Helsingfors, ei Helsinki – Norjan kielitoimisto suosittelee käyttämään Suomen paikkakunnista ruotsinkielistä nimeä - Ulkomaat | HS.fi

Helsingfors, ei Helsinki – Norjan kieli­toimisto suosittelee käyttämään Suomen paikka­kunnista ruotsin­kielistä nimeä

Norjan yleisradion NRK:n jutussa nostettiin esiin norjalaisen kieliauktoriteetin vanha linjaus. Sille löytyi vankkaa tukea Suomesta, jossa kielentutkijat suosittelivat vuonna 1997, että skandinaavisten kielten puhujat käyttävät Suomen paikkakunnista ruotsinkielisiä nimiä.

Tienviitta Espoossa.

26.10. 15:05

Norjan yleisradio NRK on nostanut esiin maan kielitoimiston Språkrådetin linjauksen, jonka mukaan norjalaisten tulisi käyttää Suomen paikannimistä ensisijaisesti ruotsinkielistä nimeä.

Suosituksen mukaan Suomen pääkaupunki on siis Helsingfors, ei Helsinki. Pohjois-Pohjanmaalla on Uleåborg, ei Oulu. Talviurheilusta tunnettu paikkakunta taas on Lahtis, ei Lahti.

”Naurettavaa ja ääliömäistä”, kommentoi Norjassa vaikuttava lahtelaissyntyinen sosiologi Sanna Sarromaa NRK:n jutussa.

NRK on tehnyt juttua varten katugallupin Pohjois-Norjan Finnmarkissa, jonka perinteinen suomenkielinen nimi on Ruijaa. Sinne oli Suomesta muuttoliikettä etenkin 1800-luvulla.

”Monilla asukkailla on täällä sellaisia nimiä kuin Dørmænen, Dallavara tai Seipajærvi”, NRK toteaa.

Vadsøssä eli Vesisaaressa tehdyssä katugallupissa Suomen pääkaupungista käytettiin lähes tyystin suomenkielistä muotoa Helsinki.

”Kysymys nousee esille silloin tällöin.”

Kielikysymykset herättävät usein intohimoja. Suomen paikannimien pähkäily ei tosin liene tärkeysjärjestyksen kärkipäässä sen enempää Norjassa kuin Suomessakaan.

”Kysymys nousee esille silloin tällöin”, kertoo Språkrådetin osastopäällikkö Daniel Ims puhelinhaastattelussa.

Norjan kielitoimiston suositus on vanhaa perua, 1990-luvulta.

”Suositus on annettu vuosia sitten. Osittain se perustuu norjan perinteeseen, osittain Suomen kieli-instituutin omaan suositukseen.”

Ims tarkoittaa Kotimaisten kielten keskusta eli Kotusta, josta hän puhuu ruotsinkielisellä nimellä Institutet för de inhemska språken.

Daniel Ims selittää pohjoismaista logiikkaa suosituksen takana.

Jos ihmisen äidinkieli on lähellä ruotsia, hänen on luontevinta käyttää suomalaisista paikoista ruotsinkielistä nimeä. ”Lähellä ruotsia” viittaa tietysti ennen kaikkea norjan ja tanskan puhujiin.

Jos äidinkieli on suomen läheinen sukulaiskieli (kuten viro), on luontevinta puhua paikoista suomenkielisillä nimillä.

Kaikki muiden kielten puhujien taas on suotavaa puhua paikkakunnasta sillä nimellä, joka on Suomessa käytetyin.

Samansisältöiset suositukset on julkaistu Kotuksen ruotsinkielisessä Språkbruk-aikakauslehdessä vuonna 1997. Ims viitannee kyseiseen artikkeliin, kun hän puhuu Kotuksen suosituksesta.

Ims täsmentää, että Norjassa saa jatkossakin käyttää Suomen paikkakunnista suomenkielisiä nimiä, jos siltä tuntuu.

”Meidän vastauksemme [Suomen paikannimikysymykseen] on suositus, ei määräys.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat