EU:n ja Venäjän suhteet ovat karilla, mutta pahin on todennäköisesti vielä edessä - Ulkomaat | HS.fi

EU:n ja Venäjän suhteet ovat karilla, mutta pahin on todennäköisesti vielä edessä

EU kaipaa kipeästi yhteistä rintamaa Venäjä-politiikassa, mutta keskustelulle ei ole löytynyt hyvää hetkeä. Nyt sitä yritetään ensi viikon huippukokouksessa.

EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Josep Borrell (vas.) vieraili Moskovassa ulkoministeri Sergei Lavrovin vieraana helmikuun alussa.

19.5. 2:00 | Päivitetty 19.5. 6:07

Bryssel/Moskova

Euroopan unionin ja Venäjän suhde on ajautunut viime aikoina yhä uusiin umpikujiin. Ei ole kulunut kuukauttakaan ilman venäläissivallusta, johon EU on vastannut vähintään sanallisilla uhkauksilla.

Tuorein esimerkki saatiin viime viikolla, kun Venäjä asetti Tšekin uudelle ”epäystävällisten maiden listalleen”. Maat ajautuivat huhtikuussa diplomaattiseen kriisiin Tšekin ilmoitettua venäläisvakoojien räjäyttäneen ammusvaraston vuonna 2014.

Se on kuitenkin vain yksi kohta pitkällä listalla. Oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin myrkytyksestä alkanut syöksy on ollut nopeaa. EU:n ulkosuhteiden korkeaa edustajaa Josep Borrellia Moskovassa kyykyttänyt Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on jo uhannut Venäjän olevan valmis katkaisemaan välinsä EU:hun.

Myös pakotteita on kiristetty. EU asetti Navalnyin vangitsemisen ja opposition mielenosoitusten jälkeen pakotteita, joihin Venäjä vastasi antamalla EU-parlamentin puheenjohtajalle David Sassolille ja seitsemälle muulle maahantulokiellot.

Unionilla olisikin suuri tarve päivittää yhteisrintamansa tila Venäjän suhteen, mutta keskustelulle ei koskaan ole oikein hyvää hetkeä. Edellisessä huippukokouksessa koronapandemia ajoi Venäjä-keskustelun yli, mutta ensi maanantain ja tiistain kokouksessa EU-johtajat yrittävät jälleen. Keskustelun tavoite on tosin vielä epäselvä.

EU linjasi vuonna 2016 viisi perusperiaatetta Venäjä-suhteelleen.

Kanssakäymistä on rajattu: diplomaattisia suhteita ylläpidetään vain niissä asioissa, jotka ovat EU:n omissa intresseissä. EU:n ja Venäjän vakituisia, kahdenvälisiä tapaamisia ei järjestetä. EU jatkaa pidättäytymistään, kunnes Ukrainaa koskevaa Minskin sopimusta noudatetaan. Taistelut Itä-Ukrainassa eivät ole kuitenkaan koskaan loppuneet.

Vaikka periaatteista on yhteisymmärrys, niitä ei ole EU-johtajatasolla virallisesti koskaan vahvistettu. EU-maat ovat myös hyvin jakautuneita. Siinä missä esimerkiksi Suomi ja EU:n keskeiset jäsenvaltiot ajavat keskustelun jatkamista Venäjän kanssa, osalle itäisen Keski-Euroopan jäsenmaista sopisi paremmin suhteiden jäädyttäminen.

Borrellin mukaan EU ajaa itseään marginaaliin, jos se ei puhu Venäjän kanssa. Osa EU-maista tyrmäsi Borrellin keskusteluyritykset voimallisesti. Jäsenmaiden keskinäinen ristiveto on ajanut kanssakäymisen Venäjän ja jäsenmaiden kahdenvälisiksi keskusteluiksi, mikä toteuttaa myös Venäjän toivetta EU:n heikentämisestä.

Venäjällä EU nähdään osana kollektiivista länttä, jonka kanssa suhteet ovat huonoimmillaan sitten neuvostoaikojen. Moskovassa on laaja yhteisymmärrys siitä, ettei suhteiden pohjakosketusta ole vielä nähty.

EU-suhteen lisäelementti on, että Venäjä pitää sitä heikkona organisaationa. Erityisesti niin on ulkosuhdeasioissa, jotka ovat kuitenkin eniten julkisuudessa. Moskovassa pidettiin Borrellin vierailua jo ennalta turhana, eikä nöyryyttämisestä ajateltu tulevan seurauksia. Kun Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto kävi vähän myöhemmin Pietarissa, kohtelu oli ihan muuta kuin Borrellin saama.

Taustalla on myös periaatteellinen näkemys. Venäjälle maailmanpolitiikassa tärkeimpiä toimijoita ovat valtiot, jotka kilpailevat vallasta.

Käytännössä tietenkin myös Yhdysvaltain johdon vaihtuminen vaikuttaa, sillä Joe Bidenin suhde Eurooppaan on edeltäjäänsä tiiviimpi ja myönteisempi. Euroatlanttisen suhteen väliaikainenkaan vahvistuminen ei tietenkään miellytä Venäjää.

Venäjän julkisessa puheessa EU ja EU-maat esitetäänkin nyt enenevissä määrin jonkinlaisina Yhdysvaltain vasalleina. Mukana on propagandaa, mutta ilmeisesti ainakin osa eliitistä ajattelee oikeastikin niin. Harvemmin sanotaan ääneen, että Venäjästä itsestäänkin saattaa tulla toisen suurvallan eli Kiinan sillanpää.

Venäjän ja Tšekin suhteen kriisiytyminen on yllätys, sillä vielä äskettäin Tšekki laskettiin EU:ssa Venäjään pehmeästi suhtautuvien leiriin. Tosin merkkejä on ollut jo ilmassa; nyt näkyvimmässä valtionpetossyytöksessä toimittajaa syytetään tietojen antamisesta Tšekille.

Välit ovat jäähtyneet moneen muuhunkin maahan, mutta isoin asia on Saksan ja Venäjän ”erillissuhteen” katkeaminen. Näkyvä käännekohta oli Navalnyin myrkytys, mutta taustalla oli jo pidempään jatkunutta ärtymystä muun muassa Berliinissä tehtyihin poliittisiin murhiin.

Venäjällä ei vieläkään ole täysin ymmärretty, että taustalla vaikutti Britannian EU-ero eli brexit. Sen myötä Saksan rooli EU:ssa kasvoi ja EU:n yhtenäisyydestä tuli Saksalle aiempaa tärkeämpää. Niinpä Saksalla ei voi olla ”omaa”, muuta EU:ta pehmeämpää suhdetta Venäjään. Moskovassa muutos nähtiin kuitenkin etupäässä reaktiona Navalnyihin, minkä vuoksi johto otti asian henkilökohtaisesti.

Saksan suhde Venäjään on nyt muutenkin käymistilassa, sillä Saksassa valtaan on nousemassa uusi johto liittokansleri Angela Merkelin siirtyessä syrjään syksyn vaaleissa.

Venäjän ulkopolitiikka on myös ”monialaista”. Virallisesti sitä harjoittavat Kreml ja ulkoministeriö, mutta käytännössä toimijoina ovat muutkin ministeriöt, turvallisuuselimet, valtionyhtiöt ja valtioon eri tavoin sidoksissa olevat yritykset ja ryhmät. Ne toimivat presidentti Vladimir Putinin alaisuudessa.

Kohteet tietenkin laskevat Venäjän ulkopolitiikan osaksi palkkasotilaat, hakkerit, räjäytykset, myrkytykset ja kaikenlaisen muiden maiden horjutuksen, vaikka Venäjä kuinka kiistäisi osallisuuttaan.

Näiden perinteisen diplomatian ulkopuolisten toimien osuus on kasvanut samalla kun ulkoministeriön rooli on kaventunut. Aiempaa isommassa roolissa on se osa eliitin voimaväestä, jonka silmissä länsi on jo julistanut Venäjälle sodan. Heille kaikki keinot ovat mahdollisia.

Kiinnijääminen silloin tällöin ei haittaa, sillä Venäjän mukaan länsi kuitenkin aloitti. Venäjä ei myöskään pidä pakotteita minään yrityksenä ohjata käytöstä vaan yhtenä lännen Venäjä-politiikan piirteenä.

Tosin Venäjä ei pyri eristäytymään, vaikka siltä saattaa näyttää. Venäjän tavoite on tulla kohdelluksi suurvaltana eli istua pöydissä, joissa päätökset tehdään.

Myöskään EU ei odota suhteiden nopeaa parantumista.

EU ja Venäjä ovat silti merkittäviä kauppakumppaneita. Se on osaltaan vaikuttanut monen EU-maan innottomuuteen asettaa tiukkoja pakotteita. Venäjä tosin laskee maat erillisiksi kauppakumppaneiksi.

EU-johtajien ensi viikon mahdollinen Venäjä-keskustelu olisi itsessään jo viesti Venäjälle. Tosin on vielä epävarmaa, saadaanko sitä käytyä. Laiha sopu riitaisan keskustelun päätteeksi kun saattaisi vain mutkistaa Venäjä-suhdetta entisestään.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat