Toisaalta häntä huolettaa, että lukukausimaksut maksanut taho Hongkongista saattaa lopettaa avustuksensa.

Elämä on muuttunut rajusti.

Taiwanissa Adam asuu yksinkertaisessa opiskelija-asuntolassa. Rahaa hänellä on juuri ja juuri selviämiseen. Hongkongissa hän sai isoa palkkaa ja söi kolmestikin päivässä ravintoloissa. Hän myös auttoi nuorempia mielenosoittajia taloudellisesti.

Nyt Adam syö halvimmissa katukuppiloissa enintään neljä kertaa viikossa parin euron lihapadan. Aina hänellä ei ole varaa ruokaan ollenkaan.

”Yritän yhdistää ruokia, syödä ikään kuin brunssia.”

Elämän karuus on yllättänyt.

”En odottanut tällaista. Monet asiat ovat vaikeita. Hongkongissa pystyin pitämään huolen itsestäni ja muistakin.”

”En pysty kuvittelemaan elämääni viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.”

Pakon edessä Taiwaniin tulleiden on vaikea löytää töitä, ja taloudellista apua saa lähinnä kirkoista.

Taiwan on kyllä auttanut Hongkongista paenneita jäämään maahan.

Opiskelupaikkoja tulijoille on irronnut sangen helposti, joten opiskelijaviisumeita on myönnetty paljon. Kiinan uhkaa paenneista jopa tuhat opiskelee Taiwanissa, Taiwan–Hongkong-yhdistyksen puheenjohtaja, lakimies Sang Pu arvioi. Turistiviisumeitakin on pidennetty ilmeisen anteliaasti.

Taiwan perusti viime vuonna Taipeihin toimiston, jonka tarkoitus on auttaa tulijoita. Taiwanissa on vanha pykälä, joka sanoo, että ”tarvittava apu annetaan Hongkongin ja Macaon asukkaille, joiden turvallisuus ja vapaus ovat välittömässä vaarassa poliittisista syistä”.

Taiwan–Hongkong-yhdistyksen puheenjohtaja Sang Pu auttaa Hongkongista paenneita monin tavoin.­

Sang Pun mukaan hallitus näyttää toimivan kirjauksen hengen mukaan. On hiukan epäselvää, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tulijoita arvioidaan tapaus kerrallaan.

Adam kertoo olleensa turvapaikkahaastattelua muistuttavassa haastattelussa. Sen jälkeen viranomaisista ei ole kuulunut mitään, eikä Adam tiedä, mitä tapahtuu.

Hongkongilaisten saamat Taiwanin-oleskeluluvat ovat lisääntyneet, ja Sang Pun arvion mukaan 20–30 prosenttia luvan saaneista on ollut myös turvan tarpeessa, vaikkei se olekaan luvan myöntämisen syy. Tämä tarkoittaisi jopa tuhansia ihmisiä.

Taipein Chengchi-yliopistolla Hongkongin mielenosoittajia tukeva julisteseinä laajenee edelleen.­

Taiwan yrittää auttaa huomaamattomasti, jottei se suututa Kiinaa kovin paljon. Järjestelmä ei ole läpinäkyvä. Sang Pu kampanjoi salakähmäisyyttä vastaan. Hän haluaisi tietää, kuinka montaa tulijaa autetaan. Lisäksi hän haluaisi pelisäännöt sille, miten kauan päätöksiä pitää odottaa.

Taiwanissa pelätään, että Kiina lähettää pakenijoiden joukossa vakoilijoitaan. Se on yksi syistä, miksi pakolaislakiakaan ei ole säädetty.

Sang Pu muistuttaa, että Hongkongista tulevien pakolaisten ikkuna on enää vähän raollaan. Viranomaiset vievät nykyään Hongkongissa epäillyiltä passeja, joten nämä eivät voi lähteä laillisesti maasta.

Jotkut ovat tulleet Taiwaniin laittomasti veneellä, mutta heitä Taiwan ei haluaisi. Kiina on tuominnut vankilaan mereltä napattuja kulkijoita.

Monet maat ottavat hongkongilaisia vastaan Kiinan koventuneiden otteiden vuoksi. Todella monien tavallisten hongkongilaisten, myös muiden kuin poliittista suojelua tarvitsevien, uskotaan lähtevän.

Avokätisimmän tarjouksen on tehnyt Britannia. Sunnuntaista alkaen jo brittivallan aikaan Hongkongissa asuneet ja heidän läheisensä voivat hakea erityistä oleskelulupaa Britanniaan. Heidän pitää elättää itsensä. Asuttuaan kuusi vuotta Britanniassa he voivat hakea kansalaisuutta.

Kiina on raivoissaan Britannian kädenojennuksesta.

Lupauksen piirissä on peräti 70 prosenttia hongkongilaisista eli yli viisi miljoonaa ihmistä. Britannia uskoo lähivuosina noin 300 000 hongkongilaisen tarttuvan tarjoukseen.

Muuttaminen ei ole heillekään helppoa: pitää löytää töitä ja uudet ystävät vieraasta maasta, opetella ehkä uusi kieli ja tottua ilmastoonkin.

Vaikeinta Adamista Taiwanissa on yksinäisyys. Yksinäisyys johtuu pelosta. Hän ei uskalla paljastaa oikeaa identiteettiään juuri kellekään saati sitten ystävystyä. Hän ei luota edes muihin Hongkongista paenneisiin.

Adam toivoo, että "pimeyden jälkeen Hongkongiin tulee aamunkoitto".­

”En voi olla varma, etteivätkö he olisi Kiinan agentteja.”

Adam uskoo, että yhtenä päivänä häntä seurattiin. Kun hän kokeeksi pysähtyi solmimaan kengännauhoja, perässä kävellytkin henkilö pysähtyi.

”Jos jotain tapahtuu minulle, minulla ei ole ketään vierelläni.”

Hongkongista tulleille tapahtuukin Taiwanissa outoja juttuja. Eräs mies viskoi kanankakkaa ravintola Protection Umbrellan keittiöön ja työntekijän päälle. Syyttäjän mukaan isku oli jonkun Kiinan kansalaisen maksama. Toinen hongkongilainen aktivisti tuhrittiin yhtäkkiä maalilla.

Sang Pun mukaan paenneiden pelko ja yksinäisyys ovat yleinen ongelma, sillä he kärsivät traumasta. Hongkongin mielenosoittajat kuuluvat myös eri leireihin, joiden välillä on riitoja.

”Monet pelkäävät, että heidät petetään. Vie aikaa saada heidät avautumaan.”

Sang Pun järjestö auttaa nuoria suhteiden solmimisessa.

Osa heistä on perheidensä hylkäämiä. Osa, kuten Adam, suojelee perhettään, eikä juuri ota heihin yhteyttä.

Mutta on myös luottavaisia ja sosiaalisia tulijoita. Ja on heitä, joita Hongkongissa asuva perhe tukee etäältä rahallisesti.

Kun Adam tuli Taiwaniin, hän kuvitteli palaavansa puolen vuoden kuluttua kotiin. Pian hän tajusi, että poliisi jatkaa kyllä tutkintojaan.

Viime kesänä Pekingissä säädettiin Hongkongiin kansallisen turvallisuuden laki, joka teki pienetkin asiat, kuten itsenäisyyttä vaativat julisteet ja protestilaulut, laittomiksi.

Hongkong on muuttunut kaupunki. Parlamentaarikkoja on erotettu, opetusmateriaalia sensuroidaan ja virkamiehiä pannaan vannomaan uskollisuusvaloja. Mielenosoituksia ei enää voi olla, ja aktivisteja tuomitaan tiuhaan.

Vieläkö uskot, että pääset kotiin?

Adam katsoo alas.

”En.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat