Lontoo
Siepattu ja murhattu.
Tästä tuli Sarah Everardin, 33, kohtalo, kun hän oli kävelemässä kotiinsa ystävänsä luota Etelä-Lontoossa kaksi viikkoa sitten keskiviikkona.
Ruumis löytyi myöhemmin metsästä Kaakkois-Englannista. Veriteosta epäiltynä pidätettiin miespoliisi.
Everardin tapaus on tragedia hänen perheelleen ja ystävilleen. Sen lisäksi siitä on tullut vedenjakaja brittiläisessä – ja jopa eurooppalaisessa – tasa-arvokeskustelussa: Miksi naiset eivät saa elää rauhassa ilman väkivallan pelkoa?
Yksi syy löytyy asenteista.
”Asenne on ollut, että naisiin kohdistuva väkivalta on kuin sää – sille ei muka voi mitään”, kertoo kirjailija-aktivisti Catherine Mayer HS:lle ja ryhmälle Lontoossa toimivia ulkomaankirjeenvaihtajia.
Mayer kuuluu Britannian feministisen puolueen eli Naisten tasa-arvopuolueen (Women’s Equality Party, WEP) perustajiin.
WEP vaatii, että tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta luokitellaan kansalliseksi uhaksi siinä missä terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja kyberhyökkäyksetkin. Nyt naiset eivät voi luottaa siihen, että heitä suojelevat sen enempää poliisi ja oikeuslaitos kuin lakikaan.
Samaa mieltä on moni muukin nainen Britanniassa.
Everardin muistotilaisuus viime lauantaina Etelä-Lontoossa keräsi paikalle tuhansia naisia. Rauhallisesti alkanut solidaarisuuden osoitus sai väkivaltaisen käänteen, kun poliisi alkoi hajottaa kokoontumista kovin ottein.
Kuvat miespoliisien maahan iskemistä ja käsiraudoittamista naisista ovat herättäneet laajaa tyrmistystä.
Poliisin rajuja otteita on perusteltu koronavarotoimina. Moni on kuitenkin ihmetellyt, miksi niin ikään pandemian aikana järjestetyt brexit- ja Black Lives Matter (BLM) -mielenosoittajat eivät saaneet yhtä rajua vastaanottoa.
Pääministeri Boris Johnson tuki poliisin toimia mutta joutui myöntämään, että muistotilaisuudesta välitetyt kuvat antoivat syytä huoleen.
Kukkameri Everardin katoamispaikan lähellä kasvaa, ja uusia muistotilaisuuksia on järjestetty eri puolilla maata.
Sosiaalisessa mediassa mukaan kampanjoimaan ovat lähteneet nekin, jotka eivät pääse fyysisesti paikalle.
Murhatun Sarah Everardin muistoksi jätettyjä kukka- ja korttitervehdyksiä Lontoossa.Â
Mutta mitä tekevät Britannian hallitus ja Lontoon poliisi? Naisten esittämä kritiikkihän kohdistuu päättäjiin ja viranomaisiin, jotka antavat turvattomuuden jatkua.
Britannian sisäministeri Priti Patel on nainen, kuten myös Lontoon poliisin johtaja Cressida Dick.
Sisäministeriö käynnisti viime viikolla uudelleen kyselyn, joka kerää naisten ja tyttöjen kokemuksia väkivallasta ja ahdistelusta. Vastauksia on tullut jo 137 000, Patel ilmoitti keskiviikkona.
Turvallisuutta hallitus lupaa lisätä muun muassa ohjaamalla lisää rahaa katuvalaistukseen ja valvontakameroihin. Kun baarit ja pubit taas avautuvat, partioi niissä entistä enemmän siviilipukuisia poliiseja.
Monet pitävät toimia riittämättöminä.
”Vaalipiirini asukkaat eivät usko, että Lontoon poliisi suhtautuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tarpeeksi vakavasti”, työväenpuolueen kansanedustaja Stella Creasy sanoi lontoolaiselle Evening Standard -lehdelle.
Väitettä tukee YK:n naistenjärjestön ja You Gov -yhtiön tekemä kysely, jonka mukaan 71 prosenttia brittinaisista on kokenut seksuaalista häirintää julkisilla paikoilla.
Nuorten eli 18–24-vuotiaiden kohdalla osuus on 86 prosenttia. Peräti 95 prosenttia kaikista naisista ei kuitenkaan raportoinut häirinnästä poliisille.
WEP:n Mayerin mukaan pandemia on pahentanut Britannian tasa-arvo-ongelmia.
Koronakaranteenissa on entistä vaikeampi päästä pakoon väkivaltaa kotona. Samaan aikaan päävastuu kotitöistä ja lastenhoidosta on jäänyt naisille.
Pandemia voi olla osasyy myös sille, miksi Everardin kohtalo koskettaa niin laajasti: moni nainen pohtii nyt, uskaltaako ulkona kävellä, vai pitääkö ottaa tartuntariski julkisessa kulkuvälineessä.
”Käveleminen on myös niitä harvoja asioita, joita [koronarajoitusten aikana] voi vapaasti tehdä. Puhumattakaan siitä, että jokaiselle pitäisi olla oikeus kävellä kaduilla turvallisesti.”
Everardin tapauksen yhteydessä puhuttaa myös konserevatiivipuolueen uusi lakiesitys, joka asettaisi uusia rajoituksia mielenosoituksille. Esimerkiksi patsaiden turmelemisesta voisi saada jatkossa jopa kymmenen vuotta vankeutta.
”Hyökkäyksestä patsasta vastaan 10 vuotta – raiskauksesta 5 vuotta”, kritisoi työväenpuolueen kansanedustaja Angela Rayner Twitterissä.
Mayerin mukaan kummallakin Britannian isolla puolueella – konservatiiveilla ja työväenpuolueella – on kuitenkin vielä paljon tekemistä tasa-arvoasioiden kanssa.
”Kun perustimme WEP:n [vuonna 2015], labour oli erityisen hermostunut, koska se kuvitteli jo hoitavansa tasa-arvoasiat. Silläkin on silti omat ongelmansa misogynian kanssa.”
Britannian feministipuolue toivookin, että isot puolueet ottaisivat oppia sen poliittisista ohjelmista: ”Meiltä saa mieluusti kopioida.”
Kirjailija-aktivisti Catherine Mayer kuuluu naisten tasa-arvopuolueen perustajiin. Kuva on brexitin vastaisesta tilaisuudesta naistenpäivänä vuonna 2016.Â
Sarah Everardin murha suututtaa Britanniassa
■Lontoolainen Sarah Everard, 33, katosi Etelä-Lontoossa maaliskuun 3. päivänä, kun hän oli kävelemässä illalla ystävänsä luota kotiin.
■Viikkoa myöhemmin pidätettiin miespoliisi, jota epäillään Everardin sieppauksesta ja murhasta.
■Everardin ruumis löydettiin maaliskuun 10. päivänä metsästä Kaakkois-Englannista.
■Lontoon poliisin kovat otteet Everardin muistotilaisuudessa viime lauantai-iltana ovat herättäneet paljon kritiikkiä.
■Muistotilaisuudessa vieraili myös Cambridgen herttuatar Catherine.
