Chen Xu ei halunnut naimisiin vaan teki ystävänsä kanssa sopimuksen – Kiinassa hankitaan nyt lapsia tavoilla, joita ei ennen olisi siedetty - Ulkomaat | HS.fi

Chen Xu ei halunnut naimisiin vaan teki ystävänsä kanssa sopimuksen – Kiinassa hankitaan nyt lapsia tavoilla, joita ei ennen olisi siedetty

Chen Xun omat vanhemmat hyväksyivät aviottoman lapsen, ja myös työpaikka suhtautui kannustaen. Valtion viroissa ja Kiinan maaseudulla sääntöjä tulkitaan yhä vanhalla tavalla.

Chen Xulla on isot tulot ja omat vanhemmat apuna lastenhoidossa, joten hän tulee hyvin toimeen, vaikka julkinen valta ei korvaakaan hänen äitiysvapaan aikaista palkkaansa.­

26.4. 2:00 | Päivitetty 26.4. 6:24

Chen Xulla on pieni vauva, vaikka hän ei ole naimisissa.

”En tiennyt, että voin saada naimattomana naisena lapsen”, Chen sanoo.

Videopuhelu Pekingistä kuplii naurua ja onnea.

Joskus asiat muuttuvat Kiinassa niin nopeasti, etteivät kansalaiset pysy perässä.

Kaikki toki tietävät, että yhden lapsen politiikka loppui vuoden 2015 lopussa. Enää toisesta lapsesta ei rangaista, vaan siihen kannustetaan. Tosin kolmatta ei saa edelleenkään tehdä isojen sakkojen uhalla.

Kaikessa hiljaisuudessa on tapahtumassa toinenkin iso muutos: julkinen valta sallii myös aviottomat lapset. Muutos alkoi samoihin aikoihin, kun yhden lapsen politiikka poistettiin.

Aiemmin oli toisin. Jos nainen tuli raskaaksi avioliiton ulkopuolella, työpaikka ja viranomaiset painostivat häntä naimisiin tai aborttiin.

Jos naimaton nainen sai silti lapsen, häntä uhkasivat vuosien palkkaa vastaavat rangaistusmaksut. Jos niitä ei maksanut, lapsi saattoi jäädä ilman henkilöpapereita, koulua ja terveydenhoitoa. Äiti sai luultavasti töistä potkut.

Kukaan ei tunnu tietävän, montako yksin lapsen saanutta äitiä Kiinassa on. Luku on isossa maassa varmasti miljoonissa.

Chen Xu esiintyy kuvissa tunnistamattomana maski kasvoilla, ja hänen nimensäkin on oikeasti toinen.

Kiinassa asenteet naimattomia äitejä kohtaan ovat yhä usein kovat. Chen tahtoo salata haastattelun sekä varovaisilta vanhemmiltaan että Kiinan ärhäköiltä nettikeskustelijoilta.

”Olen valehdellut esimerkiksi naapureille ja kadulla tapaamilleni ihmisille, että olen eronnut. Niin on helpompi”, Chen sanoo.

Chen Xu on huomannut, että lähipiiri on muuttunut avarakatseisemmaksi.­

Lähipiiri on ottanut Chenin vauvan vastaan hienosti. Vanhemmat ovat niin iloisia lapsenlapsesta, että he ovat kertoneet uudesta tulokkaasta kaikille sukulaisille ja ystävilleen. Nämäkin ovat suhtautuneet tilanteeseen myönteisesti.

Työpaikalla kansainvälisessä yrityksessä Cheniä kannustettiin, kun hän oli raskaana. Viranomaiset eivät painostaneet aborttiin tai paljastamaan vauvan isää, vaan olivat mukavia ja joustavia.

”Kulttuurinmuutos on yllättänyt minut. Jopa vanhempieni ystävät ovat näin avomielisiä.”

Hän epäilee, että maaseudulla saattaa olla toisin kuin isoissa kaupungeissa.

Chenin vanhempienkin mieli on avautunut vastikään. Ei ole montakaan vuotta, kun he yhä painostivat Cheniä etsimään poikaystävää ja avioitumaan.

”Vanhempani ovat nähneet, että moni avioliitto ei olekaan onnellinen ja että eroja tulee paljon. Se on muuttanut heidän käsitystään.”

Chen on sukupolvensa pekingiläisten tavoin ainut lapsi, joten vauva on myös vanhempien ensimmäinen ja ehkä ainut lapsenlapsi. Muutaman vuoden kuluttua Chen täyttää 40 vuotta.

Kun Chen alkoi ottaa asioista selvää, hän huomasi, ettei äitien olekaan pakko avioitua.

Hänellä oli ystävä, ehkä jopa poikaystäväksi kutsuttava mies, jonka kanssa Chen teki sopimuksen: Miehen ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta lapsesta, mutta halutessaan hän voi tavata lasta. Toistaiseksi mies ei ole vauvaa nähnyt kuin kuvissa, mutta Chen ja mies juttelevat keskenään.

”Hän haluaa olla sinkku, enkä minä halua häntä osaksi perhettäni. Hän ei ole kypsä isäksi”, Chen sanoo ystävästään.

Jotta Chen avioituisi, pitäisi löytyä ”vakaa, älykäs ja kypsä” mies. Sen lisäksi miehen perheen pitäisi olla mukava. Kiinassa myös puolison vanhemmat ovat vahvasti mukana liitossa sekä tekemässä aikuisten lastensa puolesta päätöksiä että huolenpidon kohteena.

”Minulle avioituminen on paljon isompi päätös kuin lapsen saaminen.”

Päiväkodin lapset koristelivat munia Handanin kaupungissa Hebeissä maaliskuussa. Aiemmin avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset eivät usein päässeet päiväkotiin. Nyt on toisin.­

Useimmiten lapsen saavat yksin 40 vuotta lähestyvät naiset, joiden miesystävä karkaa raskauden aikana, kertoo juristi Dong Xiaoying. Hän on mukana äitejä auttavassa verkostossa nimeltä Duoyuan Jiating eli Monimuotoinen perhe.

Yhä enemmän on myös lesbopareja ja Chenin kaltaisia alusta asti yksinhuoltajuutta suunnittelevia naisia, jotka eivät halua isää arkeensa.

Taloudellisesti yksinhuoltajuus ei ole Chenille vaikeaa, sillä hänellä on hyvä palkka. Vanhemmat asuvat samassa kerrostalossa ja auttavat jatkuvasti vauvan hoidossa. Kiinassa isovanhemmilla on tapana tarjoutua ja vaatiakin päästä mukaan lastenkasvatukseen.

Moni eronnut työkaveri hoitaa yksin tai vanhempiensa kanssa lapsia.

”Olen siis tavallinen tapaus”, Chen sanoo.

Yksin lapsia saavien naisten muuttuneesta tilanteesta ei ole pidetty meteliä, koska valtio ei halua rohkaista naimattomia naisia saamaan lapsia, juristi Dong sanoo.

”Hallinto kyllä tunnistaa ilmiön, joten se haluaa kaikessa hiljaisuudessa auttaa yksinäisiä äitejä.”

Kiinaa johtava kommunistipuolue painottaa ydinperheen ja äitien merkitystä kansankunnan kehittymisessä. Itsekseen lapsia saavat naiset eivät istu tuohon viestiin.

Lasten määrä ei ota lisääntyäkseen, vaikka Kiina on höllännyt syntyvyydensääntelyä.­

Kiina tahtoo kuitenkin lisää lapsia, sillä Kiinassa on pian valtavasti vanhuksia ja yhä vähemmän vanhuksista huolehtivia työikäisiä. Yhden lapsen politiikasta luopumisesta huolimatta syntyvyys Kiinassa on pysynyt pienenä.

Lue lisää: Yksi lapsi riittää kiitos! Yhden lapsen politiikasta luopunut Kiina patistelee nyt nuoria vauvatalkoisiin, mutta heitä ei kiinnosta.

Naimattomien äitien tilanteessa riittää yhä parannettavaa, sillä heitä koskevat säännöt ja tulkinnat ovat ristiriitaisia. Periaatteessa viranomaiset voivat yhä periä heiltä sakkoja, vaikka juristi Dong ei ole moisesta viime aikoina kuullutkaan.

Taloudellinen apu on epätasa-arvoista. Julkinen valta ei korvaa esimerkiksi Chenin äitiysvapaan aikaista palkkaa. Isoissa kaupungeissa sääntöjä on höllätty enemmän kuin maakunnissa. Osin tämä johtuu parista rohkeasta kaupunkilaisäidistä, jotka ovat näyttävästi vaatineet oikeuksiaan.

Jos Chen olisi julkisella sektorilla töissä, hän ei olisi voinut vieläkään tehdä lasta yksin. Juristi Dongin mukaan naimattomat äidit saavat valtion leivissä yleensä rangaistuksen, joko viranalennuksen tai merkinnän papereihinsa. Potkuja hekään eivät enää saa.

Dong uskoo, että 5–10 vuoden kuluttua on täysin sallittua saada lapsia avioliiton ulkopuolella.

”Mutta naisten on taisteltava sen puolesta.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat