Ei hyökkäys vaan kädenojennus - Ulkomaat | HS.fi

Portugalilaiset Sofia ja André dos Santos Oliveira ovat mukana kuuden nuoren Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jättämässä valituksessa.­

Ei hyökkäys vaan kädenojennus

Kuusi portugalilaista lasta ja nuorta kovistelee Euroopan valtioilta ilmastotekoja ihmis­oikeustuomio­istuimeen jätetyssä valituksessa. Sisarukset André ja Sofia dos Santos Oliveira kertovat, että ahdistus ja toivo saavat heidät taistelemaan planeetan puolesta.


21.3. 2:00 | Päivitetty 21.3. 6:45

Almada

Portugalilainen André dos Santos Oliveira on kolmetoistavuotias, mutta hän miettii jo nyt, haluaako aikuisena lainkaan lapsia.

”En tiedä, onko maailma heille enää asuttava ja hyvä elää. Pelkään maapallon tuhoutuvan hiljalleen, kunnes sitä ei enää ole”, peruskoulua käyvä poika sanoo vakavaan sävyyn.

Painajaismaiset näyt muutaman vuoden takaa ajavat häntä kyseenalaistamaan tulevaisuutta: Hallitsemattomat maastopalot tuhosivat Portugalia pian neljä vuotta sitten. Yli sata liekkimereen loukkuun jäänyttä ihmistä eri paikkakunnilla. Metsää roihusi enemmän kuin muualla EU:ssa yhteensä. Vallanpitäjät ja tutkijat pitivät pitkittynyttä kuivuutta ja ilmaston lämpenemistä yhtenä syynä kansalliseen tragediaan.

Dos Santos Oliveiran nelihenkinen perhe seurasi uutisia järkyttyneenä kodissaan Lissabonin naapurikunnassa Almadassa.

”Nykyään kun olen jossain viihtyisässä paikassa, en usein pysty nauttimaan olostani. Jännitän tulipalon syttymistä. Ahdistun, että jäämme tulen vangeiksi. Tuntemus vainoaa minua melkoisesti”, André dos Santos Oliveira kertoo.

Nyt palovaaraa ei ole. Poika kulkee sisarensa Sofia dos Santos Oliveiran, 15, kanssa simpukoitten peittämällä hiekalla kodin tuntumassa. Atlantin nousuvesi kutittelee nuorten varpaita.

”Ulkoilemme mielellämme tällä rannalla. Tulemme tänne myös syömään”, Sofia dos Santos Oliveira esittelee.

Ravintolat ovat koronarajoitusten vuoksi kiinni. Joukoittain ihmisiä reippailee silti aaltojen pärskimällä bulevardilla. Lähipuistossa hölkätään ja palloillaan.

Merestä ja luonnosta nauttiminen on noussut uuteen arvoon.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset mereen näkyvät André ja Sofia dos Santos Oliveiran arjessa. Merenranta on perheelle tärkeä paikka, mutta voimakas eroosio vie hiekkaa pois ja muoviroskaa huuhtoutuu rantaan.­

Ihmisen suhde ympäristöön on dos Santos Oliveiran sisaruksille sydämen asia.

He ja heidän neljä ystäväänsä ajavat parhaillaan historiallista ilmastovalitusta 33 eurooppalaista valtiota vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).

Valitus on ensimmäinen ilmastokanne, jonka Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva oikeusistuin on koskaan ottanut käsittelyyn. Se on lisäksi saanut tuomioistuimelta erikoiskohtelua, vaikka edessä on vielä pitkä taival oikeuden punnittavaksi.

Nuoret ovat haastaneet kaikki EU-maat sekä Britannian, Norjan, Sveitsin, Turkin, Ukrainan ja Venäjän. Niiden hallitukset sitoutuivat kansainväliseen Pariisin ilmastosopimukseen vuonna 2015. Valtiot ottivat tavoitteekseen pitää maapallon keskilämpötilan nousun 1,5 asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna.

Portugalilaisnuorten mielestä 33 eurooppalaismaata eivät ole leikanneet hiilidioksidipäästöjä riittävän ripeästi, ja pian voi olla liian myöhäistä. He esittävät, että valtiot rikkovat juuri heidän ihmisoikeuksiaan turvallisesta tulevaisuudesta, koska lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien elämä on vaakalaudalla ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Siksi he vaativat valtioilta näyttöjä.

”Emme ole hyökkäämässä mitään valtiota vastaan. Emme määräile tai paina matalaksi ketään”, Sofia dos Santos Oliveira painottaa.

Hänen mielestään on pikemmin päinvastoin: ”Oikeustapauksemme vaalii toivoa. Annamme uuden mahdollisuuden päättäjille nuorten kuulemiseen. Toivomme heidän löytävän tutkijoiden kanssa ratkaisuja ilmastokriisiin”, lukiolaistyttö luonnehtii.

EIT ilmoitti marraskuussa ottavansa nuorten valituksen kiireellisenä käsittelyyn eli antoi sille prioriteettiaseman. Sen saaminen on harvinaista.

”Olimme superonnellisia, kun kuulimme tästä”, André dos Santos Oliveira sanoo ja riemastuu muistosta vieläkin.

Samalla istuin määräsi vastaajavaltiot kirjoittamaan vastineet, mutta hallitukset ovat rimpuilleet vastaan. Ne hakivat prioriteettiaseman poistamista, mikä olisi viivyttänyt käsittelyn seuraavaa vaihetta. Ainakin osa maista halusi kumota koko valituksen.

Haraaminen tuli julki viime kuussa, kun tuomioistuin myönsi vastineille lisäaikaa toukokuun 27. päivään asti.

”Järkytyimme ensin maiden vastustuksesta, koska se oli odottamatonta. Luottamukseni huojui. Miten voi uskoa valtioita, jotka eivät halua esitellä tietoja Pariisin ilmastosopimuksen täyttämisestä?” Sofia dos Santos Oliveira kysyy.

Suomen ulkoministeriön mukaan Suomi ei ollut prioriteettiaseman poistamista hakeneiden maiden joukossa. Muilta osin ulkoministeriö ei voi kommentoida vireillä olevaa valitusta asiakirjojen salassapitovelvoitteiden takia.

”Vastaajavaltioita on 33 ja varsin erilaisista lähtökohdista, joten on luonnollista, että myös niiden kirjelmissä esille nostettuihin asioihin liittyy erilaisia intressejä ja niiden perusteluja”, UM:n yksikönpäällikkö Krista Oinonen totesi sähköpostitse HS:lle.

Hän johtaa ulkoministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikköä. Se huolehtii EIT:n pyytämän vastineen kirjoittamisesta hallituksen antaman aineiston pohjalta.

Myöskään dos Santos Oliveiran sisarukset eivät pysty ruotimaan eri valtioiden kantoja. Sitä tietoa heillä ei ole. Yhteydenpidosta oikeusistuimeen vastaavat heidän asianajajansa.

Lasten vanhemmat eivät kätke tuohtumustaan hallitusten niuhottamisesta.

”Ilmiselvää kiusaamista”, isä Nuno Gaspar Oliveira, 45, puhahtaa. Hän tähdentää, ettei tämä nuorten kuusikko edusta poliittista ryhmittymää eikä tavoittele rahallista hyötyä.

”Euroopan pitäisi olla maailman majakka. Olemme edistyneet varsinkin ihmisoikeuksissa olennaisesti EU:ssa.”

Äiti Susana Santos, 46, pitää vastaanhangoittelijoita pelkureina.

”Lapset puhuvat, mutta aikuiset eivät halua, että ääni kuuluu.”

Vanhemmat kertovat seuranneensa, millaista omistautumista valituksen edistäminen on lapsilta vaatinut.

”He ovat kasvaneet sen myötä. Heidän ansiostaan me olemme oppineet käsittämättömän paljon”, Susana Santos kiittää.

Valituksen valmistelu kesti melkein kolme vuotta ennen kuin se jätettiin EIT:lle viime syksynä.

”Usko oli mennä. Halusimme nopeita toimia ilmaston puolesta. Aikaa kului, koska asianajo- ja tutkijatiimi kokosi perinpohjaisen selvityksen pitävien todisteiden esittämiseksi”, André dos Santos Oliveira kertoo.

Kaikki sai siis alkunsa metsäpaloista, jolloin hallitus julisti osan maata katastrofialueeksi.

Nuno Gaspar Oliveiran juristiystävä kutsui lapset kehittämään ilmastokannetta Pariisin sopimuksen vauhdittamiseksi.

Mukaan tulivat Keski-Portugalin tuhoalueilla asuvat sisarukset Cláudia, Martim ja Mariana Duarte Agostinho sekä Catarina dos Santos Mota. He ovat nyt 8–21-vuotiaita. HS tapasi Duarte Agostinhon sisarukset kolme vuotta sitten hiiltyneessä männikössä.

Nuoria edustaa oikeudessa kansainvälisten asianajajien Global Action Legal Network -verkosto (Glan). Sen erikoisalana on ihmisoikeuskanteiden rakentaminen hallituksia ja muita suurtoimijoita vastaan.

Nuoret vetoavat kanteessaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen kohtiin elämän ja yksityisyyden puolustamisesta ja syrjinnän kieltämisestä. EIT liitti valitukseen myös kidutuskiellon, mikä tapausta seuraavien oikeustieteilijöiden mielestä on merkittävää.

”Oikeusistuin tiedusteli, haluaisimmeko lisätä mukaan vaatimuksen elää maailmassa ilman kidutusta. Pidimme sitä hiukan äärimmäisenä. Mutta jos oikeus itse ehdottaa, niin hehän ottavat tapauksemme todella tosissaan. Erittäin hyvä uutinen meille”, André dos Santos Oliveira tulkitsee.

Kun kuusi nuorta kovistelevat vaikutusvaltaisia hallituksia, voisi arveluttaa, keitä on lähtenyt vastustamaan.

”Haastamme esimerkiksi Venäjän, Ukrainan ja Turkin, joten onhan se hiukan pelottavaa. Asianajajamme kuitenkin vakuuttavat, että todisteet ovat todella vankat. Siksi pysymme rauhallisina”, André dos Santos Oliveira sanoo.

Isä Nuno Gaspar Oliveira (vas.) ja äiti Susana Santos (oik.) ovat harmissaan valtioiden vastaanhangoittelusta.­

Ilmastokanne on tuonut nuorille jonkin verran näkyvyyttä Portugalin tiedotusvälineissä. Sisarusten mielestä silti melko harva koulutovereista tietää, mihin he ovat ryhtyneet.

”Toivoisin, että koulussa omistettaisiin edes puoli tuntia viikossa pohdinnoille kestävästä kehityksestä”, Sofia dos Santos Oliveira sanoo.

Jotkut samanikäiset eivät haluaisi muuttaa mitään ympäristön hyväksi, kun taas hän kertoo potevansa jatkuvaa ahdistusta.

”Olen teini-iässä, mikä hämmentää muutoinkin. Pää on pakko pitää pystyssä ja käydä planeetan ongelmia päin.”

Vastakaikua virtaa onneksi sosiaalisen median kautta. Koululakko ilmaston puolesta -liikkeen Portugalin vetäjät tsemppaavat. Australiasta, Saksasta, briteiltä ja joiltain suomalaisiltakin on tullut yhteydenottoja.

”Kannustus osoittaa, ettemme ole yksin. Nuorten pitää vetää yhtä köyttä”, Sofia dos Santos Oliveira sanoo.

EIT päättää vasta kaikkien, toukokuun lopussa saapuvien vastineiden läpikäymisen jälkeen, nouseeko tapaus tuomiolle.

”Voitimme tai emme, toivon tapauksen innoittavan uusia valituksia”, André dos Santos Oliveira sanoo.

Atlantin rannikolla asuminen muistuttaa sisaruksia ympäristön herkkyydestä. Tällä perheen lempirannalla, Costa da Caparican niemellä, hiekka hupenee voimakkaan eroosion vuoksi ja ulappa huuhtoo muoviroskia rantaan.

Perhe kulkee raskailla betonisilla aallonmurtajilla.

”Talvisin meri nousee joskus rikkomaan ravintoloita”, Sofia dos Santos Oliveira sanoo.

Meri motivoi häntä kemistin ammattiin. ”Näin kerran netissä koneen, joka imi mikromuovia meren eliöiden auttamiseksi. Ajattelin, että tuo voisi olla minun alaani.”

Veli haluaa kehittää insinöörinä uusiutuvaa energiaa. Vaikkapa television muodonmuutos kömpelöstä mustavalkoisesta vekottimesta ohueksi tauluksi osoittaa hänen mielestään, että ihmisen kekseliäisyys taipuu parhaimmillaan myös maapallon kuumenemisen pysäyttämiseen. 

Portugalilaisten ilmastokanne ei ole ainoa laatuaan

Oikeustaisteluita on enenevästi ruvettu eri maissa käymään tapauksista, joissa ihmisoikeudet ja ilmastonmuutos risteävät. Kansainväliset oikeusoppineet ennakoivat suuntauksen vahvistuvan.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tuore raportti kuvaa, miten ilmaston muuttuminen uhkaa elinoloja. Lapset ovat uhkille erityisen haavoittuvaisia.

Maailmanlaajuisesti uraauurtavana merkkitapauksena pidetään hollantilaisen Urgenda-säätiön voittoa Hollannin hallituksesta. Korkein oikeus katsoi vuonna 2019, että hallituksen velvoite oli leikata kiireesti ja merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Yhdysvalloissa on tehty eniten ilmaston ja ihmisoikeudet yhdistäviä kanteita, joista Juliana vastaan Yhdysvallat -kanne on kuuluisimpia. Kanteen mukaan Yhdysvaltain hallituksen puutteelliset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi rikkovat nuorten perustuslaillista oikeutta elämään, vapauteen ja omaisuuteen.

Vaikka 21 lapsen ja nuoren asianomistajan kanne on kumottu eri oikeusasteissa, vuonna 2015 nostetulla tapauksella on ollut kauaskantoisia seuraamuksia.

Portugalilaisten ilmastovalitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle myötäilee samaa henkeä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat