Isisin terrori pakotti vainotun vähemmistön luottamaan Talebaniin: ”En voinut unissanikaan kuvitella moikkailevani Talebania näin”, sanoo moskeijan vartija HS:lle Mazar-i-Sharifissa - Ulkomaat | HS.fi

Shiialaisen Sultaniyeh-moskeijan vartija heilutti sunnalaisen Talebanin asemiehet matkaan näiden käytyä turvaamassa perjantairukouksia Mazar-i-Sharifissa 29. lokakuuta.

Kun Talebaniin on vain pakko luottaa

Edellisellä valtakaudellaan Taleban vainosi Afganistanin hazaravähemmistöä. Nyt heillä on yhteinen vihollinen: Isis.


13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 10:23

Mazar-i-Sharif / Hairatan

Ilmapiiri on kireä, kun shiiamuslimit kokoontuvat perjantairukoukseen Mazar-i-Sharifin kaupungissa Pohjois-Afganistanissa.

Sultaniyeh-moskeija muistuttaa pikemminkin linnoitusta. Vartiotorneja on kolme. Rauta­portti on valtava. Katolla ja ympäristössä partioivilla miehillä näkyy rynnäkkökiväärejä ja jopa sinko.

Shiialaisen Sultaniyeh-moskeijan vartija kantoi sinkoa ja Talebanin jäsen tarkkaili ympäristöä vartiotornista rynnäkkökiväärin kera Mazar-i-Sharifissa 29. lokakuuta.

Vartija teki ruumiintarkastuksen perjantairukokseen saapuvalle polkupyöräilijälle jo etäällä Sultaniyeh-moskeijasta.

Vierailijoille tehdään portilla läpikotainen ruumiintarkastus, ja sisään pääsee vain yksitellen. Tarkastuspiste sulkee tien moskeijalle jo 200 metrin päässä. Siellä Talebanin jäsenet tutkivat autoja ja kuulustelevat kuljettajia, jotka aikovat moskeijan suuntaan.

Mazar-i-Sharifia ja sitä ympäröivää Balkhin maakuntaa asuttavat monet etniset ryhmät, ja kaupungissa on huomattava hazarayhteisö.

Hazarat ovat persiankielinen etninen ryhmä, joka tunnustaa enimmäkseen shiialaista islamia. Ylivoimainen enemmistö afganistanilaisista on sunnalaisia. Taleban on fundamentalistinen sunnalaisliike, joka pohjautuu maan suurimpaan kansan­ryhmään, omaa kieltään puhuviin paštuihin.

Mazar-i-Sharif on noin puolen miljoonan ihmisen kaupunki, jossa asuu eniten tadžikkeja mutta paljon myös hazaroja, paštuja ja uzbekkeja.

Mazar-i-Sharif on rakentunut merkittävän pyhiinvaelluskohteen, sinisestä kupolistaan tunnetun Hazrat Ali Mazar -mausoleumin ympärille. Siitä tulee kaupungin nimikin, joka tarkoittaa käytännössä profeetta Muhammedin perillisen hautaa.

Sunnimuslimit uskovat, että sinne on haudattu Muhammedin vävy ja seuraaja Ali. Shiiamuslimit, jotka pitävät Alia suuremmassa arvossa kuin sunnit, tosin uskovat Alin tulleen haudatuksi Irakin Najafiin.

Talebanin vallattua Mazar-i-Sharifin miehet ja naiset eivät ole enää saaneet vierailla samanaikaisesti sinisestä kupolistaan kuulussa Hazrat Ali Mazar -mausoleumissa .

Mazar-i-Sharif on Pohjois-Afganistanin taloudellinen keskus ja lähellä Uzbekistanin rajaa. Edellisen Taleban-hallinnon aikaan se kaatui viimeisenä Afganistanin suurista kaupungeista, vasta elokuussa 1998, jolloin suurin osa maasta pääkaupunki Kabulia myöten oli ollut jo pari vuotta Talebanin hallussa.

Siinä vaiheessa suurin osa Mazar-i-Sharifin hazaroista oli jo paennut maasta heihin kohdistuneiden joukkosurmien ja vainon takia. Hazarat palasivat kaupunkiin Yhdysvaltain syrjäytettyä Taleban-hallinnon syksyllä 2001.

Kesti parikymmentä vuotta, kunnes viime kesänä Taleban palasi valtaan ja vankemmin kuin koskaan aiemmin.

Talebanin jäsen asensi ”islamilaisen emiraatin” lippua Mazar-i-Sharifin keskustassa 27. lokakuuta.

Pelko hyökkäyksistä hazaroja vastaan oli kuitenkin hiipunut siinä määrin, että Sultaniyeh-moskeijallakaan ei välillä ollut turvamiehiä ja tarkastuksia. Perjantairukouksiin kokoontui turvallisin mielin yli 4 000 ihmistä.

Tilanne muuttui nopeasti lokakuussa, kun pommi-iskuissa shiiojen perjantairukouksiin Kunduzissa ja Kandaharissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Iskujen tekijäksi ilmoittautui Isis-jihadistiverkoston Afganistanin-haara.

Siitä lähtien Mazar-i-Sharifin hazarayhteisö on ollut varpaillaan. Sultaniyeh-moskeijaan on asennettu useita valvontakameroita, ja radiopuhelimet on uusittu.

Moskeijan johtaja Seyed Heydar Hashemi saarnaa perjantairukouksessa alle tuhannen kuulijan edessä afganistanilaisten yhtenäisyyden puolesta. Hän edustaa Afganistanissa irakilaista suurajatolla Ali al-Sistania, joka on shiialaisuuden kansain­välisesti keskeisimpiä auktoriteetteja.

Seyed Heydar Hashemi saarnaa perjantairukouksessa 29. lokakuuta.

Seyed Heydar Hashemin toimiston seinämatossa on kuvattu irakilainen suurajatolla Ali al-Sistani.

”Meidän pitää tukea johtajiamme. Muut maat, jopa lähimmät naapurimme, ajavat omia etujaan”, Hashemi sanoo.

”Johtajillamme on velvollisuus hälventää huoliamme ja taistella Isisiä vastaan.”

Pienehköä hazarapuoluetta edustava Mohammad-Bagher Nemati, 35, kuvailee kansanryhmäänsä kaksinkertaiseksi vähemmistöksi. Sillä hän tarkoittaa sekä etnistä että uskonnollista näkökulmaa.

Mohammad-Bagher Nemati puoluetoimistolla. Hazarojen asiaa ajava Kansakunnan puolue juontaa juurensa sirpaloituneeseen Yhtenäisyyspuolueeseen, jota johti edesmennyt hazarasotaherra Abdul Ali Mazari.

Nemati on kouluttautunut shiiapapiksi Iranissa, mutta tullakseen taloudellisesti toimeen hän työskentelee kesäisin paimenena. Käytännönläheistä valmiutta kompromisseihin henkivät myös hänen lausuntonsa hazarojen asemasta Talebanin alaisuudessa.

”Emme voi vastustaa [Talebanin julistamaa] islamilaista emiraattia, ja jos emme tee yhteistyötä heidän kanssaan, meidät eristetään.”

Nemati toivoo Hashemin tavoin, että kansain­välinen yhteisö tunnustaisi Taleban-hallinnon. Hän on varma, että muuten ihmisiä kuolee nälkään.

”Sodan ja verenvuodatuksen aikakausi on ohi. Nyt on talouskriisin aikakausi.”

Mohammad-Bagher Nemati rukoili vuonna 1995 murhatun hazarasotaherran Abdul Ali Mazarin (julisteessa) mausoleumissa Mazar-i-Sharifissa 28. lokakuuta.

Kerjäläisten määrä kaupungin kaduilla kasvaa alati. Monet yrittäjät ovat jo jättäneet tämän mullistuneen maan, mutta taloudellinen ahdinko näkyy joka aamu ammattitaitoisten ihmisten kokoontuessa Mazar-i-Sharifin keskeisille aukioille toivoen, että joku palkkaisi heidät töihin. Tavallista on, että he palaavat kotiin alkuiltapäivästä tyhjin käsin.

Moni heistä on hazaroja ja tadžikkeja. He sanovat, että korruptio oli valtavaa Talebanin syrjäyttämän Ashraf Ghanin hallituksen aikana, mutta silti, kuten eräs puuskahtaa: ”Ainakin oli rahaa ja töitä!”

Turhautuminen tilanteen tukaluuteen voi hyödyttää myös Isisiä, joka värvää uusia jäseniä.

Työnhakijat notkuivat Mazar-i-Sharifissa Sham-aukiolla, jossa on muraalissa kuvattuna Afganistanin entinen presidentti Burhanuddin Rabbani. Hän johti kansainvälisen yhteisön tunnustamaa hallitusta vuosituhannen vaihteessa, jolloin valtaosa maasta oli edellisen kerran Talebanin hallussa.

Lähellä työnhakijoiden kokoontumisaukiota, kaupungin viljavaraston vieressä on, shiialaisen kauppiaan kookas talo. Hän on lähtenyt maasta ja luovuttanut kotinsa Talebanin shiialaisen yksikön haltuun.

30 taistelijan komentaja Sheikh Abbas Moghadassi ei näe ristiriitaa siinä, että hän johtaa shiialaisten ei-paštujen yksikköä osana fundamentalistista sunnijärjestöä. Hänen mukaansa eri ryhmät yhdistyivät taistellakseen ”Yhdysvaltain asettamaa sijaishallitusta” vastaan.

”Nykyinen Taleban on erilainen kuin 1990-luvulla.”

Talebanin shiialaisen yksikön komentaja Sheikh Abbas Moghadassi (toinen vas.) alaistensa kanssa Mazar-i-Sharifissa 28. lokakuuta.

Hän lukee käsin kirjatusta tiedonannosta, että ”noin 45 prosenttia Balkhin maakunnasta on shiioja, ja emiraatti kunnioittaa heitä”.

Hän sanoo, että joidenkin vähemmistön edustajien valittaman viimeaikaisen kaltoin­kohtelun takana voi olla ”idiootteja ja tietämättömiä” Talebanin ruohonjuuritasolla. Hän on vakuuttunut, että liikkeen ylin johto ei syrji mitään etnistä ryhmää.

Vähemmistöjen syrjinnän Pohjois-Afganistanissa kiistää myös mies, joka vietti yli 12 vuotta Yhdysvaltain vankina Guantánamossa, kunnes hänet vapautettiin vankienvaihdossa osana ”Talebanin viisikkoa” vuonna 2014.

Mulla Norullah Noori on Talebanin nimittämä raja- ja heimoasiainministeri, ja vierailullaan Amudarjajoen ylittävällä Ystävyyden sillalla Uzbekistanin rajalla hän virkkoo paštuksi näin:

”Täällä asuu paštuja, tadžikkeja, hazaroja ja uzbekkeja. Islamilainen järjestelmä ei hyljeksi ainuttakaan kansaa. Islamilainen emiraatti asettaa erilaisten kansojen tarpeet etusijalle ja kehottaa heitä kertomaan tarpeistaan meille. Olemme kaikki yhtä kansakuntaa.”

Talebanin raja- ja heimoasiainministeri Norullah Noori (käsi koukistettuna kesk.) vieraili Amudarjajoen ylittävällä Afganistanin ja Uzbekistanin rajasillalla Hairatanin kaupungin kupeessa 28. lokakuuta.

Ilme Noorin kasvoilla muuttuu kuitenkin äkkiä, kun hänelle esitetään jatkokysymys shiiojen ja sunnien yhteiselosta. Hänen henkivartijansa nostavat hieman aseitaan, mikä tekee selväksi kysymyksen epäsopivuuden.

Savitaloista koostuva Camp-i-Sakhi on entinen pakolaisleiri parikymmentä kilometriä Mazar-i-Sharifista itään. Siellä asuu Fatima Sadat, joka korottaa ääntään kommentoidessaan islamilaisen emiraatin iskulauseita yhdenvertaisuudesta.

”Emme usko niitä!”

Sadatin aviomies kuoli viime keväänä taistellessaan Talebania vastaan armeijan riveissä Etelä-Afganistanissa. Sadat odotti silloin heidän yhteistä tytärtään.

Fatima Sadatin kotikylä on entinen pakolaisleiri.

Ennen raskauttaan hän työskenteli paikallisen tv-kanavan uutisankkurina. Nyt media-alalla olisi työpaikkoja avoinna, mutta ”emiraatti on linjannut, että naisia ei tule palkata”.

Sadat pohtii, että Talebanin julistamasta emiraatista puhutaan paljon hyvää, mutta teot eivät puolla sitä.

”Talebanin nimittämässä hallinnossa on vain kolme hazaraa”, hän sanoo.

”Heidän pitäisi toimia niin kuin puhuvat, jättää naisille näiden oikeudet niin kuin myös tadžikeille, hazaroille ja uzbekeille. Tällä hetkellä kaikki on paštujen käsissä.”

Mazar-i-Sharifissa perjantairukoukset päättyvät ilman mainittavia häiriötekijöitä. Kun moskeijaa vartioineet Talebanin jäsenet poistuvat, moskeijan oma turvallisuus­henkilökunta toivottelee heille hyvää matkaa: ”Näkemiin!”

”En voinut unissanikaan kuvitella moikkailevani Talebania näin”, eräs moskeijan väestä sanoo katkera hymynkare kasvoillaan.

Tilanne alleviivaa nykytilanteen absurdiutta. Hetken tarve vaikuttaa tehneen kolmen vuosikymmenen vihamiehistä toistaiseksi liittolaisia, joilla on yhteinen vihollinen: Isis.

Tekstin on kääntänyt englannista suomeksi Tommi Hannula.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat