Mitä Kiina Hongkongista haluaa? - Ulkomaat | HS.fi

Näkymä Hongkongin mannerpuolelta Kowloonista luonnonsatama Victoria Harbourin yli kohti Hongkongin saarta viime kesäkuussa.­

Mitä Kiina Hongkongista haluaa?

Hongkongilainen tutkija arvelee, että hänen kotikaupungilleen jää yksi ainoa vapaus.


4.3. 2:00 | Päivitetty 4.3. 7:41

Mikä Kiinalle Hongkongissa riittää? Kuinka paljon se haluaa vielä viedä erityishallintoalueen vapauksia ja oikeuksia, jotka ovat suurempia kuin Manner-Kiinassa?

Tämä on polttava kysymys.

Hongkongin demokratiamielinen oppositio on jo monin iskuin tukahdutettu, ja parhaillaankin 47 oppositioaktiivia on oikeudessa syytettynä kumouksellisesta toiminnasta viime kesänä järjestettyjen esivaalien vuoksi.

Viranomaiset saattelivat demokratia-aktivisteja tiistaina putkabussiin, joka vei heidät oikeuteen vastaamaan Hongkongin turvallisuuslain rikkomista koskeviin syytteisiin.­

Loppuviikosta kokoustava Kiinan kansankongressi käsittelee mediatietojen mukaan muutoksia Hongkongin vaalijärjestelmään, niin että kiinalaismielisten valta lujittuisi entisestään.

Kiina on ilmoittanut, että Hongkongissa poliitikkojen – ja luultavasti muidenkin johtavissa asemissa olevien – pitää olla patriootteja. Patriootti-sanan merkitys on yhä epäselvä, mutta ainakin se tarkoittanee Kiinan ja kommunistisen puolueen vallan täyttä hyväksymistä.

Muutokset alkoivat viime kesänä. Silloin Kiina sääti Hongkongiin kansallisen turvallisuuden lain, joka käytännössä määrää ankarat rangaistukset muun muassa Kiinan kommunistipuolueen arvostelusta ja itsenäisyysmielisen laulun laulamisesta.

Mielenosoittajia on syytetty ja tuomittu syksyllä ja talvella runsaasti eri lakien rikkomuksista viime vuosien protesteissa. Mielenosoitukset ovat lakanneet, virkamiehiltä vaaditaan kuuliaisuutta ja kouluista poistetaan demokratiaopetusta.

Hongkong kuuluu Kiinaan, mutta sillä on ollut pitkälle viety autonomia Britannian luovutettua sen takaisin Kiinalle vuonna 1997.

Kutsumanimellä ”isoäiti Wong” tunnettu Alexandra Wong esitteli Hongkongin entisen emämaan Britannian lippua oikeustalon edessä Hongkongissa maanantaina.­

Onko Kiina saanut jo haluamansa muutokset Hongkongiin? Saako Hongkong pitää loput vapautensa?

”Kiina haluaa pitää Hongkongin taloudelliset vapaudet, jotta se saa kansainvälistä rahoitusta Hongkongin kautta ja kansainvälistä valuuttaa Hongkongin dollarin kautta – ilman mitään muita vapauksia”, sanoo yhdysvaltalaisen Notre Damen yliopiston politiikan professori Victoria Hui.

Hän on seurannut kotikaupunkinsa Hongkongin tapahtumia tarkkaan Yhdysvalloista käsin.

Hongkongin vapauksien tukahduttaminen jatkuisi siis vielä hyvän tovin. Sääntömuutoksia Hui ennustaa pian erityisesti yhdelle ammattiryhmälle.

”Meidän on oltava todella huolissamme tuomareiden puolesta.”

Hongkong on ollut tunnettu sangen riippumattomasta tuomiovallastaan. Sitä on jo nyt nakerrettu muun muassa niin, että Hongkongin johto valikoi erikseen tuomarit kansallisen turvallisuuden lain tapauksiin.

Hui uskoo, että Kiina haluaa varmistaa Hongkongin tuomioiden olevan laajemminkin mieluisiaan. Kiinassa kommunistipuolue on tottunut halutessaan sanelemaan tuomiot.

Hongkongilaisten poikkeavien mielipiteiden tukahduttamiseen Kiina suhtautuu luottavaisesti, sillä se on saanut pyyhittyä kiinalaisten mielistä Tiananmenin verilöylyn vuonna 1989, Hui sanoo.

Kiina ei Huin mukaan pelkää kansainvälisiäkään reaktioita. Se on oppinut esimerkiksi Tiibetin ja Xinjiangin tapahtumista, että muut maat rähisevät, mutta niiden vastatoimet jäävät vaatimattomiksi.

Victoria Hui ei ole uskaltanut enää kansallisen turvallisuuden lain säätämisen jälkeen käydä Hongkongissa, sillä hän on arvostellut Kiinan toimia ja puolustanut demokratiaa suorapuheisesti.

Toisen politiikantutkijan, hongkongilaisen Babtist-yliopiston professorin Jean-Pierre Cabestanin näkemys Hongkongin tulevaisuudesta on Huita maltillisempi.

Cabestan ei usko Kiinan haluavan muokata Hongkongin järjestelmää sellaiseksi, että se muistuttaa mannerkiinalaisia kaupunkeja. Vähemmätkin toimet riittävät.

”Kiina haluaa kontrolloida poliittista peliä, eli vähentää poliittisen epävarmuuden nollaan. Se haluaa, että vaalit ovat ongelmattomat ja ennakoitavat.”

Hongkongiin voisi siis jäädä jonkinasteista oppositiota ja kritiikkiä – mutta vain sellaisilta puolueilta, jotka hyväksyvät Kiinan kommunistisen puolueen vallan eivätkä aja Hongkongiin täyttä demokratiaa. Se olisi eräänlaista lojaalia oppositiota.

Demokratiamieliselle oppositiolle ja mieltään osoittaneille nuorille ei jää tilaa politiikassa, joka vaatii patriotismia. Cabestan kuitenkin muistuttaa, että Hongkongissa on yhä kansalaisjärjestöjä ja vapaatakin mediaa. Myös internet toimii sangen vapaasti, ainakin vielä.

”Mutta voiko näissä väylissä sitten oikeasti vaikuttaa?” Cabestan kysyy.

Hän on huolissaan nuorisosta, sillä hän uskoo rauhallisen pinnan alla kytevän. Mielenosoittajien mielipiteet eivät ole hetkessä muuttuneet, vaikka ne eivät nyt purkaudukaan näyttävinä protesteina.

Nuoret ovat turhautumassa, kun heille huonoja uutisia tulee päivittäin ja vaikuttamisväylät tukkeutuvat.

”Kohta voidaan olla lähellä pistettä, jossa voi tapahtua jotain pahaa. Jotkut saattavat olla niin turhautuneita, että he voivat ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin”, Cabestan sanoo.

Cabestan kuitenkin korostaa, että tämä huoli koskee hyvin pientä joukkoa.

Kansallisen turvallisuuden lain on usein tulkittu olleen vastaus demokratiamielenosoituksiin, jotka jatkuivat Hongkongissa pitkään ja äityivät myös mellakoinniksi. Mellakoitsijat tappelivat poliisin kanssa, ja kumpikin osapuoli syyllistyi väkivaltaisuuksiin. Ihmisiä kuoli.

Kiina on korostanut, että se haluaa toimillaan taata hongkongilaisille rauhallisen elämän ilman mellakoita. Hongkongissa on paljon tukea tällekin ajatukselle ja elämälle tiukemman Kiinan vallan alla.

Onko siis mielenosoittajien vika, että Kiina nyt muuttaa Hongkongia? Jos protesteja ei olisi ollut, olisiko Hongkong ennallaan?

”Tämän kysymyksen parissa olen painiskellut paljon”, Victoria Hui sanoo.

Hän on päätynyt siihen, että mielenosoitukset vaikuttivat ainoastaan jossain määrin muutoksen rajuuteen.

”Peking olisi tehnyt, mitä aikoikin, mutta se ei olisi luultavasti pidättänyt niin valtavasti ihmisiä ja hakannut heitä.”

Cabestan on samoilla linjoilla:

”Kansallisen turvallisuuden laki olisi tullut ennemmin tai myöhemmin. Nyt Kiina käytti hyväksi mielenosoituksia ja covid-19:ää.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat