Colin Powell oli maan yksi suosituimmista kenraaleista, ”täydellinen sotilas” ja republikaani, joka päätyi tukemaan niin Obamaa, Clintonia kuin Bidenia - Ulkomaat | HS.fi

Colin Powell oli maan yksi suosituimmista kenraaleista, ”täydellinen sotilas” ja republikaani, joka päätyi tukemaan niin Obamaa, Clintonia kuin Bidenia

Colin Powell oli ensimmäinen afroamerikkalainen Yhdysvaltain ulkoministeri.

18.10. 15:21

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Colin Powell on kuollut, uutistoimistot ja yhdysvaltalainen CNN-uutiskanava kertoivat maanantaina.

Powellin perhe kertoi kuolemasta tämän Facebook-sivulla. Powell kuoli koronavirus­taudin seurauksena maanantaina aamulla.

Powell oli 84-vuotias. Hän oli ensimmäinen afroamerikkalainen Yhdysvaltain ulkoministeri.

”Olemme menettäneet upean ja rakastavan aviomiehen, isän, isoisän ja yhdysvaltalaisen”, Powellin perhe kirjoitti Facebook-julkaisussa.

Perhe kertoo, että Powell oli täysin rokotettu koronavirusta vastaan. Yhdysvaltalais­medioiden mukaan Powell sairasti myeloomaa eli plasma­solu­syöpää, joka heikentää vastustuskykyä.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kunnioitti maanantaina Powellia toteamalla, että Powellissa toteutuivat sekä diplomaatin että sotilaan korkeat ihanteet.

”Taisteltuaan sodissa hän ymmärsi paremmin kuin kukaan, että sotilaallinen voima ei yksin riitä rauhan ja menestyksen ylläpitämiseen”, Biden sanoi.

Biden kiitti Powellia siitä, että tämä laittoi Yhdysvallat ja maan kehittämisen aina kaiken edelle ja ansaitsee siten kaikkien yhdysvaltalaisten kunnioituksen.

Powell toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä vuosina 2001–2005. Hänet nimitti tehtävään presidentti George W. Bush.

Powell palveli neljää presidenttiä erilaisissa tehtävissä alkaen Ronald Reaganista, jonka turvallisuus­neuvonantaja hän oli.

Ennen poliittista uraansa Powell nousi sotilasurallaan neljän tähden kenraaliksi.

Powell muistetaan komentajana vuoden 1991 Persianlahden sodasta, jota käytiin Irakia vastaan.

Sodan voidaan katsoa olleen likimain niin menestyksekäs kuin sota voi olla. Sen päätyttyä Powell oli Dwight D. Eisenhowerin jälkeen suosituin kenraali Yhdysvalloissa. Hänen suosionsa yli puoluerajojen oli niin suurta, että hänen veikkailtiin hakeutuvan presidentiksi Eisenhowerin tavoin.

Powell syntyi New Yorkin Harlemissa vuonna 1937. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Jamaikalta.

Powell taisteli Vietnamin sodassa jo vuonna 1962, jolloin sota näkyi Yhdysvalloissa vain pikku-uutisissa. Powell koulutti Etelä-Vietnamin asevoimia, ja hänet kotiutettiin hänen astuttuaan Vietkong-liikkeen punji-ansaan eli teroitettuun bambukeppiin. Hän haavoittui Vietnamissa toistamiseen vuonna 1968.

Powellia kuvattiin täydelliseksi sotilaaksi ja synnynnäiseksi johtajaksi, ja hän eteni urallaan nopeasti.

Powellin opiksi alettiin kutsua periaatteita, joiden mukaan sotaan piti valmistautua hyvin, ja sillä piti olla mahdollisimman laaja tuki.

Persianlahden sodan vuonna 1991 voidaan katsoa olleen juuri tällainen sota.

Kenraalit Norman Schwarzkopf (vas.) ja Colin Powell keskustelivat Saudi-Arabian Dahrassa Persianlahden sodan valmisteluvaiheessa jouluaatonaattona vuonna 1990.

Sodassa ei ollut paljonkaan moraalista hetteikköä. Irakin diktaattori Saddam Hussein oli hyökännyt Kuwaitiin. Sodalla oli YK:n turvallisuus­neuvoston tuki, ja siihen osallistui laaja liittouma.

Äärimmäisen varovaiseksi luonnehdittu Powell rakensi sotaa silti huolellisesti. Sota oli lopulta tehokas ja nopea: kuuden viikon ilmapommitusten jälkeen maahyökkäys oli ohi vain sadassa tunnissa.

Kun Powell sodan jälkeen saapui kotikaupunkiinsa, voitonparaatia oli seuraamassa neljä miljoonaa newyorkilaista.

Powellin jättäessä asevoimat vuonna 1993 hän oli niin suosittu, että häntä veikkailtiin Bill Clintonin haastajaksi Yhdysvaltain presidenttinä.

Persianlahden sotaan Yhdysvallat vei presidentti George H.W. Bush. Hänen poikansa George W. Bush oli presidenttinä kymmenen vuotta myöhemmin, kun Yhdysvaltoja kohtasi terrori-isku.

Bush oli valinnut Powellin ulkoministerikseen. Bush antoi kansansuosikin tehtäväksi johdattaa Yhdysvallat toiseen Irakin sotaan.

Tehtävässä oli kaksi ongelmaa: Powell vastusti sotaa. Eikä Irakilla ollut mitään tekemistä WTC-iskujen kanssa.

Syyksi kehitettiin hutera teoria joukkotuhoaseista, joita Husseinilla muka oli.

Colin Powell ja Condoleezza Rice Washingtonissa vain tunteja terrori-iskujen jälkeen 11. syyskuuta 2001.

Helmikuussa 2003 Powell puhui YK:n turvallisuusneuvostossa.

”Kaikki, mitä tänään sanon, perustuu pitäviin lähteisiin. Kyse ei ole olettamuksista. Esittelemme teille tosiasioita ja päätelmiä, jotka perustuvat vankoille todisteille”, Powell sanoi.

Powell valehteli. Tiedustelutieto oli virheellistä ja hataraa, ja sen pohjalta tehdyt tulkinnat olivat parhaimmillaan arvauksia.

Helmikuussa 2003 Powell puhui YK:n turvallisuusneuvostossa.

Powell tiesi jo ennakkoon, että sodasta tulisi katastrofi.

”Jos rikot sen, se on sinun”, Powell oli sanonut Bushille aikaisemmin.

Bush kuitenkin piti päänsä.

Powell kertoi myöhemmin suostuneensa antamaan sodalle kasvot, koska katsoi, ettei voinut enää estää sotaa. Mutta tässä kohtaa hän saattoi aliarvioida suosionsa.

Colin Powell (vas.) ja presidentti George W. Bush kuvattuna vuonna 2004.

Yhdysvalloissa Powell oli edelleen valtavan arvostettu. Jos Powell niin sanoi, sen oli oltava totta, ajateltiin.

Sota paljastui pian valtavaksi virheeksi. Bush valittiin uudestaan vuonna 2004, mutta Powell ei ollut enää mukana.

Vuoden 2008 vaaleissa Powell teki irtioton republikaaneista ja tuki demokraattien Barack Obamaa. Hän pysyi demokraattileirissä loppuun asti ja tuki Obaman jälkeen sekä Hillary Clintonia että Joe Bidenia. Itsestään hän ei oman kertomansa mukaan löytänyt kipinää lähteä rankkaan presidentinkilpaan.

Republikaanipresidenttejä palvellut Powell (vas.) siirtyi demokraattileiriin vuonna 2008 ja ilmoitti tukevansa Barack Obamaa.

Powell sai vuoden 2016 vaaleissa kolmanneksi eniten ääniä, vaikka ei edes ollut ehdolla.

Yhdysvaltain presidentinvaali on epäsuora. Tarkkaan ottaen presidentti siis valitaan vasta 538 valitsijamiehen äänestyksessä. Donald Trump tietenkin voitti, ja toiseksi eniten ääniä sai Hillary Clinton.

Kolme valitsijamiestä kuitenkin antoi äänensä Powellille.

”Se oli hurmaavaa”, Powell kommentoi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat