Ruotsalaiset rakentavat Luulajaan luolaa, jota Suomikin tarvitsee taistelussa ilmastonmuutosta vastaan - Ulkomaat | HS.fi

Luulajan louhitun luolan käytävät ovat valmiit. Seuraavaksi alkaa vetyvaraston rakentaminen.

Lupausten luola

Ruotsi ja Suomi ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään merkittävästi. Suuri osa tavoitteesta riippuu siitä, miten hyvin Ruotsissa kehitetty uudenlainen teräsprojekti onnistuu.


23.10. 2:00 | Päivitetty 23.10. 6:15

Luulaja

Luola on pimeä, mutta sen sisällä on valoisa lupaus.

Mikael Nordlander viittoilee astumaan sisään. Hän on ruotsalaisen energiayhtiön Vattenfallin osastopäällikkö, joka esittelee luolaa eri puolilta Eurooppaa tulleille toimittajille.

Luola kiinnostaa, koska sillä on tärkeä osa yhtälössä, jonka on määrä vähentää sekä Ruotsin että Suomen päästöjä merkittävästi.

”Nyt on ainutlaatuinen hetki vierailla luolassa, koska tunnelit ovat valmiita emmekä ole vielä aloittaneet varaston rakentamista”, Nordlander selittää.

Myöhemmin luolassa olisi tarkoitus varastoida vetyä. Vastaavaa ei ole tehty koskaan aiemmin.

Mikael Nordlander esitteli tulevaa vetyvarastoa kollegoidensa kanssa Luulajassa.

Kansainvälinen toimittajaryhmä lompsii luolaan, joka sijaitsee teräsyhtiö SSAB:n mailla Pohjois-Ruotsin Luulajassa, vain 130 kilometriä Suomen rajasta. Taivaalta vihmoo vettä.

Lähellä luolaa jylläävät SSAB:n vanhat masuunit, jotka tuottavat maailmalle terästä ja päästävät samalla ilmoille suuria määriä hiilidioksidia. SSAB tuottaa koko Ruotsin hiilidioksidipäästöistä 10 prosenttia ja Suomenkin päästöistä 7 prosenttia. Suomessa SSAB pyörittää Raahen terästehdasta, joka on Suomen suurin teollinen hiilidioksidipäästäjä.

Luulajan luolan vieressä on kuitenkin myös toisenlainen mylly, jonka nimi on Hybrit. Se on pilottilaitos, jonka tehtävänä on testata mullistavaa prosessia: lopputuotteena pitäisi olla lähes täysin ilman hiilidioksidipäästöjä syntynyttä terästä.

Se tiedetään jo, että prosessi toimii. Luulajan pilottitehtaassa on tuotettu fossiilitonta rautasientä, josta valmistettua terästä on toimitettu kuorma-autonvalmistaja Volvolle. Ensimmäinen päästöttömästä teräksestä muotoiltu tuote oli kynttilänjalka.

Hybrit-projekti on kolmen ruotsalaisyhtiön jättiläishanke: mukana ovat teräsyhtiö SSAB:n lisäksi energiayhtiö Vattenfall ja kaivosyhtiö LKAB. Projektiin on investoitu yhteensä noin 1,4 miljardia kruunua (140 miljoonaa euroa), josta Ruotsin valtion osuus on yli 50 miljoonaa euroa. Se on energiaviranomaisten isoin panostus kautta aikojen.

Pääministeri Stefan Löfven on kuvaillut Hybrit-projektia ”terästeollisuuden suurimmaksi teknologiamurrokseksi tuhanteen vuoteen”.

Murros on SSAB:n teknologiajohtajan Martin Pein suunnitelma, jossa teräksen valmistusprosessista poistetaan hiili. Se korvataan vedyllä ja sähköllä, mistä syntyvät ne merkittävät päästövähennykset.

Lue lisää: Ruotsissa kehitettiin hiili­neutraali teräs­tehdas, ja samalla tekniikalla aiotaan poistaa jopa kymmenes­osa Suomen ja Ruotsin kaikista hiili­dioksidi­päästöistä

Kyseessä on kuitenkin vielä testihanke, jossa riittää ratkaistavia ongelmia. Yksi niistä liittyy Luulajaan louhittuun luolaan.

Ennen toimittajaryhmää luolassa vieraili Ruotsin keskustapuoleen puheenjohtaja Annie Lööf delegaationsa kanssa. Ruotsalaispoliitikot hehkuttavat kilvan Hybrit-projektia. ”Olen todella ylpeä, että Pohjois-Ruotsi on vihreä näyteikkuna koko maailmalle”, Lööf sanoi Ruotsin yleisradiolle.

Tähän tulee paksu betoniseinä, Mikael Nordlander näyttää. Sen toiselle puolelle jää sadan kuutiometrin kokoinen varastotila, jossa vetykaasun varastoimista aiotaan testata.

”Lopullinen suuremman mittakaavan varasto on tuhat kertaa isompi”, Nordlander sanoo.

Vetyvarastoa tarvitaan, koska vetyä kuluu teräksen valmistamisessa suuria määriä. Lisäksi uudenlainen menetelmä vie valtavasti sähköä, koska sähköä tarvitaan uunien lämmittämisen ohella vetykaasun valmistamiseen vedestä.

Ja ympäristöystävällisessä menetelmässä sähköä ei tietenkään saisi tuottaa fossiilisilla polttoaineilla.

Ruotsissa sähköä aiotaan tuottaa yhä enemmän tuulivoimalla. Tämä tarkoittaa, että sähköntuotanto riippuu säästä. Siksi vetykaasua pitää olla varastossa, jotta sitä voidaan käyttää silloinkin, kun sähköjärjestelmä on kuormittunut.

”Kaksi miljoonaa tonnia terästä vuodessa tuottava tehdas selviäisi varaston avulla 3–4 päivää”, Nordlander sanoo.

Vetyvaraston rakentaminen on vielä kesken. Vastaavia varastoja on tehty maakaasulle mutta ei koskaan aiemmin vedylle. Toistaiseksi suunnitelmat ovat pitäneet, Nordlander sanoo.

”Jos jokin ei mene suunnitelmien mukaisesti, tiedämme sen ensi vuoden aikana.”

Luolavaraston testiprojektin hinta on noin 25 miljoonaa euroa.

Jan Israelsson on vastuussa luolan louhintatöistä. Vedyn varastointia pitäisi alkaa testata ensi vuonna. Testiprojekti kestää kaksi vuotta.

Pohjois-Ruotsissa tapahtuu nyt paljon. Uudenlaisia terästehtaita saattaa tulla vielä lisääkin.

Hybrit-projekti on saanut alueelle kilpailijan, kun ruotsalaisten tähtisijoittajien hanke H2 Green Steel pyrkii perustamaan uuden päästöttömän terästehtaan muutaman kymmenen kilometrin päähän Bodeniin. Siinäkin tavoitteena on valmistaa terästä vetykaasua hyödyntäen.

Noin 130 kilometriä Luulajasta etelään sijaitsee puolestaan Skellefteån kaupunki, johon ruotsalainen Northvolt rakentaa valtavaa akkutehdasta. Yritys markkinoi sitä ”maailman puhtaimpana”. Northvolt toimittaa akkuja muun muassa Volkswagenin sähköautoihin.

Kaiken kaikkiaan sijoittajat investoivat alueelle miljardeja euroja. Se tarkoittaa, että harvaan asuttuun pohjoiseen tulee tuhansia uusia työpaikkoja, palveluja, elämää.

Näiden ”vihreän energian” hankkeiden seurauksena Pohjois-Ruotsin asukasluvun odotetaan kasvavan jopa 100 000 hengellä seuraavien parin vuosikymmenen aikana. Työntekijöitä rekrytoidaan aktiivisesti myös Suomesta.

Lahden toisella puolella Suomen Raahessa seurataan jännittyneinä Ruotsin tapahtumia. Raahessa terästehdas on jauhanut kaupungille vaurautta jo puoli vuosisataa, ja tehdas on ollut vuodesta 2014 ruotsalaisten komennossa. Tuolloin SSAB osti suomalaisen Rautaruukin.

Rautaruukilla ja SSAB:llä 21 vuotta työskennellyt SSAB:n ympäristö- ja turvallisuusjohtaja Harri Leppänen kehuu ruotsalaisia omistajia ja ihastelee Hybrit-projektin etenemistä. Hän on pitkästä aikaa matkustanut Raahesta Luulajan pilotti­tehtaalle nyt kun koronarajoitukset ovat hellittäneet.

”Kun elokuussa ensimmäiselle asiakkaalle eli Volvo Groupille toimitettiin terästä, tuli tunne, että voiko tämä olla edes mahdollista”, Leppänen sanoo ja pitää kädessään uudella prosessilla valmistettua huokoista rautasientä.

Siitä jalostetaan myöhemmin terästä.

SSAB:n ympäristöjohtaja Harri Leppänen kapusi prosessissa syntyneen rautakasan päälle.

Terästeollisuus tuottaa 7 prosenttia kaikista maailman päästöistä, joten alan toimijat etsivät kuumeisesti innovaatioita, joilla päästöt saataisiin vähenemään. Tähän kannustaa ilmastotavoitteiden lisäksi EU:n päästöoikeuksien hintojen nousu. Jos tehtaat eivät pääse eroon hiilidioksidipäästöistä, bisnes ei enää kannata.

Hybrit-projekti käynnistyi vuonna 2016. Sen jälkeen monet ruotsalaisyhtiön kilpailijat ovat kertoneet omista hankkeistaan, joissa niin ikään hyödynnetään vetykaasua.

”Terästeollisuuden päästöjen vähentäminen on äärettömän iso osa taistelua, jotta lämpeneminen saataisiin rajoitettua puoleentoista asteeseen. Jos terästeollisuus ei siihen pysty, muille sektoreille tulee kohtuuton taakka”, Leppänen sanoo.

Terästeollisuuden innovaatioiden varaan lasketaan nyt paljon.

Ruotsin tavoin käytännössä myös Suomi on sitonut ilmastotavoitteensa Hybrit-projektin onnistumiseen.

Näistä rautaoksidipelleteistä tehdään vetykaasun ja sähkön avulla rautaa.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hybrit-projektin nykyinen aikataulu määrittelee, että täysimittaisen fossiilittoman teräksen­valmistus­prosessin pitäisi olla valmiina juuri vuoteen 2035 mennessä.

Raahen terästehtaan prosessi ei kuitenkaan olisi nykysuunnitelmissa vielä tuolloin päästötön. Raahessa on kaksi masuunia, joista toinen on tarkoitus korvata uudella prosessilla vuoteen 2030 mennessä ja toinen vuoteen 2040 mennessä. SSAB on asettanut tavoitteekseen olla täysin fossiiliton vuonna 2045.

Ruotsissa SSAB aikoo ensin korvata Oxelösundin masuunin vuoteen 2025 mennessä ja Luulajan tehtaan toiminnot vuosina 2030–2040, mahdollisesti jo vuonna 2035.

Jotta siihen päästäisiin, Hybrit-projektin vetäjien on kuitenkin vielä ratkottava monta ongelmaa – esimerkiksi testattava vedyn varastointia Luulajan luolalla.

Päätös pitää tehdä siitäkin, valmistetaanko ja varastoidaanko vetyä myös Raahessa. Jos valmistus tapahtuisi Raahessa, uudenlainen vetypohjainen tehdas tarvitsisi sähköä noin 10–12 terawattituntia, yhden ydinvoimalan kapasiteetin verran.

Matkaa on, mutta paperilla tulevaisuus on jo päästötön.

Hybrit-projektin testilaitos Luulajassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat