Huijasiko Israel mediaa saadakseen Hamasin ansaan? Psykologiset operaatiot ovat arkea kummallekin osapuolelle Gazan konfliktissa - Ulkomaat | HS.fi

Huijasiko Israel mediaa saadakseen Hamasin ansaan? Psykologiset operaatiot ovat arkea kummallekin osapuolelle Gazan konfliktissa

Hamas lähettää räjähtäviä kondomeja, Israelin asevoimat sumuttaa mediaa. Sota on psykologiaa, ja sodassa viattomia ovat vain siviilit.

Israelin armeijan tankkeja asemissa Gazan vyöhykkeen rajalla lauantaina.

19.5. 2:00 | Päivitetty 19.5. 6:03

Israelin asevoimia syytetään median hämäämisestä viime viikon lopulla, kun se ilmoitti aloittaneensa maahyökkäyksen Gazan palestiinalaisalueelle.

Israelin asevoimien viestinnän eversti sanoi niin toimittajille puhelimessa, vahvistaen asevoimien Twitter-tilin ilmoituksen.

Muun muassa yhdysvaltalaiset valtalehdet The Wall Street Journal ja The New York Times uutisoivat maahyökkäyksestä, mutta sitä ei tullutkaan. Sen sijaan tuli ilmahyökkäys islamistijärjestö Hamasin Gazassa sijaitsevia tunneliverkostoja vastaan.

Mihin maahyökkäystä voisi paeta? Tietysti tunneliverkostoihin.

Astuivatko Hamasin taistelijat ja kansainvälinen media ansaan?

Maahyökkäyksestä kertonut tiedottaja Jonathan Conricus kiisti väärän tiedon tahallisen levittämisen esimerkiksi The New York Timesille.

Samoihin aikoihin Israelissa hepreankielinen media kertoi, että Israelin asevoimien mediavedätys maahyökkäyksellä oli menestys.

Totuuden siitä, missä määrin mediaa käytettiin hyväksi, tietänee vain Israelin asevoimat. Kliseen mukaan sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Mikäli väärä tieto maahyökkäyksestä oli tahallinen, sitä kutsutaan sotilaskielellä hämäykseksi. Israelin tiedottajaeversti myönsi The New York Timesille, että Hamasin taistelijoita on ollut tarkoituskin hämätä.

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Israel hämää.

Joulukuussa 2008 Israel hyökkäsi Gazaan ja yllätti Hamasin täysin.

Hamas oli nimittäin saatu uskomaan, ettei hyökkäystä olisi tapahtumassa ainakaan kahteen vuorokauteen. Israel veti joukkojaan Gazan rajan tuntumasta ja antoi julkisesti ymmärtää, että sen hallitus aikoo käsitellä sotatoimia muutaman päivän kuluttua. Todellisuudessa mitään hallituksen käsittelyä ei ollut tulossa, vaan hyökkäyksestä oli jo päätetty.

Päivää ennen ilmoitettua hallituksen käsittelyä Israel iski sataan kohteeseen 88 hävittäjällä alle neljässä minuutissa. Joukkojen liikuttelu poispäin ja julkinen ilmoitus olivat siis pelkkää hämäystä.

Tällainen hämääminen on psykologista vaikuttamista.

Israelin maavoimien kalustoa Gazan rajalla sunnuntaina.

Psykologisella vaikuttamisella voidaan tarkoittaa kaikkea, millä pyritään vaikuttamaan kohdeyleisön käsityksiin, asenteisiin tai käyttäytymiseen halutulla tavalla. Psykologisen vaikuttamisen kohteina voivat olla omat joukot ja oma väestö, vastustajan joukot ja väestö tai kolmas osapuoli, kuten kansainvälinen yleisö päätöksentekijöineen.

Näin määritteli Maanpuolustuskorkeakoululle vuosina 2012 ja 2013 tehdyissä tutkielmassa ja diplomityössä majuri Teemu Saressalo. Diplomityö on nimeltään Israelin strategisen kommunikaation järjestelyt ja toteutus Cast Lead -operaatiossa.

Cast Leadilla tarkoitetaan vuodenvaihteen 2008–2009 sotaa Israelin ja Hamasin välillä.

Israelin asevoimilla eli IDF:llä on psykologisen vaikuttamisen yksikkö nimeltään Malat.

”Jos psykologisia operaatioita vertaisi poliittiseen kampanjointiin, lähin vertailukohta olisi lokakampanjointi”, kirjoitti israelilainen psykologisten operaatioiden asiantuntija Ron Schleifer vuonna 2014.

Schleifer on Arielin yliopiston viestintätieteiden tiedekunnan opettaja ja yliopiston sotilasviestinnän tutkimusyksikön johtaja.

Schleifer on kansainvälisesti kysytty asiantuntija, joka on julkaissut psykologisesta sodankäynnistä useita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Vuonna 2014 hän kirjoitti psykologisesta vaikuttamisesta tiedejulkaisuun Journal of Political Marketing.

Artikkelissaan hän listasi erilaisia psykologisen vaikuttamisen keinoja. Niihin palataan myöhemmin tässä artikkelissa.

Helsingin Sanomat ei ota kantaa Israelin tai Hamasin käyttämien keinojen laillisuuteen tai oikeutukseen. HS pyrkii tekemään keinot näkyviksi, jotta ne voitaisiin tunnistaa paremmin. Psykologinen vaikuttaminen liittyy käytännössä jokaiseen maailmassa käynnissä olevaan sotaan.

Media

Media ei ole missään vaiheessa ollut sodissa tyystin ulkopuolinen, vaikka jokainen journalististen periaatteiden mukaan toimiva viestin pyrkii säilyttämään puolueettomuutensa.

Median täytyy itse pystyä varmistumaan, mihin ja keneen se voi luottaa. Petetty luottamus kostautuu yleisön luottamuksen vähenemisenä.

”Minä en tiedä, oliko IDF:n viime viikolla tarkoitus hämätä toimittajia. Tämä jää tutkittavaksi”, sanoo psykologiseen sodankäyntiin perehtynyt Schleifer puhelimessa.

Viime vuosina teknologian kehitys on tuonut median jokaisen ihmisen taskuun. Psykologinen vaikuttaminen ulottuu nyt kaikkialle, missä on viestejä ja kuvia.

Teemu Saressalon diplomityön mukaan median jatkuva läsnäolo on aiheuttanut sen, että kriittisyys käytettävää voimaa kohtaan on kasvanut ja kyky sietää tappiota vähentynyt.

Enää edes suurvalta ei voi lähteä voittamaan sotaa tuhoamalla vastustajan täysin. Se johtaisi voittoon varsinaisessa sodassa mutta tappioon mediassa ja yleisön hyväksynnässä.

Kun tiedon ja viestien kautta vaikutetaan, perinteinen media on näkyvin ja tehokkain työkalu. Sen kanssa kilpailee vain sosiaalinen media. Siksi molemmat ovat monesti psykologisen vaikuttamisen keskiössä, ja tämän tietävät sekä Israelin asevoimat että Hamas.

”Media tarvitsee uutisen välittömästi ja paikan päältä. Tämä on ongelmallista suhteessa siihen, että Hamas käy sissisotaa ja sissisodankäyntiä pystytään analysoimaan parhaimmin vasta jälkikäteen”, sanoo Ron Schleifer HS:lle.

Vuosien 2008 ja 2009 sodassa tappiolukujen Israelin ja palestiinalaisten vertailu aiheutti maailmalla vastareaktion Israelin suhteettomasta voimankäytöstä. Tästä syystä Israel yritti pitää sotaoperaationsa mahdollisimman lyhyenä, jotta uhriluku ei paisuisi, kirjoitti Saressalo vuonna 2013. Tällä tavalla Israel yritti minimoida suuren yleisön mielipiteen kääntymistä Israelia vastaan.

Hamasin kannalta on nähty hyödyllisenä uhriluvun suurentelu sekä siviilin ja taistelijan roolin hämärtäminen tai vääristely. Mitä enemmän siviiliuhreja on, sitä voimakkaammin kansainvälinen yhteisö saattaa puuttua Israelin toimiin ja Hamas saada osakseen myötätuntoa.

Vuonna 2008 Hamas vuoroin vannoi israelilaissotilaille varmaa kuolemaa ja Gazan muuttamista IDF:n hautausmaaksi, vuoroin suri kansainväliselle medialle Israelin sotatoimien suhteettomuutta.

”Tänä keväänä Hamas sekä aloitti iskut että haluaa nyt päättää sotatoimet omien ehtojensa mukaisesti”, sanoo Ron Schleifer HS:lle.

”Hamas pyrkii olemaan yhtä aikaa leijona ja hiiri sen mukaan, mikä rooli järjestöä missäkin tilanteessa hyödyttää.”

Media on vain yksi väline, jota psykologisessa vaikuttamisessa käytetään hyväksi. Seuraavassa esitellään esimerkkien kautta muita keinoja, joilla Israelin asevoimat ja Hamas ovat pyrkineet vaikuttamaan.

Pelko

Jo Tšingis-kaani suosi itsestään ja joukoistaan kertovia julmia legendoja 1200-luvulla, sillä pelolla oli taipumus saada vastustajat antautumaan nopeammin.

Vuonna 2008 Hamas lähetti israelilaisten matkapuhelimiin uhkaavia tekstiviestejä. Niissä luki, ettei mikään suojaa Hamasin rakettitulelta. Hamasin edustaja sanoi, että IDF lähettää uhkaavia viestejä palestiinalaisille, joten Hamas vain tekee vastakampanjaa.

Pelon lietsominen on yksi psykologisen vaikuttamisen tapa, jolla yritetään murentaa vastustajan sietokykyä. Kun riittävän moni siviili pelkää, myös poliitikkojen ja asevoimien on lopulta otettava heidän pelkonsa huomioon.

Vuonna 2018 Gazasta ryhdyttiin lähettämään Israelin puolelle leijoja ja ilmapalloja, joiden mukana oli räjähteitä.

”Hamas käytti jopa täytettyjä kondomeja”, Ron Schleifer sanoo. ”Niin huvittavalta kuin asia kuulostaakin, lentävä kondomi herättää kyllä pelkoa, jos sen mukana lentää räjähde.”

Hamasin militanttisiipi Al-Qassamin ulkomainosjuliste, jossa Hamasin militantti kantaa panttivangiksi ottamaansa Israelin sotilasta.

Hajaannus

Vuodenvaihteen 2008–2009 sodassa IDF pyrki rapauttamaan Hamasin taistelijoiden rivejä ja aiheuttamaan palestiinalaisissa vihaa sieppaamalla Hamasin televisiokanavan ja lähettämällä videoita, joissa Hamasin taistelijat ryöstivät Gazan siviileille tarkoitettuja avustuskuljetuksia.

Hamas pyrki muokkaamaan Israelin sotilaiden ja siviilien mielipiteitä sodanvastaisiksi julkaisemalla ja levittämällä heidän näkyvilleen aineistoa siviiliurheista.

Tämä vaihe korostui tulitauon jälkeen vuonna 2009, jolloin Hamas hyödynsi viestinnässään Israelin esittämää väitettä siitä, että Hamas käytti siviilikohteita taisteluissaan Israelia vastaan. Hamas näytti siviilikohteisiin kohdistuneet tuhot ja sai palestiinalaisten osaksi sympatiaa, vaikka samalla osoitti Israelin olleen oikeassa. Jälkimmäinen asia hautautui, sillä siviiliuhrien aiheuttama tunnekuohu oli niin voimakas.

Hamasin mielipidemuokkauksen ajateltiin Israelissa Ron Schleiferin mukaan onnistuneen esimerkiksi vuonna 2014, kun yli 40 sotilastiedustelun reserviläistä julkaisi kirjeen, jossa he syyttivät tiedustelua siviilien vahingoittamisesta.

Virallinen tiedotus osana vaikuttamista

Psykologisessa vaikuttamisessa viestit ovat keskeisiä, ja klassinen tiedottaminen yksi sodankäyntiin liittyvä elementti. Teemu Saressalo kirjoitti vuonna 2013, että lähtökohtana on, ettei tiedottamiskanavia ei käytetä harhauttamiseen tai propagandaan, jotta tiedottamisen luotettavuus ei kärsisi.

Tässä Israel saattoi virittää itselleen ansan väittäessään maahyökkäyksen käynnistyneen. Se oli virallista tiedotusta, joka ei pitänytkään paikkaansa.

Vuosina 2008–2009 Israelin asevoimat piti tiedonkulun omissa käsissään rajoittamalla toimittajien pääsyä Gazaan.

IDF tuotti omaa tiedotus- ja kuvamateriaalia, jota se jakeli medialle ja sosiaaliseen mediaan. Maajoukkojen mukana oli ainakin yksi toimittaja sijoitettuina taistelujoukkoihin, ja lisäksi joukkojen mukana liikkui IDF:n omia kameraryhmiä.

Italialaisen RAI-television toimittaja Lucia Goracci valmistautui tammikussa 2009 suoraan lähetykseen Gazan kaistan ulkopuolisella kukkulalla samalla kun israelin asevoimien tiedotusupseeri Micky Rosenfeld esittelee toiselle kameralle Hamasin ampuman raketin pyrstöä.

Vuonna 2008 IDF:n sotilastiedotus pyrki näyttäytymään kiihkottomana ja perustelevana. Uskonnollinen ja kansoihin liittyvä retoriikka jätettiin pois. Viholliskuvana ei ollut palestiinalaisten kansa vaan Hamas, jota käsiteltiin terroristijärjestönä.

Nyt käynnissä olevassa sodassa IDF yrittää myös vedota tunteisiin ainakin kansainväliselle yleisölle suunnatussa viestinnässä. Viime viikolla se julkaisi videon, jossa se kyseli, miltä tuntuisi Hamasin rakettien osuminen vaikka Pariisiin.

Sekä vuonna 2008 että viime viikonloppuna IDF on kertonut pyrkineensä varoittamaan kohteiksi valikoimissaan rakennuksissa olevia ihmisiä puhelimitse kehottaen heitä poistumaan ennen lyhyen ajan päästä tapahtuvaa iskua.

IDF on myös alleviivannut tätä toimintatapaa esimerkiksi Twitter-tilillään. Tarkoitus on osoittaa, miten IDF pyrkii minimoimaan siviiliuhrien määrää.

Silti niitä aina tulee.

Israelin ja Hamasin tappiolukuja vertaillaan mediassa, ja koska IDF:n sotilasvoima on ylivertainen, Palestiinan tappiot ovat aina suuremmat.

IDF on vastannut Hamasin saamaan myötätuntoon korostamalla toistuvasti sitä, että Hamas käyttää palestiinalaisia siviilejä ihmiskilpinä ja asettaa siviilit vaaraan toimimalla siviili-infrastruktuurin seasta.

IDF perusteli vuonna 2008 iskuja suojeltuihin kohteisiin sillä, että kun niitä käytettiin sotilaalliseen toimintaan, niistä tuli laillisia voimankäytön kohteita.

Sama perustelu luettiin IDF:n Twitter-tililtä viikonloppuna, kun kansainvälisten medioiden al-Jazeeran ja uutistoimisto AP:n käyttämää toimistorakennusta pommitettiin.

Onko oikeastaan mikään tämänkertaisessa sodassa uutta?

”Keinot ovat samoja kuin ennenkin, mutta ainakin Hamasilla sosiaalinen media on nyt aiempaa tehokkaammin käytössä”, sanoo Ron Schleifer.

Kekseliäitä ja luovia Hamasin keinot kyllä ovat, Schleifer myöntää. Luovuus oikeastaan kuuluu sissisodan määritelmiin.

”Sissisotaan liittyy myös se, ettei sitä ajatella yksittäisinä taisteluina vaan pitkänä jatkumona. Siinä ei juuri paina, montako taloa tuhoutuu. Ne voi rakentaa uudestaan”, Schleifer sanoo.

”He jatkavat niin kauan kuin on tarpeen. Vaikka sata vuotta.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat