Suomessa puhutaan ”ulkonaliikkumis­kiellosta”, mutta miten vastaavat kiellot on käytännössä toteutettu muualla Euroopassa? - Ulkomaat | HS.fi

Suomessa puhutaan ”ulkonaliikkumis­kiellosta”, mutta miten vastaavat kiellot on käytännössä toteutettu muualla Euroopassa?

Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Ranskassa ja Hollannissa on pysyttävä kotona öiseen aikaan. Öisissä kielloissakin on poikkeuksia, eivätkä rajoitukset koske esimerkiksi yötyötä tekeviä.

Dublinin keskustan Henry Street torstaina. Irlannissa on tällä hetkellä käytössä viisiportaisen asteikon tiukimmat rajoitukset.­

6.3. 2:00 | Päivitetty 6.3. 10:18

Helsinki/Berliini

Suomessa on viime päivinä kuultu yhä useammin sanaa, jolla on ikävä kaiku. Sana on ”ulkonaliikkumiskielto”.

Perinteisesti ulkonaliikkumiskielto on yhdistynyt sotatilaan tai esimerkiksi vallankaappausten jälkitilanteisiin, joissa ulkonaliikkumiskiellot ovat voineet olla ympärivuorokautisia ja rikkojat on heitetty oikopäätä tyrmään tai pahempaa.

Vaikka koronakriisi on vakava, tällaisesta ei tietenkään ole kyse. Monissa Euroopan maissa on viime vuoden aikana rajoitettu kansalaisten liikkumista, etenkin öiseen aikaan. Rajoitukset eivät kuitenkaan ole olleet totaalisia.

Erittäin jyrkkiä ulkonaliikkumiskieltoja on koettu lähinnä Kiinassa, jossa laajoja alueita pantiin kevättalvella 2020 täyssulkuun.

Ulkonaliikkumiskiellon sijaan Suomen kohdalla on ehkä täsmällisempää puhua mahdollisista liikkumisrajoituksista. Pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi viimeksi perjantaina, että sellaisia voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön, mutta päätöksiä ei toistaiseksi ole näköpiirissä.

Jos liikkumisrajoitusten tielle joudutaan, mitä ne voisivat olla? Euroopan maat tarjoavat osviittaa.

Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Ranskassa ja Hollannissa on pysyttävä kotona öiseen aikaan. Öisissä kielloissakin on poikkeuksia, eivätkä rajoitukset koske esimerkiksi yötyötä tekeviä. Tyypillisesti kiellot ajoittuvat noin iltakymmenen ja aamuviiden väliseen aikaan.

Liikkumisrajoitukset ovat kaikissa maissa vain osa keinovalikoimaa. Maskipakot, etätyöt ja julkisen elämän laaja rajoittaminen ovat tulleet tutuiksi kaikkialla.

Pariisilaisravintolan terassi lokakuussa 2020.­

Liikkumisrajoitusten kanssa hyvin samanhenkinen toimi on sosiaalisten kontaktien lukumäärän rajaaminen.

Esimerkiksi Englannissa puhutaan ”turvakuplista” eli tarkkaan rajatuista ihmisryhmistä, joiden ulkopuolisia kontakteja ei ole saanut joulukuun jälkeen olla. Jopa kaverin tapaaminen puistonpenkillä kahvikupin ääressä on kielletty.

Saksassa on sallittua tavata vapaa-ajalla vain yhtä oman kotitalouden ulkopuolista ihmistä. Ensi viikolla rajoitus höllentyy hieman. Itävallassa kaksi eri kotitaloutta saa tavata toisiaan.

Itävalta oli Keski-Euroopassa ensimmäisten maiden joukossa, jossa otettiin kovat rajoitukset käyttöön jo pandemian alkuvaiheessa.

Wienin keskustanäkymä helmikuussa.­

Kevättalvella 2020 osassa Itävaltaa kiellettiin ulkona liikkuminen ilman pakottavaa syytä. Vapaa-ajan liikkuminen oli kiellettyä pahimmilla koronavirusalueilla, ja poliisi pysäytti urheiluvaatteissa pyöräileviä.

Hyväksyttäviä ulkona liikkumisen syitä olivat vain kaupassa ja apteekissa käynti, läheisten auttaminen sekä työ, jota ei voinut siirtää kotiin.

Saksassa ei ole ollut varsinaista ulkonaliikkumiskieltoa pandemian aikana. Ulkona liikkumista on rajoitettu niin, että tartuntamäärien ollessa korkeita kotoa poistuminen on ollut sallittua vain tietyistä syistä.

Berliinin Friedrichshain on normaalisti eloisa kaupunginosa. Vuosi sitten maaliskuussa se autioitui kertaheitolla.­

Esimerkiksi ulkoilu ja asioiden hoitaminen on ollut koko ajan mahdollista.

Poliisi valvoo vaihtelevasti rajoitusten noudattamista, mutta kiellon rikkomisesta voidaan määrätä sakkoja. Yleisimpiä Saksassa ovat olleet yöaikaa koskevat liikkumisrajoitukset, ja ne ovat vaihdelleet alueellisesti.

Työn tekeminen on liikkumisrajoituksissa poikkeus, jonka ansiosta ulkona saa olla. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajaa ja valokuvaajaa poliisi kehotti kuitenkin Dresdenissä lopettamaan työnteon ulkona kello 23, kun kielto astui voimaan.

Tiukimmin ulkona liikkumista on rajoittanut Baijerin osavaltio. Viime keväänä, kun tarkkoja rajoituksia määrättiin, Baijerin pääministeri Markus Söder korosti kuitenkin ulkoilun tärkeyttä. Liikuntaa ei haluttu estää. Sen sijaan esimerkiksi puiston penkeillä istuminen on ollut Baijerissa välillä kiellettyä, lukuun ottamatta lyhyitä lepotaukoja.

Tällä hetkellä Baijerissa on voimassa laki, jonka mukaan ulkona liikkuminen on sallittua 14-kohtaisella listalla luetelluista syistä. Niitä ovat esimerkiksi työhön, perheeseen, opiskeluun, ostoksiin, liikuntaan ja kirkossa käyntiin liittyvät syyt.

Yöllä ulkona liikkumiseen oikeuttavien syiden lista on lyhyempi. Yöllinen liikkumisrajoitus on Baijerissa käytössä vain pahimmilla tartunta-alueilla.

Kellonaikarajoitusten ja turvakuplien ohella tyypillinen liikkumista rajoittava säännös on ”kilometrikupla”.

Sellainen on käytössä muun muassa Irlannissa, joka on suomalaisittain kiinnostava vertailukohta. Irlanti on viiden miljoonan asukkaan maa, jossa tartuntamäärät roihahtivat vuodenvaihteessa korkealle tasolle.

Irlannin ilmaantuvuusluvut olivat tammikuussa pahimmillaan kymmenkertaiset Suomen tämänhetkisiin verrattuna. Nyt Irlanti on saanut pandemiaa painettua alemmas, ja Suomessa ja Irlannissa on tällä hetkellä osapuilleen saman verran tartuntoja.

Liikkumisrajoitukset ovat olleet Irlannissa osa laajaa keinovalikoimaa tartuntojen vähentämiseksi.

Lähellä Dublinia asuva suomalaiskirjailija Markus Ahonen kertoo, että sallittua liikkumisetäisyyttä on säännelty oikeastaan jo koko kulunut vuosi, kunkinhetkisestä tartuntatilanteesta riippuen.

Kirjailija Markus Ahonen asuu Irlannissa lähellä Dublinia.­

”Viime keväänä sai ulkoilla kahden kilometrin säteellä kotoa”, kertoo Ahonen, jonka seuraava rikosromaani Anna pahan kiertää ilmestyy syksyllä. ”Kesällä se lieveni 20 kilometriin tai oman kreivikunnan rajoihin.”

Syksyllä liikkumisrajoituksia taas kiristettiin, joulun alla höllennettiin ja vuodenvaihteessa taas kiristettiin. Nyt sallittu liikkumissäde – joka ei tietenkään ole Irlannin läheskään ainoa koronarajoitus – on viisi kilometriä kotoa.

Tästä on toki poikkeuksia, esimerkiksi työnteko tai lääkärillä käynti. Mutta vapaa-ajan osalta rajoitus on tiukka.

”Viime maaliskuun jälkeen olen ollut Dublinin ydinkeskustassa vapaa-ajalla yhden kerran, se oli joulukuussa”, Ahonen kertoo. Tuolloin se oli sallittua.

Ahonen mainitsee Temple Barin, joka normaalioloissa on Dublinin keskustan vilkas joenrantavyöhyke. Sinne olisi periaatteessa noin puolen tunnin matka. Nyt Ahosen ei ole sallittua mennä sinne, eikä siellä kyllä olisi mikään aukikaan.

”Ihmiset ovat tottuneet rajoituksiin”, Ahonen sanoo. ”Olen jopa ylpeä irlantilaisesta pitkästä pinnasta.”

Ahosen mukaan irlantilaiset noudattavat rajoituksia melko hyvin. Poikkeuksiakin on.

Ulkomaille matkustaminen on Irlannissa ehdoton tabu, paitsi välttämättömistä syistä. Sellaisia jotkut ovat kehitelleet.

”Ihmiset ovat varanneet Teneriffalta hammashoidon”, Ahonen kertoo. Siksi on pitänyt päästä Kanariansaarille.

Näillä hammasterveydestään huolehtivilla irlantilaisilla on toki ollut matkalle lähtiessä esittää todistus ajanvarauksesta. Mutta Ahonen kertoo, että Teneriffan päässä on käynyt ilmi, että monet asiakkaat eivät ole koskaan saapuneet varaamaansa hammaslääkäriin.

Irlannissa voi saada sakkoja koronamääräysten rikkomisesta. ”Ilman perusteita matkustaminen” tuo 100 euron rangaistuksen. Jos kyseessä on ”satamaan tai lentokentälle matkustaminen ilman perusteita”, sakko nousee 500 euroon.

Markus Ahonen sanoo, että hänelle liikkumiskuplan tekee helpommaksi kotiseutu. Ahonen asuu Malahidessa, joka sijaitsee Dublinista pohjoiseen Irlanninmeren rannikolla.

”Se auttaa, kun on merta ympärillä. Jos asuisin sisämaassa, voisi olla vaikeampaa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat