”Ne ylittävät mielikuvituksemme rajat” – Maailma ei vieläkään ymmärrä ilmastonmuutoksen tuhoisia vaikutuksia meriin, sanovat HS:n haastattelemat huippuasiantuntijat - Ulkomaat | HS.fi

”Ne ylittävät mielikuvituksemme rajat” – Maailma ei vieläkään ymmärrä ilmastonmuutoksen tuhoisia vaikutuksia meriin, sanovat HS:n haastattelemat huippuasiantuntijat

Paljon puhutun 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista ilman valtamerten apua, toteaa IUCN:n meriohjelman johtaja Minna Epps HS:n haastattelussa.

Tonnikalat ovat alkaneet liikkua valtamerissä uusille alueille, kun ilmastonmuutos pahentaa happikatoa. Kuvassa japanilainen pyyntialus Välimerellä vuonna 2015.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 6:44

Jos maailma haluaa pysäyttää ilmaston lämpenemisen, nyt on korkea aika nähdä sinisen planeettamme meret.

Tämä oli viesti, kun HS haastatteli Glasgow’n ilmastokokouksen loppusuoralla kolmea merten huippuasiantuntijaa.

Heidän mielestään merten arvo ilmastonmuutoksen hidastajana ja seurausten lievittäjinä on alettu ottaa yhä vakavammin. Silti niiden täyttä painoarvoa ei vieläkään käsitetä.

”1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista ilman valtamerten apua”, toteaa HS:n haastattelussa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) meriohjelman johtaja Minna Epps.

Tähän asti meret ovat toimineet puskurina ilmastokriisin pahimpia seurauksia vastaan.

”Valtameret ovat imeneet itseensä 90 prosenttia lämmöstä ja 30 prosenttia hiilidioksidista teollisen vallankumouksen jälkeen”, muistuttaa Imperial College Londonin meribiologi, tohtori Emma Cavan.

”Meret varastoivat enemmän hiiltä kuin maaekosysteemit.”

Filippiineillä sijaitsevan Apon koralliriutan korallit olivat haalistuneet tässä kesällä 2017 otetussa kuvassa. Lämpöaallot ja merten happamoituminen aiheuttavat korallien haalistumisaaltoja, jotka liian usein toistuessaan voivat tappaa riutat.

Hiiltä sitoutuu merissä kasveihin, eläimiin ja pohjaan. Mitä paremmin merten ekosysteemit voivat, sitä enemmän ne yleensä myös hiiltä sitovat. Rannikoilla meriekosysteemit kuten mangrovemetsät puolestaan torjuvat tulvia ja vaimentavat hirmumyrskyjä.

Lisäksi hiilidioksidia imeytyy veteen valtavia määriä. Siellä siitä muodostuu hiilihappoa ja muita yhdisteitä, jotka happamoittavat meriä.

Meret ovat peittäneet jälkiämme.

Glasgow’n kokouksen loppusuoralla HS:n haastattelemat asiantuntijat muistuttivat, että merien ilmastopalvelukset ovat vaarassa – vieläpä osittain juuri ilmastonmuutoksen takia.

Vesien lämpeneminen, happamoituminen ja happikato ovat kaikki suuria rasitteita merten eliöille, jotka hiiltä sitovat. Ilmastonmuutos kiihdyttää Itämereltäkin tuttua happikatoa, jota ruokkivat maataloudesta meriin päätyvät ravinteet.

Ei ole siis lainkaan selvää, että merten puskurivaikutus pysyy nykyisellään tästä ikuisuuteen.

Ranskan Garonne-joki oli leväkukinnon peittämä kesällä 2019. Lämpöaallot pahentavat rehevöitymistä.

Britannian hallintoa luonnonsuojelussa neuvovan Joint Nature Conservation Committeen (JNCC) puheenjohtaja, professori Colin Galbraith sanoo HS:lle, että erilaisten noidankehien vahvistuminen merissä on todellinen vaara.

”Luonnolle ovat tyypillisiä erilaiset palautemekanismit ja spiraalit, jotka voivat kiihtyä ja jotka voivat olla joko negatiivisia tai positiivisia.”

Galbraithin mukaan maailman merissä on jo merkkejä siitä, että kielteiset kierteet ovat käynnistyneet. Lämpöaalloista kärsivät koralliriutat eivät suinkaan ole ainut esimerkki.

”Monet merissä vaeltavat lajit ovat jo muuttaneet reittejään, mikä taas saattaa asettaa ekosysteemejä keskenään epärytmiin. Muutoksia voi tapahtua paljon nopeammin kuin olemme tottuneet ajattelemaan.”

Lokakuussa 2021 otettu kuva näyttää mangrovemetsää Kongojoen suulla. Mangrovemetsät sitovat hiiltä, torjuvat tulvia ja toimivat kasvattamoina useiden kalalajien poikasille.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjelmajohtaja Epps muistuttaa, että paljon happea vaativat huippusaalistajat kuten tonnikalat ovat jo nyt alkaneet vaeltaa uusille elinalueille.

”Samalla niiden elinalueet pienenevät”, Epps sanoo.

Hänen mukaansa huolestuttavimpia ilmastonmuutoksen ja merien suhteessa ovat kuitenkin sellaiset yhteisvaikutukset, joita emme osaa välttämättä edes kuvitella.

”Ne ylittävät mielikuvituksemme rajat.”

Kaksi miestä valmisteli miilua polttaakseen mangrovesta hiiltä Panamassa lokakuussa 2021.

Glasgow’n ilmastokokouksessa kuuma sana ovat olleet luontopohjaiset ratkaisut. Termi tarkoittaa luonnon suojelua ja palauttamista ennalleen ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Sanapari sisältyi kokouksen isäntämaan Britannian ensimmäiseen luonnokseen kokouksen yhteispäätöksestä.

Ohjelmajohtaja Eppsin mukaan muotoilu on kokouksen tärkein anti merten suojelulle, vaikka ensimmäisessä versiossa ei meriä erikseen mainittukaan.

Suomen ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) kertoi perjantai-iltana, että sanapari ”luontopohjaiset ratkaisut” oli poistumassa päätöksestä, mutta sen tilalle oli tulossa ”muutoin vahvempaa kieltä ekosysteemien ja myös merien suojelun merkityksestä”.

Mikkosen mukaan muutos johtui siitä, että varsinkin kehittyvissä maissa sanoilla ”luontopohjainen ratkaisu” on paha kaiku, kun niiden nimissä on myyty suuryrityksille päästöjen kompensointia ja ajettu alkuperäiskansoja pois asuinalueiltaan.

Lauantaina julkaistussa kokousisäntä Britannian kompromissiehdotuksessa muotoilu kuului näin:

”Painotetaan luonnon suojelun ja palauttamisen tärkeyttä Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen saavuttamisessa. Tähän sisältyy metsien ja muiden maa- ja meriekosysteemien toimiminen kasvihuonekaasujen nieluina ja varastoina.”

Suomen Metsähallituksen ensimmäinen vedenalainen luontopolku sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa, Stora Hästön saaren rantavedessä. Merialueiden suojelu on yksi tapa vahvistaa merten kykyä torjua ilmastonmuutosta.

Yhdysvallat perjantaina nimenomaan vaati merten merkityksen lisäämistä tekstiin.

Eppsin mukaan vahva muotoilu voisi lisätä maiden haluja suojella meriään osana päästötavoitteitaan. Pariisin vuonna 2015 sovittu ilmastosopimus edellyttää, että maat ilmoittavat tietyin väliajoin omista sitoumuksistaan.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton selvityksen mukaan valtioiden viimeisimmissä ilmoituksissa meriin pohjautuvat ratkaisut ovat saaneet enemmän mainintoja kuin ennen.

Tämän kehityksen Epps toivoisi jatkuvan. Valtiot voivat vahvistaa meriään vähentämällä saastuttamista ja ylikalastusta sekä suojelemalla merialueitaan. YK:n keväällä jatkuvan luontokokouksen tavoitteissa on se, että kaikista merialueista 30 prosenttia suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

Meribiologi Cavan muistuttaa, että pelkästään kalastuksen sääntelyllä voitaisiin vaikuttaa ilmastoon enemmän kuin moni uskoo.

Väärin toteutettu tehokalastus nostaa hiilidioksidia pintaan merten pohjista. Tuoreessa artikkelissaan Cavan toteaa, että pohjatroolaus aiheuttaa tällä tapaa vuosittain yhtä suuret hiilipäästöt kuin koko ilmailuala.

”Rannikkoja ympäröivä sedimentti on erityisen hiilipitoista, ja siellä tapahtuu myös suurin osa kalastamisesta. Teollisen mittakaavan kalastus – varsinkin troolaus – on vahingoittanut merielämää vuosikymmenien ajan, ja nyt huomio on kääntymässä siihen, miten kalastus häiritsee myös hiilinieluja.”

Lue lisää: Ilmastokokouksen päätösehdotus puhuu ”ratkaisevasta vuosikymmenestä”, mutta vesittää hiilestä ja öljytuista luopumista

Lue lisää: Suomalaiset ovat sokeita aiheuttamalleen ympäristö­tuholle, sanoo puoliksi Suomessa ja puoliksi Amazonin sade­metsässä kasvanut Helena Gualinga

Lue lisää: Hiilicowboy kääri muhkeat rahat päästö­kauppa­huijauksella ja yritti sijoittaa tulot F1-talliin: Hiilimarkkinat ovat villi länsi, jota ilmastokokouksessa yritetään nyt suitsia

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat