Meksikolainen María Elena Ferral Hernández oli juuri poistunut eräästä tapaamisesta ja astunut kotikaupunkinsa Papantlan kadulle maanantaina 30. maaliskuuta 2020, kun kaksi naamioitunutta miestä ajoi ohi moottoripyörällä ja ampui häneen kahdeksan luotia.
Oli iltapäivä noin kello 14. Ferral kiidätettiin sairaalaan. Yön laskeutuessa hän kuoli.
Ferral oli 50-vuotias, kokenut toimittaja. Hän kirjoitti kahteen maakuntalehteen ja oli perustamassa uutissivusto Quinto Poder de Veracruzia.
Hän tiesi olevansa vaaravyöhykkeellä. Hän kirjoitti rikollisjärjestöistä, korruptoituneista poliitikoista ja sieppauksiin sekaantuneista paikallispoliiseista.
Ferral astui monien varpaille, ja hänet oli yritetty murhata aiemminkin. Silti hän jatkoi työtään, kunnes tuli kaksi naamioitunutta miestä moottoripyörällä.
María Elena Ferralin kohtalo on karu mutta valitettavan tyypillinen esimerkki siitä, millaisia riskejä lehdistönvapauden harjoittamisesta pahimmillaan koituu.
Maailmassa on 2000-luvulla murhattu tähän mennessä 1 649 toimittajaa, kuvaajaa tai muuta mediatyöntekijää. Viikkotasolla murhia on ollut keskimäärin yksi tai kaksi, siis joka viikko. Tämä käy ilmi lehdistönvapausjärjestö CPJ:n (Committee to Protect Journalists) tilastoista.
Lisäksi journalisteja vangitaan, pelotellaan hiljaisiksi tai estetään muuten tekemästä työtään. Lehdistönvapauden maailmankartta ei ole kaunista katsottavaa – eikä läheskään kaikista sortotoimista edes tiedetä.
Karkeasti voi sanoa, että toimittajia hiljennetään kahdesta syystä: poliittisista ja rikollisuuteen liittyvistä. Usein nämä tosin kytkeytyvät toisiinsa.
María Elena Ferralin murhan tilaajaa ei tiedetä, eivätkä murhaajat ole jääneet kiinni. Murhan motiivina oli todennäköisesti se, että hän uhkasi rikollisten intressejä.
Meksiko on demokratia, mutta silti lehdistönvapauden tila on surkea. Meksiko sijoittuu RSF:n eli Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreessa 180 maan listauksessa sijalle 143.
Ankea sijoitus johtuu siitä, että huumekartellit terrorisoivat monia Meksikon alueita, ja väkivallan lonkerot ulottuvat syvälle järjestelmään.
Hiljentäminen poliittisista syistä on yleistä etenkin itsevaltaisissa maissa. Sortohallitsijat kokevat sananvapauden uhkaksi.
Ei tarvitse mennä kauas Suomesta, niin lehdistönvapaus on hälyttävän huonolla tolalla.
Itse asiassa Suomi sijaitsee lehdistönvapauden ja laajemmin sananvapauden osalta maailman jyrkimpiin kuuluvalla rajapinnalla.
Pohjoismaat ja Baltia ovat maailman vapaimpia. Valko-Venäjä ja Venäjä taas kahlitsevat sananvapautta niin, että ne sijoittuvat RSF:n lehdistönvapausindeksissä häntäpäähän – Venäjä sijalle 150 ja Valko-Venäjä sijalle 158.
Lehdistönvapauteen vaikuttaa ilmeisenä tekijänä maan demokratia-aste. Pari maaryhmää erottuu kielteisellä tavalla.
Kommunistimaissa kuten Kiinassa, Vietnamissa, Pohjois-Koreassa ja Kuubassa sananvapaus on murheellisen heikoissa kantimissa.
Useimmat arabimaat ovat itsevaltaisia ja sijoittuminen vertailuissa sen mukaista. Myönteisenä poikkeuksena on sijalle 73 yltävä Tunisia, joka tunnetaan vuosikymmenen takaisen niin sanotun arabikevään käynnistymispaikkana.
Unkari on lehdistönvapausvertailussa sijaluvulla 92. Pudotus 2000-luvun alusta on ollut raju. Vuonna 2006 Unkari oli sijaluvulla 10.
Lue aiheesta lisää:
Näin koronapandemian arvioitiin viime vuonna vaikuttavan lehdistönvapauteen: Korona puskee lehdistönvapaudet ”täydellisen myrskyn” silmään
Venäjällä tuomitaan jo siitäkin, jos jakaa somessa muiden vitsejä: Päätoimittaja vangittiin mielenosoituksiin liittyvän vitsin jakamisesta Twitterissä – vallanpitäjien ote mediaan kovenee Venäjällä