Useimmat nuoret venäläiset eivät enää koe itseään ortodokseiksi – Moskovalaiskirkko otti aseikseen Instagramin ja ikuisuuskysymykset - Ulkomaat | HS.fi

Pöydän päässä istuva Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkon kirkkoherra Andrei Štšennikov järjestää kirkon kahvilassa kahden viikon välein tilaisuuden, jossa hän vastaa nuorten kysymyksiin.

Moskovalainen kirkko hakee nostetta Instagramista

Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkkoon Moskovan keskustassa on tullut pandemian aikana lisää nuoria. Yleisesti nuoret kuitenkin etääntyvät kirkosta, joka on asemoinut itsensä lähelle valtiota.


11.6. 2:00 | Päivitetty 11.6. 7:26

Moskova

Ilta alkaa jo hämärtää, mutta isä Andrei antaa katseensa kiertää. Onko vielä kysymyksiä?

Onhan niitä. Miten tietää valitsevansa oikean alan itselleen? Ovatko hedelmöityshoidot oikein? Sekaantuuko kuolevan pelastava kirurgi Jumalan suunnitelmiin?

On torstai-ilta. Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkon kahvila Moskovan ydinkeskustassa on täynnä, sillä käynnissä on aina kahden viikon välein järjestettävä kyselytilaisuus. Siinä isä Andreilta eli kirkkoherra Andrei Štšennikovilta saa kysyä mitä vain ortodoksisuuteen, uskontoon ja elämään liittyvää.

Paikallekaan ei ole pakko tulla, sillä tilaisuus lähetetään suorana kuvapalvelu Instagramissa. Sitäkin kautta voi kysyä.

Moskovalaisen Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkon kirkkoherra Andrei Štšennikov kirkon sisäpihalla olevan kahvilan terassilla.

Ensimmäiset maininnat Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkosta ovat 1500-luvulta, mutta sen keinot Moskovan hipstereiden ja muiden nuorten aikuisten houkutteluun ovat nykyaikaisia. Sillä on suosittu kahvila, pihakonsertteja, aktiiviset Instagram-tilit sekä myynnissä omalla logolla varustettuja puhelinkoteloita ja vyölaukkuja.

”Meidän ei tarvitse keksiä mitään uutta sisältöä, mutta meidän on keksittävä uusia reittejä luoksemme. Riittäviä syitä kirkosta mitään tietämättömillekin tulla tänne”, kirkkoherra Štšennikov sanoo ennen tilaisuutta sisäpihalla olevan kahvilan terassilla.

Tavoitteena siis on, että kahvilaan pysähtynyt kiinnostuisi vieressä olevasta kirkostakin. Strategia näyttää toimivan: kirkkoherra kertoo, että nuoria on alkanut pandemian aikana käydä aiempaa enemmän. Hänen mukaansa moni etsii sisältöä elämäänsä tai apua johonkin hätään.

”Synnistä on tullut tavanomaista, eikä siitä voi tietenkään luopua, mutta se ei enää ilahduta samalla tavalla.”

Yleisemmin Venäjän ortodoksisella kirkolla on kuitenkin isoja ongelmia nuorten kanssa.

Mielipidemittauslaitos Vtsiom julkaisi maaliskuussa mittauksen, jonka mukaan itseään piti ortodoksina 18–24-vuotiaista venäläisistä 43 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 53 prosenttia. Sitä vanhemmissa ikäluokissa osuus oli vähintään 70 prosenttia.

Kaikista venäläisistä itseään pitää ortodoksina 66 prosenttia. Vielä vuonna 2017 luku oli 75 prosenttia. Tosin aktiivisesti kirkossa käy näistä ihmisistä vain pieni murto-osa.

Tilannetta selittää paljolti kirkon oma toiminta, sanoo kirkkoa seuraava tutkija Sergei Tšapnin. Se on presidentti Vladimir Putinin kaudella ajanut itsensä kiinni valtioon.

”Vaikkei venäläinen tiedä muuta kuin imperiumin, olkoon se sitten Venäjän imperiumi tai neuvostoimperiumi, hän suhtautuu aina epäilevästi valtioon. Koska 1990-luvulla ja aivan 2000-luvun alussa kirkko oli suhteessa valtioon jossain mielessä oppositiossa, siihen suhtauduttiin luottavaisemmin”, Tšapnin sanoo.

”Heti kun kirkko meni täysin valtion puolelle, kasvoi uusi sukupolvi, joka suhtautuu kirkkoon yhtä epäluuloisesti ja kriittisesti kuin valtioon. Yhteiskunnan lähes 30 vuotta kestänyt luottamus on pitkälti käytetty loppuun, eikä kirkko ymmärrä sitä.”

Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkko on kunnostettu.

Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkon henkilökunta sulki kirkkorakennusta illalla.

Kun katsoo Venäjän ortodoksisen kirkon historiaa, päälinja on alisteisuus maallisille vallanpitäjille.

Keisari Pietari Suuri lakkautti 1700-luvulla patriarkan tehtävän ja määräsi tilalle Pyhän synodin, joka oli käytännössä ministeriö ja osa valtion hallintorakennelmaa. Uusi kirkolliskokous saatiin järjestettyä ja patriarkan tehtävä palautettua vasta tsaarinvallan kukistuttua vuonna 1917.

Pian bolševikit saivat kuitenkin virallisesti vakiinnutettua ateistisen neuvostovallan ja aloittivat kirkon vainon. Kommunistit lähes tuhosivat kirkon ennen toista maailmansotaa. Sodan aikana se sai hiukan vapauksia, mutta tila pysyi ahtaana.

Kaikki näytti muuttuvan 1980-luvun lopulla, kun neuvostovalta alkoi horjua ja lopulta romahti. Neuvostoliittoa edeltäneeltä ajalta oli säästynyt vain vähän. Käytännössä kaikki instituutiot olivat neuvostoliittolaisia.

Kirkko näytti poikkeukselta, joten sitä pidettiin neuvostoaikaa edeltäneiden perinteiden säilyttäjänä. Ortodoksisuudesta tuli monen mielessä keskeinen osa venäläisyyttä.

”Mutta valitettavasti emme silloin täysin ymmärtäneet emmekä halunneet uskoa, että kirkostakin oli tullut neuvostoliittolainen”, Tšapnin sanoo.

Putinin nousu valtaan ja käännös kohti imperiumiksi pyrkimistä olivat kirkolle oikeastaan helpotus, koska tilanne oli sille tuttu. Sen rooli valtiollisen ideologian turvaajana vain vahvistui, kun Putin alkoi vuodenvaihteen 2011–2012 mielenosoitusten jälkeen puhua enemmän niin sanotuista perinteisistä arvoista.

Tšapninin mukaan vallanpitäjät lähinnä käyttävät kirkkoa hyväkseen – puheet arvoista ovat retoriikkaa.

Kirkolla on kuitenkin kahtalainen imago. Vaikka patriarkka Kirill ja kirkon hallinnon toiminta eivät herättäisi sympatiaa, oma läheinen kirkko ja sen pappi saattavat olla tärkeitä.

Seurakunnissa ja papeissa on isoja eroja, sillä kirkossa on oma konservatiivinen ja liberaalimpi siipensä. Osa on myös poliittisia.

Vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Kremlistä sijaitsevassa Pyhän pappismarttyyri Antipas Pergamonlaisen kirkossa isä Andrei yrittää kuitenkin välttää politiikkaa. Se onkin kaikin puolin järkevää, jotta eri mieltä olevat eivät lähde pois eikä kirkko joudu vallanpitäjien silmätikuksi.

Isä Andrei ei kuitenkaan sano niin.

”Ikuisissa polttavissa kysymyksissä on riittävästi. Rakkaudessa, kuolemassa, ystävyydessä, petoksessa, ilossa, surussa, menetyksessä.”

Kun tilaisuus parin tunnin jälkeen päättyy, isä Andrei on vastannut kymmeniin kysymyksiin.

Hänen mukaansa ala ei ole tärkeä vaan kaikissa ammateissa voi seurata Jumalaa. Hän ei halua tuomita hedelmöityshoitoja, kun kirkkokin pohtii linjansa lieventämistä, mutta ehkä voi myös miettiä odottamista. Eikä kirurgi toimi väärin vaan Jumalan siunauksella.

Myös Instagramin merkitys tulee selväksi. Sen vahvistaa ulos astuva Kamila Vasiljeva, joka toki tiesi hammaslääkärinä kirkon ennestään, sillä Pyhä Antipas on hammaslääkäreiden suojeluspyhä.

”Sitten tämä kahvila avautui ja he avasivat tilin Instagramissa. Näin heidän stories-pätkiään, ja ne alkoivat kiinnostaa. Nyt toin tyttären ensimmäistä kertaa tällaiseen tilaisuuteen.”

Tytär Jeva Vasiljeva sai esitettyä yhden kysymyksen ja aikoo tulla toistekin.

Kamila Vasiljeva (oik.) toi tyttärensä Jeva Vasiljevan ensimmäistä kertaa kirkkoherran kyselytunnille. Jeva Vasiljeva sanoo uskonnon olevan hänelle tärkeä, mutta ystävien joukossa on hyvin vähän uskovia.

Kristina Poterjaiko huomasi kirkon kahvilan aluksi Instagramissa. Hän tuli uteliaisuudesta katsomaan ja alkoi käydä säännöllisesti.

Myös opiskelija Kristina Poterjaiko huomasi Instagramissa tiedon kirkon kahvilasta. Hän oli kasvanut ortodoksisessa perheessä mutta etääntynyt kirkosta.

Kahvila näytti kuitenkin hienolta. Poterjaiko tuli isä Andrein tilaisuuteen, esitti kysymyksenkin ja tuli myös seuraavalla kerralla. Kirkko alkoi tuntua omalta, riittävän modernilta.

”Tulen yksin. Ystävieni joukossa on hyvin vähän uskovia.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat