Pekingissä oli juuri ainoat vaalit viiteen vuoteen, mutta moni ei huomannut koko tapahtumaa - Ulkomaat | HS.fi

Pekingissä oli juuri ainoat vaalit viiteen vuoteen, mutta moni ei huomannut koko tapahtumaa

Viisikymppinen yrittäjärouva meni äänestämään ensimmäistä kertaa elämässään, kun hänelle soitettiin ja pyydettiin tulemaan paikalle.

Pekingiläinen äänestäjä on panemassa uurnaan vaaleanpunaista äänestyslippuaan. Lipun edessä hänellä on pussissa päivän leipäostoksia.

10.11. 2:00 | Päivitetty 10.11. 9:00

Peking

”Oi, unohdin. Vaalit. Minun pitää mennä huomenna äänestämään”, juttukaverini pekingiläisravintolassa sanoi yhtäkkiä.

Mitkä vaalit? Eihän Kiinassa ole kuin yhdet yleiset vaalit ja nekin kerran viiteen vuoteen. Paikallisvaaleissa jokainen 18 vuotta täyttänyt saa äänestää ehdokkaita kaupunginosien ja asuinalueiden kansankongresseihin.

”Juuri ne”, juttukaverini, viisikymppinen yrittäjärouva sanoi.

Minä en ollut tiennyt mitään perjantain vaaleista, ja hänellekin asia oli selvinnyt vain pari päivää aiemmin.

Paikallinen asukaskomitea oli silloin soittanut rouvalle ja pyytänyt häntä käyttämään äänioikeuttaan. Rouva arveli saaneensa soiton, koska haluttiin yrittäjä-ääniä tai ylipäätään enemmän äänestäjiä.

Hän ei halua nimeään julki, sillä hän ei ole varma, onko Kiinassa soveliasta puhua ulkomaisille toimittajille vaaleista.

Vaalit ovat periaatteessa hyvin merkittävät, sillä yleisillä vaaleilla valitut paikallistason päättäjät valitsevat ylemmän tason päättäjät ja nämä taas seuraavan tason päättäjät. Ylimmällä tasolla on koko Kiinan eduskunta eli kansankongressi.

Käytännössä kansankongressi on kumileimasin, sillä oikeasti päätökset tekee maata johtava kommunistinen puolue.

Mutta kuitenkin: vaalit! Eri puolilla Kiinaa on meneillään kuukausia jatkuva vaalikausi, ja perjantaina oli Pekingin vuoro. Olin innoissani.

Myös juttukaverini näytti olevan vaaleista tohkeissaan. Hän ei ollut käyttänyt äänioikeuttaan aiemmin.

Kiinasta tuntuu olevan vaikea löytää tietoa menneiden vaalien äänestysprosenteista, mutta veikkaan, että ne eivät ole kovin korkeita. Moni kiinalainen tuttuni on sanonut äänestäneensä kerran tai ei koskaan.

Rouva ei vielä tiennyt, keitä on ehdolla. Naapurikomitean soittaja oli kertonut, että vaalipaikalla kyllä kerrotaan ehdokkaista.

Tietävätkö pekingiläiset ylipäätään vaaleista? Ainakaan näkyvästi vaalikuumetta ei ole mediassa nostatettu.

Teen myöhemmin katugallupin kymmenelle pekingiläiselle: vain neljä heistä tietää vaaleista ja kaksi kävi äänestämässä. Rouva puolestaan kysyy neljältä kaveriltaan: he kaikki tietävät ja kaksi heistä äänestikin.

Sekä tieto että erityisesti äänestysinto näyttävät kulkevan käsi kädessä sen kanssa, onko ihminen töissä julkisella sektorilla tai valtionyhtiössä vai yksityisessä yrityksessä. Julkisella puolella työnantaja järjestää ryhmäretkiä äänestyspaikoille.

Missä äänestyspaikka luuraa?

Etsin perjantaina yhtä Pekingin 13 500 vaalihuoneistosta. Ne on tarkoitettu 20 miljoonan asukkaan kaupungin 10 miljoonalle rekisteröidylle äänioikeutetulle. Alueelleen tarvitsee rekisteröityä vain kerran äänestäjäksi, ja henkilöpapereilla saa äänestää muutenkin.

Kadunkulman paikallisvahdit huitovat, että ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Kadunlakaisija huitoo oikealle.

Lopulta vaalihuoneisto löytyy Chaoyangin kaupunginosan Xiangheyuanin alueen naapurikomitean talon takaa. Paremmassa piilossa se tuskin olisi voinut olla.

Vaalihuoneisto on oikeammin vaalipiha, jossa pitkien pöytien ääressä istuu toistakymmentä korona-ajan vaalivirkailijaa maskeissa, visiireissä ja essuissa.

Puiden väliin on viritetty punainen banderolli: Vaali demokraattista oikeuttasi, käytä ainoa pyhä äänesi.

Iäkkäämpi äänestäjä on juuri jättämässä ääntänsä keskellä pihaa olevaan punaiseen uurnaan.

Tämän verran ehdin nähdä, kun johtava virkailija jo häätää minut pois.

Naapurikomitean talon ilmoitustaululla on lista rekisteröityneistä äänioikeutetuista.

Ilmoitustaululla on lista neljästä ehdokkaasta.

Asukaskomitean talon ilmoitustaululla ovat alueen neljän ehdokkaan nimet allekkain. Heistä kolme edustaa Kiinaa johtavaa kommunistista puoluetta ja yksi yhtä kommunistien sallimaa apupuoluetta, jolla ei kuitenkaan ole päätäntävaltaa.

Lain mukaan kuka vain kymmenen nimeä taakseen kerännyt kiinalainen saa asettua ehdokkaaksi paikallisvaaleissa. Käytännössä maata hallitseva kommunistinen puolue pitää huolen siitä, että kaikki ehdokkaat ovat tavalla tai toisella sen valvonnassa.

Lue lisää: Kiinan kuntavaaleissa ei niin vain asetuta ehdolle – HS tapasi Liun, jota estettiin kampanjoimasta ja seurattiin vaali-iltaan asti

Kysytäänpä, kuinka ravintolatuttuni äänestäminen sujui.

Hänen äänestyspaikassaan oli paljon vaalivirkailijoita ja vähän äänestäjiä.

”Äänestyslipussa oli neljä tai viisi ehdokasta, ja virkailijat pyysivät minua valitsemaan niistä kolme.”

Virkailija ja rouva istuivat vastakkain. Virkailija kertoi ehdokkaista, ja rouva piirsi siinä istuessaan ympyröitä valintojensa kohdalle.

”Valitsin heti taiteilijan, joka työskentelee kuorossa. Sitten valitsin myös alueemme varapormestarin, koska arvioin hänen tuntevan alueemme hyvin.”

Näiden ehdokkaiden hän uskoo helpottavan yrittäjien elämää ja luovan kulttuurille ystävällistä ilmapiiriä. Paikallisimman tason edustajat voivat ehdottaa alueilleen teitä, taiteen tukea tai vaikka lisää poliisivalvontaa.

Rouva ei muista, kuka oli hänen kolmas valintansa – se saattoi olla eräs työläinen. Ainakaan se ei ollut se mies vesilaitokselta.

Äänestyslippuun saa ruksia enintään niin monta ehdokasta kuin alueelta voi tulla valituksi. Lipussa on myös tyhjiä rivejä, jos haluaa kirjoittaa jonkun muun nimen.

”Katsotaan, mitä tapahtuu. Toivon, että ääneni vaikuttaa, mutta ehkä valitut eivät pysty vaikuttamaan niin paljon”, rouva sanoo.

”Minusta vaaleissa mukavaa oli osallistumisen tunne.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat