Salakuljettajat myivät turvallista reittiä Eurooppaan, mutta Youssef jätettiin harhailemaan metsään kasvot verta vuotaen: ”Kaikki olikin valhetta” - Ulkomaat | HS.fi

Youssef kertoi joutuneensa valkovenäläisten sotilaiden pahoinpitelemäksi Puolan vastaisella rajalla. Youssefin mukaan hänen kasvonsa vuotivat verta sotilaan potkaistua häntä kasvoihin.

Valheellisten lupausten matka

HS tapasi ihmisiä, jotka kertovat matkustaneensa sala­kuljettajien avulla Syyriasta ja Irakista Puolaan. He kertovat sala­kuljettajien valehdelleen. Puola ei halunnutkaan heitä, mutta lopulta he pääsivät maahan.


13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 7:16

Białystok

Silmät verestävät yhä pahoinpitelyn jäljiltä, mutta Youssef on onnellinen mies.

Hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka ovat lopulta päässeet Valko-Venäjän rajan yli Puolaan.

Youssef kertoo, että hänen matkansa kohti Eurooppaa alkoi noin kaksi viikkoa sitten Syyrian Damaskoksesta, jossa hän asui vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Hän kertoo, että on kahden viikon aikana matkustanut ihmissalakuljettajien autoissa maasta toiseen, joutunut valkovenäläisten sotilaiden pahoinpitelemäksi ja harhaillut verisenä päiväkausia puolalaisessa metsässä.

Nyt hän seisoo pakolaiskeskuksen pihalla Białystokin kaupungissa noin 60 kilometriä Valko-Venäjän rajalta.

”Tulen hakemaan turvapaikkaa. En välitä yhtään, mistä maasta. Syyrian jälkeen mikä hyvänsä maa on minulle nyt täydellinen”, Youssef sanoo.

Hän ei halua kertoa lehdessä koko nimeään tai näyttää kasvojaan, koska ei halua Syyriassa asuvan perheensä näkevän hänen runneltuja kasvojaan.

Vammat syntyivät, kun Valko-Venäjän sotilas potkaisi häntä kasvoihin Puolan rajalla, Youssef kertoo.

Puolan ja Valko-Venäjän rajalla on käynnissä kuukausia kestänyt rajakriisi, joka on kärjistynyt tällä viikolla. Tuhansia ihmisiä on tuotu Puolan rajalle, jossa Valko-Venäjän sotilaat pakottavat heidät rajan yli Puolaan eli Euroopan unioniin. Puola taas puolustaa rajaansa ja yrittää estää ihmisten tulon. Suuri joukko ihmisiä on jumissa kahden valtion välissä.

Osa ihmisistä on saapunut Valko-Venäjälle lentokoneilla, osa salakuljettajien kyydissä autoilla.

Näin Youssef kertoo omasta matkastaan.

Kotikaupungissaan Damaskoksessa hän sai kuulla ystävältään salakuljettajasta, joka voisi järjestää matkan Eurooppaan. Salakuljettaja piti huolen, että Youssef ei saisi hänen puhelin­numeroaan, ja tapaaminen hoidettiin kasvotusten.

Reitit ja hinnat olisivat seuraavat: Damaskoksesta kuljettaisiin ensin Libanonin Beirutiin, josta kuljettaisiin Moskovaan. Siellä odottaisi salakuljettajan kumppani, joka huolehtisi loppumatkasta.

Matkan hinta olisi 4 450 dollaria: 4 000 dollaria viisumista Venäjälle, 450 dollaria matkalipuista.

Moskovasta matka jatkuisi Valko-Venäjän rajalle, mistä tulisi 1 500 dollarin lisämaksu.

Valko-Venäjän rajalla odottaisi sitten auto, joka veisi Youssefin Puolaan. Puola kuulemma olisi tietoinen heidän tulostaan ja ottaisi heidät avosylin vastaan.

Tarjous kuulosti hyvältä, ja Youssef tarttui siihen kolmen kaveruksensa kanssa.

”Kaikki olikin valhetta, meille selvisi myöhemmin”, hän sanoo nyt.

Kaikki meni suurin piirtein sovitusti, kunnes ryhmä saapui Valko-Venäjän rajalle. Siellä piti odottaa auto, joka veisi heidät Puolaan, mutta yllättäen ryhmä viettikin yön kaupungissa Venäjän ja Valko-Venäjän rajalla.

Seuraavana aamuna pakettiauto vei ryhmän Minskiin, jossa odotti auto, joka vei ryhmän Puolan rajalle.

Siitä alkoi päiväkausia kestänyt katastrofi.

”Salakuljettaja pudotti meidät kyydistä, näytti tietä ja sanoi, että tuossa on raja, menkää vain yli. Puola tietää teistä, ja Puola päästää teidät läpi.”

Rajalle oli kuitenkin matkaa yli 30 kilometriä.

”Kun pääsimme rajan lähelle, valkovenäläiset sotilaat ympäröivät meidät, tekivät ruumiin­tarkastuksen, ja yksi sotilas potkaisi minua naamaan.”

Sen jälkeen sotilaat veivät nelihenkisen seurueen rajalle, jossa sotilaat katkoivat piikkilanka-aidan ja nostivat aitaa ylös, jotta seurue pääsi Puolan puolelle, Youssef kertoo.

”Aloitimme metsässä matkan, joka kesti kolme päivää. Kaksi ryhmästämme eksyi, mutta löysimme metsästä kaksi irakilaista, joiden kanssa liikuimme.”

Youssef alkoi oireilla saamansa potkun jälkeen. Kasvot vuotivat verta, silmät olivat turvoksissa ja näkökyky lähes kadonnut. Poskipää oli lisäksi murtunut, eikä Youssef voinut siksi pureskella ruokaa. Hän pystyi juomaan vettä siihen saakka, kunnes vesivarastot loppuivat. Sitten he joivat vettä metsän suosta.

”Menetin tajuntani monta kertaa matkan aikana. Pidin vain ystäväni repusta kiinni ja annoin hänen johdattaa minua.”

Öisin oli kylmä, ja Youssefin mukaan miehet pystyivät nukkumaan maassa korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan.

”Minulle kerrottiin myöhemmin, että olimme metsässä kolme päivää, koska menetin tajuntani monta kertaa matkan aikana. Pidin vain ystäväni repusta kiinni ja annoin hänen johdattaa minua”, Youssef kertoo.

Lopulta nelikko löysi maantien, jossa he kohtasivat poliisiauton. Poliisi otti miehet kyytiin ja vei rajavartioston tiloihin. Sieltä Youssef siirrettiin heti sairaalaan, jossa hän vietti seitsemän päivää.

”Puolalaiset poliisit kohtelivat minua todella hyvin, he auttoivat paljon. Kuten myös sairaalan henkilökunta, lääkärit, hoitajat ja muut potilaat. Kaikki olivat minulle niin kilttejä. En edes tiedä, mikä sairaala se oli.”

nyt Youssef on Białystokissa pakolaiskeskuksessa. Myös hänen kolme ystäväänsä ovat päässeet Puolaan ja kansainvälisen suojelun piiriin. Youssefin tavoitteena on nyt saada perheensä pois Syyriasta.

Syyriassa Youssef kertoo joutuneensa vainotuksi sekä uskontonsa että ammattinsa takia. Hän on kristitty kirjanpitäjä, joka pyöritti virvoitusjuomia myyvää yritystä. Hän kertoo, että muslimijengit ahdistelivat häntä uskonnon takia ja että Syyrian armeijan upseeri kiristi häneltä rahaa yritystoiminnan takia.

”Suurin osa muslimeista kohteli minua hyvin, mutta tietyt šariaa ankarasti noudattavat muslimijengit uhkailivat minua”, hän kertoo.

Youssefille on kerrottu, että hän saisi kansainvälisen suojelun nojalla mahdollisesti tuotua nyt perheensä Puolaan. Varmaa se ei vielä ole.

”Tein tämän matkan perheeni vuoksi. Tekisin tämän kaiken myös uudestaan, jotta pääsemme pois Syyriasta.”

Voi myös olla, että Youssef hakee turvapaikkaa jostain muualta, vaikka Puola tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta.

Suomessa on viime päivinä uutisoitu EU-komission asiakirjasta, jonka mukaan Valko-Venäjän kautta EU-mahihin tulevien ihmisten pääasialliset määränpäät olisivat Saksa ja Suomi.

Suomen rajavartiolaitoksen mukaan Suomi ei ole turvapaikanhakijoiden pääkohde, eikä mikään viittaa toistaiseksi siihen, että ihmiset pyrkisivät erityisesti Suomeen.

Myöskään Youssef ei ole kuullut, että Suomeen olisi juuri nyt tulijoita.

”Luin kyllä, että Suomesta on hyvät mahdollisuudet saada turvapaikka, mutta sinne on niin vaikea matkustaa. Luin myös, että suomalaiset olisivat maailman onnellisin kansa”, Youssef kertoo.

HS on haastatellut Puolan rajalla muun muassa turvapaikan­hakijoiden kanssa työskenteleviä avustusjärjestöjä ja sairaanhoito­henkilöstöä, mutta heidän mukaansa Suomi ei ole noussut erityisesti esiin turvapaikan­hakijoiden puheissa.

Irakilaiset haluavat Saksaan, kongolaiset Ranskaan, kiteytti eräs pelastushenkilö.

Białystokin pakolaiskeskuksessa on kuitenkin ainakin yksi turvapaikka­prosessia aloitteleva, joka miettii Suomea vaihtoehtona. Hän on Irakin Kurdistanista Puolaan saapunut Isham Abdullah.

Abdullah on turvautunut salakuljettajien palveluihin, ja myös hänelle salakuljettajat valehtelivat. Abdullah kertoo maksaneensa salakuljettajille 10 000 dollaria. Hänen reittinsä kulki Kurdistanin Sulaimaniasta Bagdadiin ja sieltä Syyrian kautta lentokoneella Valko-Venäjän Minskiin, josta hänet vietiin yli satahenkisen ryhmän joukossa Puolan rajalle.

Isham Abdullah kertoi valkovenäläissotilaiden varastaneen hänen puhelimensa. Nyt käytössä olevan puhelimensa hän kertoo ostaneensa toiselta sotilaalta 2 700 eurolla.

”Olin rajalla kahdeksan päivää. Minut työnnettiin Puolasta takaisin Valko-Venäjälle seitsemän kertaa”, hän kertoo.

Lopulta hän päätyi tänne pakolais­keskukseen, jossa hänen on mahdollista valmistella turvapaikka­hakemus.

On epäselvää, millä perusteella Puolan viranomaiset antavat joidenkin ihmisten tulla maahan ja millä perusteella viranomaiset vievät jotkut takaisin rajalle. Se on selvää, että suurimman osan ihmisistä Puola työntää tällä hetkellä takaisin rajalle.

Niin kävi esimerkiksi perheelle, jonka HS tapasi metsässä lähellä rajaa keskiviikkona. Heidät oli työnnetty takaisin raja-alueelle neljä kertaa.

Lue lisää: HS tapasi Puolan ja Valko-Venäjän rajalla irakilaisperheen, joka on vaeltanut päiväkausia metsässä, lapsella on jaloissaan muovipussit: ”On niin kylmä”

Irakista Puolaan päätyneet Abdrahman, Sagvan, pikkulapsi Pelin ja äiti Iman odottivat tietoa tulevasta Białowieżan metsässä lähellä Valko-Venäjän rajaa keskiviikkona.

Lue lisää: HS tapasi Puolan ja Valko-Venäjän rajalla irakilaisperheen, joka on vaeltanut päiväkausia metsässä, lapsella on jaloissaan muovipussit: ”On niin kylmä”

Puolan toimintaa tutkivan Helsinki Foundation for Human Rights -ihmisoikeus­järjestön johtaja Maciej Nowicki kertoo Puolan viranomaisten toiminnan olevan tällä hetkellä hyvin epäjohdon­mukaista. Nowickin mukaan ei ole tiedossa, millä perusteella viranomaiset päästävät jotkut ihmiset maahan ja miksi toiset viedään takaisin rajalle.

”Se on täysin satunnaista. Tiedossamme on, että eräs ihminen on työnnetty takaisin rajalle yli 30 kertaa”, Nowicki sanoo.

Abdullahpakeni Kurdistanista, koska sanoo joutuneensa hallinnon vainoamaksi ja kiduttamaksi. Turvapaikkaa hän on miettinyt hakevansa Britanniasta, Ruotsista tai Suomesta.

Miksi Suomesta?

Abdullah kirjoittaa vastauksensa Googlen käännösohjelmaan, joka kääntää:

”Kaunis maa, joka tunnistaa ihmisen arvon. Rakastan sitä paljon, mutta en tiedä, hyväksytäänkö paperini vai ei.”

Isham Abdullah kirjoitti vastauksensa Googlen käännösohjelmaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat