Myanmarissa tehtiin tyylipuhdas sotilasvallan­kaappaus, joka on nykymaailmassa harvinaisuus – Pahimmillaan niitä tehtiin keskimäärin viisi vuodessa - Ulkomaat | HS.fi

Myanmarissa tehtiin tyylipuhdas sotilasvallan­kaappaus, joka on nykymaailmassa harvinaisuus – Pahimmillaan niitä tehtiin keskimäärin viisi vuodessa

Myanmarin sotilasjuntta toistaa perin tuttua kaavaa. Globaalisti katsottuna demokratiakehitys on kuitenkin vähentänyt vallananastuksia.

Chilen kenraalikuntaa pian verisen sotilasvallankaappauksen jälkeen syyskuussa 1973. Toinen oikealta on kenraali Augusto Pinochet, joka hallitsi Chileä diktaattorina vuoteen 1990.­

2.2. 16:43 | Päivitetty 2.2. 17:57

Kaava on aina jokseenkin sama.

Sotilassaappaiden kopse voimistuu kaduilla yön hiljaisina tunteina. Tiesulkuja pystytetään, tärkeät hallintorakennukset otetaan erityisvartiointiin.

Seuraa öisiä pidätyksiä. Tiedotusvälineet hiljennetään ja sitten valjastetaan uusiin tarkoituksiin. Televisioon ilmestyy mies koppalakissa. Hän ilmoittaa, että armeijan oli pakko toimia yhteisen edun nimissä tilanteen vakauttamiseksi. Ulkovallat tuomitsevat.

Myanmarin tuore sotilasvallankaappaus on lajinsa tyylipuhdas edustaja. Asemastaan ilmeisen huolestuneet kenraalit päättivät syrjäyttää siviilit ja julistaa poikkeustilan ”yhdeksi vuodeksi”.

Samalla on niin, etteivät Myanmarin tapahtumat ole lainkaan tyypillisiä – enää. Sotilasvallankaappaukset kun ovat käyneet nykymaailmassa perin harvinaisiksi.

Vuoden 2000 jälkeen vallankaappauksia on ollut keskimäärin kerran vuodessa. Viime vuosikymmenen aikana kansainvälistä huomiota ovat saaneet eniten Zimbabwen ja Egyptin sotilasvallankaappaukset.

Zimbabwessa armeija syrjäytti pitkäaikaisen hirmuhallitsijan Robert Mugaben vuonna 2017. Presidentiksi nousi Mugaben entinen luottomies Emmerson Mnangagwa, jonka vanha lempinimi ”Krokotiili” ei ole syntynyt vailla perusteita.

Egyptissä vallan kaappasi sotamarsalkka Abdel Fattah al-Sisi vuonna 2013. Hän on pannut pystyyn jyrkän sortovallan.

Muutos melskeiseen 1900-lukuun on silti huomattava. Etenkin kylmän sodan keskivaiheessa 1960- ja 1970-luvuilla kaappauksia oli tuhka tiheään – keskimäärin viisi vuodessa.

Kylmällä sodalla tarkoitetaan Yhdysvaltain johtaman länsileirin ja Neuvostoliiton sosialistileirin vastakkainasettelua. Kylmä sota liittyy vallankaappauksiin sikäli, että kumpikin suurvalta masinoi itselleen mieluisia vallanpitäjiä niin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa kuin Aasiassa.

Esimerkkejä löytyisi runsain mitoin, mutta tyydytään tässä kahteen.

Varhain aamulla 11. syyskuuta 1973 Chilessä käynnistyi sotilasvallankaappaus.

”Chilen armeija ja poliisivoimat syöksivät tiistaina vallasta maan marxilaisen presidentin Salvador Allenden”, Helsingin Sanomat uutisoi.

”Ilmoituksen vallankaappauksesta ja sotilashallituksen muodostamisesta olivat allekirjoittaneet kaikkien kolmen aselajin sekä puolisotilaallisten poliisivoimien komentajat.”

Näkymä Chilen presidentinpalatsin La Monedan luota vallankaappauspäivänä 11. syyskuuta 1973. Sotilaat pidättivät syrjäytetyn presidentin Salvador Allenden henkilökuntaa.­

Chilen vallankaappaus oli aikansa uutispommi. Taustalla operoi Yhdysvallat ja erityisesti ulkoministeri Henry Kissinger. Valtaan Chilessä nousi kenraali Augusto Pinochet, ja sotilasjuntan käsissä kuoli tai ”katosi” tuhansia chileläisiä.

Afganistanin vallankaappauksessa joulukuussa 1979 jälki oli niin ikään rumaa.

Uusi johtaja Babrak Karmal oli käytännössä Kremlin käskyläinen. Hän pyysi Neuvostoliiton tukea heti vallankaappauksen toteuduttua, HS uutisoi.

”Pyyntö esitettiin, ja Neuvostoliitto vastasi siihen myöntävästi vain muutama tunti sen jälkeen, kun Karmal oli Neuvostoliiton sotajoukkojen näkyvällä tuella kaapannut vallan presidentti Hafizullah Aminilta, joka itse kaappasi vallan presidentti Nur Muhammad Tarakilta syyskuussa”, HS kertoi.

Kuvaavaa Babrak Karmalin tapauksessa oli se, että vallankaappauksen kriittisillä alkuhetkillä hän oli itse asiassa Moskovassa.

Neuvostoliiton valtaan nostama presidentti Babrak Karmal (keskellä) piti lehdistötilaisuutta Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa tammikuussa 1980, pari viikkoa vallankaappauksen jälkeen.­

Syrjäytetyille hallitsijoille ja heidän lähipiirilleen tapaa käydä vallankaappauksissa huonosti. Chilessä ja Afganistanissa toteutui verisin vaihtoehto.

Salvador Allende kuoli ilmeisesti ampumalla itsensä, kun taas Hafizullah Aminille suotiin niin sanottu oikeudenkäynti.

”Amin tuomittiin erikoistuomioistuimessa kuolemaan rikoksista Afganistanin kansaa vastaan”, HS kertoi. ”Hänet teloitettiin heti oikeudenkäynnin jälkeen. Myös hänen perheensä sai surmansa kolme ja puoli tuntia kestäneessä kaappauksessa.”

Olisi kuitenkin vääristelevää väittää, että 1900-luvun vallankaappausepidemia olisi johtunut yksinomaan suurvaltojen alituisesta sekaantumisesta.

Vuosina 1946–2017 maailmassa oli 225 onnistunutta vallankaappausta, kertoo yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew Research Center.

”Onnistumista” punnitaan tässä vallankaappaajien näkökulmasta. ”Epäonnistuneita” vallankaappauksia eli kaappausyrityksiä oli samalla ajanjaksolla vielä enemmän, yli 300.

Merkittävänä syynä vallananastuksiin oli demokraattisten rakenteiden huteruus. Moni maailman valtioista vasta itsenäistyi 1950–1960-luvuilla.

Esimerkiksi Afrikan suurimpiin maihin kuuluva Nigeria sai brittiläisiltä siirtomaaisänniltään surkean perinnön.

Nigeria itsenäistyi vuonna 1960, mutta sillä ei ollut kokemusta itsehallinnosta. Kun uudet vallanpitäjät tapasivat lisäksi olla silmittömän ahneita ja röyhkeitä, yhtälöstä tuli lohduton.

Valta Nigeriassa vaihtui miltei rutiininomaisesti upseerivoimin. Sotilasvallankaappauksia oli 1990-luvulle tultaessa ollut jo kuusi, ja lisäksi pari yritystä päälle.

Afrikka on nykyajan vallankaappaustilastoissa yliedustettuna. Näin ei ole aina ollut.

Monessa Euroopankin maassa on ollut sotilasvalta menneisyydessä, joka ei edes ole erityisen kaukainen. Näitä maita ovat Espanja, Portugali ja Kreikka, jotka siirtyivät demokratiaan 1970-luvulla.

HS kertoi huhtikuussa 1967 kaavasta, joka on kovin tuttu: ”Panssarijoukkojen komentaja, prikaatinkenraali Stylianos Patakos ja kaksi nuorta everstiä johtivat lauantaina saatujen tietojen mukaan Kreikan hyvin suunniteltua vallankaappausta perjantain ja lauantain välisenä yönä.”

Vallankaappausten globaali vähentyminen johtuu myönteisestä demokratiakehityksestä.

Rauhanomaiset, vaaleilla tapahtuvat vallanvaihdokset eivät ole tae yhteiskunnan auvoisasta tilasta, mutta ainakin silloin on yksi pulma vähemmän. Vallankaappaus taas on varma merkki isoista ongelmista.

Etenkin Latinalainen Amerikka on päässyt lähes tyystin irti vallankaappausten kierteestä. Historian olemusta kuvastaa, että suomen ”sotilasjuntta” on peräisin espanjankielisestä sanasta ”junta”.

Latinalaisen Amerikan maat itsenäistyivät pääosin 1800-luvulla. Vallankaappausten ja kaappausyritysten epävirallista maailmanennätystä pitää hallussaan Bolivia, jossa niitä on ollut 200 vuoden aikana pitkälti yli sata.

Tarkkaa lukumäärää on mahdoton sanoa. Se riippuu määritelmästä. Luokitellaanko esimerkiksi Yhdysvaltain kongressin tammikuinen valtaus vallankaappausyritykseksi?

Bolivian historiaa voi joka tapauksessa lukea kuin eräänlaista raporttia onnettomasta poliittisesta ketjukolarista:

Vuonna 1857 José María Linares syrjäyttää vallankaappauksella Jorge Córdovan. Vuonna 1861 José María de Achá syrjäyttää Linaresin. Vuonna 1864 Mariano Melgarejo syrjäyttää de Achán. Vuonna 1871 Agustín Morales syrjäyttää Melgarejon.

Vallanvaihdot Boliviassa eivät enää suju tuohon malliin, vaikka politiikka on edelleen melkoista vuoristorataa. Vallankaappausten perinnöllä taitaa olla pitkä laahus.

Poliittinen perintö vaikuttaa varmasti myös Myanmarissa ja sen naapurimaassa Thaimaassa. Kaakkois-Aasian naapurukset ovat päätyneet vähemmän mairittelevaan asemaan, 2020-luvun sotilasvallan mannekiineiksi.

Kenraali Ne Win tuli valtaan Burmassa eli Myanmarissa sotilasvallankaappauksella maaliskuussa 1962.­

Myanmarissa kenraalien maanantaista kaappausta epäilemättä helpotti se, ettei sotilasvallasta ole oikeastaan edes luovuttu.

Vallankaapparikenraali Min Aung Hlaing saattoi hakea mallia vuodesta 1962, jolloin kenraali Ne Win syrjäytti siviilihallituksen. Ne Win lähti viemään Myanmaria eli silloista Burmaa kohti sairaalloista, taikauskon kyllästämää sosialismia.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat