Uusi Bosnian sota saattaa pian olla käsillä – samalla Venäjä kerää Balkanilla pelimerkkejä ja härnää EU:ta - Ulkomaat | HS.fi

Uusi Bosnian sota saattaa pian olla käsillä – samalla Venäjä kerää Balkanilla peli­merkkejä ja härnää EU:ta

Jugoslavian perimyssotien lopettaminen on Yhdysvalloille ja EU:lle niin suuri saavutus, että uutta Bosnian sotaa tuskin päästetään syttymään, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakala esseessään.

Siviiliasuinen poliisi pidätti aktivistin Belgradissa viime tiistaina, kun tämä heitteli Bosnian serbijoukkojen komentajaa Ratko Mladićia esittävää seinämaalausta kananmunilla. Mladić istuu elinkautista tuomiota muun muassa kansanmurhasta, mutta 1990-luvun sotien haavat arpeutuvat hitaasti.

13.11. 13:30

Uusi sota on käsillä Bosniassa.

Tämä johtopäätös kuultiin monen Balkanin asioita seuraavan kommentaattorin suusta viime viikolla. Aiheen kommentteihin antoi baijerilainen kristillisdemokraatti Christian Schmidt, joka aloitti elokuussa työnsä kansainvälisen yhteisön korkeana edustajana Bosnia ja Hertsegovinassa.

Schmidt jätti viime viikon keskiviikkona ensimmäisen raporttinsa YK:lle. Siinä korkea edustaja syytti Bosnian serbijohtajaa Milorad Dodikia valtion repimisestä ja kertoi, että ”mahdollisuudet syvempään jakautumiseen ja konfliktiin ovat hyvin todelliset”.

Saksalainen Christian Schmidt aloitti työnsä kansainvälisen yhteisön korkeana edustajana Bosniassa tänä syksynä.

Schmidt ei tosin päässyt lukemaan uhkakuvia ääneen YK:n turvallisuus­neuvostolle. Aiemmin neuvosto on kuullut Bosnian korkean edustajan näkemykset samalla, kun se on hyväksynyt Bosnian Eufor-joukoille seuraavan jatkovuoden.

Lue lisää: Bosnia ja Hertsegovinaa uhkaa repeytyminen, länsivallat vaikuttavat tilanteen suhteen voimattomilta: ”Tämä voi johtaa uuteen sotaan”

Tällä kertaa Venäjä ja Kiina uhkasivat käyttää veto-oikeuttaan ja jättää rauhanturvaajat ilman mandaattia, koska koko korkean edustajan virka ja erityisesti Schmidtin nimitys tehtävään ovat Moskovan ja Pekingin näkemysten mukaan virhe ja vääryys. Lopulta Venäjä ja vanavedessä Kiina leppyivät, kunhan Schmidt pysyi poissa turvaneuvoston istunnosta.

Schmidtin esittämät syytökset eivät olleet tuulesta temmattuja. Bosnian serbijohtaja Dodik on uhkaillut erolla liittovaltiosta jo 15 vuotta, mutta kuluneena syksynä hän on ollut äänekkäämpi kuin koskaan. Serbitasavalta on eroamassa kaikista keskeisistä Bosnian hallintoelimistä ja lisäksi yhteisistä asevoimista, jos Dodikia on uskominen.

Serbijoukot ovat harjoitelleet omin päin Palen ja Sarajevon välisillä Serbitasavallan kukkuloilla – siis juuri niillä, joista serbijoukot Sarajevon piirityksen aikana kaupunkia tulittivat.

Bosnian sota vuosina 1992–1995 vaati arviolta 130 000 kuolonuhria ja oli Jugoslavian perimyssodista ylivoimaisesti verisin. Sota päättyi Daytonin rauhansopimukseen, jossa Bosnia ja Hertsegovinasta tehtiin mielikuvituksellinen valtio.

Liittovaltio koostuu toisaalta Serbitasavallasta ja toisaalta Bosnia ja Hertsegovinan federaatiosta, jonka suurimmat kansanryhmät ovat kroaatit ja bosniakit. Liittovaltiota johtaa serbin, kroaatin ja bosniakin presidenttikolmikko.

Kansanryhmiä jakaa ennen kaikkea uskonto, vaikka suuri osa seudun asukkaista on hyvin maallistunutta. Serbit ovat pääosin ortodoksikristittyjä, kroaatit katolilaisia ja bosniakit muslimeja.

Järjestystä valvomaan kansainvälinen yhteisö eli 55 maan rauhankomitea asetti korkean edustajan. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana edustajat pitivät järjestystä kuin siirtomaa­komissaarit ainakin ja heidän tukenaan olivat Naton Sfor-joukot.

Joulukuussa 2004 Sfor-joukot muuttuivat EU:n Eufor-joukoiksi, joita Bosniassa on tällä hetkellä noin 600 sotilasta. Berliiniläistutkija Kurt Bassuener luonnehti sotilasosastoa aneemiseksi Carnegie-tutkimuslaitokselle viime viikolla kirjoittamassaan analyysissä.

Korkeana edustajana 12 vuoden ajan ennen nyt nimitettyä Schmidtiä toimi itävaltalais­diplomaatti Valentin Inzko. Bosnialaiset toistelevat mielellään hänen perusilmaustaan kaikissa vaikeuksissa: ”Olen syvästi huolestunut.”

Etnisin perustein jaetulla poliittisella vallalla ja ”korkeaksi edustajaksi” nimitetyn kenraali­kuvernöörin asettamisella ei ole mitään tekemistä demokratian tai muiden niin sanottujen eurooppalaisen arvojen kanssa. Järjestelyn ainoa tarkoitus oli lopettaa tappaminen ja siinä kansainvälinen yhteisö onnistui.

Tilapäiseksi aiottu järjestely on jatkunut nyt 26 vuotta. Pääasiallinen vetovastuu on jäänyt EU:lle, sillä unionin uumoiltiin laajenevan entisen Jugoslavian alueelle ja tuovan mukanaan rauhaa ja hyvinvointia. Toistaiseksi Jugoslavian perillisvaltioista kuitenkin vain Slovenia ja Kroatia ovat päässeet jäseniksi.

EU:n uumoiltiin laajenevan entisen Jugoslavian alueelle ja tuovan mukanaan rauhaa ja hyvinvointia.

Serbiassa, Makedoniassa ja Montenegrossa on yhä useampi viimeistään parin viime vuoden aikana alkanut pitää EU-jäsenyyttä toivottomana projektina, Bosniasta ja Kosovosta puhumattakaan. Moskovalle tilanne näkyy sopivan oikein hyvin.

Länsi-Balkanin EU-tunnelmat synkistyivät viime vuonna, kun Makedonia lopulta pääsi sotilasliitto Naton jäseneksi mutta EU:n ovi pysyi visusti säpissä.

Kreikka lopetti vastustuksen Natossa, kun Makedonian pääministeri Zoran Zaev ja Kreikan pääministeri Alexis Tsipras pääsivät sopuun Makedonian nimikiistasta. Kreikan mielestä Makedonia-nimi on varattu sen pohjoiselle maakunnalle.

Zaev suostui kansallismielisten makedonialaisten tyrmistykseksi lisäämään maan nimeen etuliitteen, joten nyt se on Pohjois-Makedonia. Zaevin harmiksi uusi nimi herätti pahaa verta Bulgariassa, jossa nimen katsottiin viittaavan Bulgarian eteläosaan.

Niinpä EU-maa Bulgaria on tyrmännyt Makedonian EU-prosessin ja esittänyt lukuisia vaatimuksia, tosin maan nimen uusi muuttaminen ei niihin sentään kuulu.

Suurin Sofian huoli näyttää olevan Makedonian bulgarialais­vähemmistön asema. Bulgarian presidentti Rumen Radev vaati viimeksi lokakuussa Zaevia lopettamaan ”Makedonian bulgarialaisten identiteetin tuhoamisen”, kertoo Balkan Insight.

Sovinto-Zaev ei ole enää vastaamassa huutoon, sillä hän erosi äskettäin puolueensa hävittyä paikallisvaalit.

Bulgarian ja Makedonian näkemykset ovat joka tapauksessa aivan eri maailmoista. Bulgarian mukaan Makedoniassa on yli satatuhatta asukasta, jotka pitävät itseään bulgarialaisina. Makedonian mukaan heitä on korkeintaan tuhansia.

Venäjän Skopjen-lähetystö löi viime toukokuussa pyhän Kyrillosin ja pyhän Methodiosin päivänä pökköä pesään ilmoittamalla, että ”päivä on Venäjälle pyhäpäivä, jolloin slaavilainen kirjoitus annettiin meille Makedonian mailta”.

Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti tämän näkemyksen kyrillisten kirjainten syntysijasta jo 2017. Aiemman historian­kirjoituksen mukaan munkit laativat aakkosten ensimmäisen mallin Bysantin valtakunnassa nykyisen Bulgarian mailla. Historian uudelleen kirjoittamiselle on vaikea nähdä mitään muuta syytä kuin Makedonian EU-tien kampittaminen.

Serbiassa EU-toiveiden haihtuminen näkyy paitsi Venäjän-suhteiden parantumisena myös kansallismielisyyden ja Suur-Serbia-haaveiden nousuna. Serbien yhtenäisyyden, vapauden ja kansallislipun päivää vietettiin viime syyskuussa jo toista kertaa.

Juhlapäivän idea syntyi toissa kesänä, kertoo Radio Free Europe. Kansallismielinen aatehistorioitsija Aleksandar Raković julkaisi tuolloin Politika-lehdessä artikkelin, jossa hän hahmotteli käsitettä Srbski svet eli serbialainen maailma. Siihen kuuluu serbialainen kulttuuri ja kaikki serbit – tärkeimpinä Montenegron ja Bosnian serbit.

Keksintö on ilmeinen laina vanhasta käsitteestä Russki mir eli ”venäläinen maailma”, joka sai uutta pontta Krimin miehityksestä 2014. Monen kansallismielisen venäläisen mielestä vähintäänkin Ukraina ja Valko-Venäjä kuuluvat yhteen Venäjän kanssa.

Serbian sisäministeri Aleksandar Vulin innostui aiheesta ja hänestä tuli yhtenäisyyden päivän tärkein puolesta puhuja. Presidentti Aleksandar Vučić on suhtautunut toistaiseksi varovaisemmin.

Bosnian serbien suurisuinen keulahahmo Milorad Dodik on paitsi Belgradin myös Moskovan lemmikki.

Dodik viettää tiettävästi enemmän aikaa Belgradissa kuin Serbitasavallan hallintokaupungissa Banja Lukassa, Sarajevosta puhumattakaan. Presidentti Vladimir Putinin hän on tavannut useaan kertaan, ja kylässä ovat käyneet sellaiset venäläishahmot kuin parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko ja ulkoministeri Sergei Lavrov.

Lue myös: Joulupukin esikuva Pyhä Nikolaos päätyi Bosnian, Venäjän ja Ukrainan kiista­kapulaksi ja Interpolin tutkintaan.

Olisiko Venäjä valmis tukemaan Dodikia niin, että Bosnia todella hajoaisi? Paljon mahdollista, mutta samaan tavoitteeseen Moskova voisi päästä myös toisella tavalla, joka olisi EU:lle paljon kiusallisempi.

Bosnian presidenttikolmikon serbijäsen Milorad Dodik uutistoimisto Reutersin haastattelussa viime perjantaina.

Bosnian kroaattien kansallismielisen HDZ-puolueen Dragan Čović vaatii nimittäin ponnekkaasti Bosnian perustuslain muuttamista. Nykyisen lain mukaan Serbitasavallan serbit äänestävät oman serbiehdokkaansa presidentti­kolmikkoon ja kroaattien ja bosniakkien muodostama Bosnia ja Hertsegovinan federaatio taas kaksi omaansa, kroaatin ja bosniakin.

Čovićin harmiksi muslimi­enemmistöisissä kantoneissa voi äänestää kroaattiehdokasta ja katoliset kroaatit voivat äänestää halutessaan muslimia. Bosniakkeja on enemmän ja he voivat jakaa äänensä niin, että muslimeille vastenmielinen kroaatti ei presidentti­kolmikkoon pääse. Kaksissa edellisissä vaaleissa on käynyt juuri näin, eli bosniakit ovat estäneet HDZ:n ehdokkaan valinnan.

Niinpä Čović on vaatinut ”kolmannen kokonaisuuden” perustamista eli federaation jakamista bosniakien ja kroaattien omiksi tasavalloiksi. Myyräntyö on ollut musiikkia Moskovan korville.

Pahaksi onneksi uusi korkea edustaja Schmidt on kunniamerkillä palkittu pitkäaikainen Kroatian ystävä. Hän pystyy todennäköisesti torppaamaan Čovićin suunnitelmat zagrebilaisten ystäviensä avustuksella.

Kuinka pitkälle Venäjä on entisessä Jugoslaviassa valmis menemään ja mikä on sen perimmäinen tavoite? Näyttää siltä, ettei mitään perimmäistä tavoitetta ole, ellei sellaiseksi lasketa EU:n härnäämistä ja pelimerkkien keruuta erilaisiin kansainvälisiin neuvottelupöytiin.

Vielä 1990-luvulla Länsi-Balkanilla oli painoarvoa Moskovan ulkopolitiikassa ja Venäjä oli ilman muuta keskeinen jäsen esimerkiksi Bosnian sodan lopettaneessa kansainvälisessä joukossa.

Ajautuminen alueella vastakkain lännen kanssa huipentui kesällä 1999 Kosovon sodan ja Naton pommitusten jälkeen, kun Venäjä miehitti nopeasti Pristinan lentokentän. Viikkoja jatkunut pattitilanne päätyi neuvotteluratkaisuun sen jälkeen, kun Unkari ja Romania päättivät estää tarvittaessa Venäjän koneiden läpilennot eli ilmasillan rakentamisen Kosovon pääkaupungin kentälle.

Happamia ovat pihlajanmarjat, Kremlissä pääteltiin.

”Nähdäkseni Balkan on Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toissijainen”, Moskovan Carnegie-instituutin johtaja Dmitri Trenin arvioi European Western Balkans -julkaisun haastattelussa viime heinäkuussa.

”Moskovan strateginen päätös tehtiin vuonna 2003, kun Venäjä päätti vetäytyä Kosovon Kfor-rauhanturvajoukoista”, Trenin sanoo.

”Jäljellä on vahvoja kulttuurisiteitä joihinkin maihin ja joitakin liike-elämän intressejä. Mutta Balkan ei ole Venäjän ja lännen välisen vastakkainasettelun ensisijainen taistelukenttä.”

Venäjällä oli 1990-luvulla omiakin ongelmia vaikka muille jakaa. Läntiselle Euroopalle Bosnian sota sen sijaan oli järkytys pahimmasta päästä.

Sodan lopettaminen oli lopulta lännelle tärkeämpää kuin mikään muu, ja tätä ainoaa saavutusta tuskin nytkään uhrattaisiin. Länsivaltojen vetkuttelu ja päättämättömyys katoaisi luultavasti taikaiskusta, jos väkivaltaisuudet syttyisivät Bosniassa uudelleen.

Venäjän veto turvaneuvostossa ei asiaa miksikään muuttaisi. Monikansalliset maahanlaskujoukot miehittäisivät todennäköisesti ensinnä Brčkon kaupungin ja jakaisivat Serbitasavallan kahteen toisistaan eristettyyn osaan.

Itku ja parku Venäjän televisiossa jäisi omaan arvoonsa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat