Glasgow toi viimein ilmastonmuutoksen aivan lähelle - Ulkomaat | HS.fi

Glasgow toi viimein ilmaston­muutoksen aivan lähelle

Glasgow’ssa neuvoteltua muutosta voi pitää merkittävänä. Ja ehkä yllättävänäkin, kirjoittaa HS:n ympäristötuottaja Piia Elonen.

Siivooja imuroi ilmastokokouspaikkaa Glasgow’ssa perjantaina. Julisteessa toivottiin täyttä panostusta korkeintaan 1,5 asteen lämpenemisen tavoitteelle.

15.11.2021 13:34

2000-luvulla ilmastonmuutos­puheessa on korostettu kiirettä. On joko kerrottu, miten tärkeää ilmastonmuutosta on torjua nopeasti tai valiteltu, että ilmastonmuutoksen suhteen puuttuu kiireen tuntu.

Aikataulua on luotu erilaisilla päästöpoluilla sekä malleilla enemmän tai vähemmän kohoavasta lämpötilasta ja laskemalla hiilibudjetteja: kuinka monta vuotta ihmiskunnalla on aikaa hankkiutua eroon addiktiostaan fossiilisiin polttoaineisiin?

Yhteistä kaikelle tälle kiirepuheelle on ollut se, että se on tosiaan ollut puhetta: vähemmän on näkynyt nopeita päätöksiä tai tekoja.

Vaikuttamaan ehtivien toimien suhteen aikaikkuna on kutistunut kutistumistaan. Silti aina on ollut varaa venyttää päätöksiä, siirtää toimenpiteitä ja neuvoteltavia asioita eteenpäin.

Vielä kuusi vuotta sitten, juhlitussa Pariisin sopimuksessa, valtioiden piti kiristää päästövähennyksiään kunnianhimoisemmiksi viiden vuoden välein. Toisin sanoen ehtisi hujahtaa kymmenen vuotta vain yhdellä välipäivityksellä ennen kuin olisi taas aika tarkastella omaa päästökehitystään.

Tämä muuttui Glasgow’ssa. Nyt YK:n ilmastoneuvotteluissa sovittiin, että maiden pitää tarkistaa päästövähennyksiään vuosittain.

Uusista tavoitteista ja toimista pitää ilmoittaa jo ensi vuonna. Ja tavoitteen pitää olla jo vuodelle 2030. Ja sen jälkeen tavoitetta pitää tarkastella ja seurata joka vuosi. Lisäksi uutta on sekin, että maiden päästövähennystahdista laaditaan yhteinen raportti vuosittain.

Kaiken tämän pitäisi viimeistään luoda maille kansainvälistä painetta tehdä jotain. Näin koetetaan varmistaa, että Pariisissa sovitun 1,5 asteen lämpenemiseen rajoittuvalle tielle päästään.

Tämä jos mikä korostaa, että aikaa on vähän. Päätöksiä pitää tehdä heti eikä viiden vuoden päästä. Kriittiset vuodet ovat nyt: tänä vuonna, ensi vuonna, parina seuraavana vuonna – ei kymmenen vuoden päästä.

Syytä tietysti onkin. Maapallon ilmasto on ihmisen takia lämmennyt jo 1,1 astetta. Suurin osa 1,5 asteen lämpenemisvarasta on siis jo syöty.

Silti Glasgow’ssa neuvoteltua muutosta voi pitää merkittävänä. Ja ehkä yllättävänäkin.

Vielä keskiviikkona – eli muutama päivä ennen kokouksen päättymistä – kansainväliseen ilmastopolitiikkaan erikoistunut Antto Vihma arvioi, ettei kirjaus jää lopulliseen neuvottelutulokseen. Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori piti ensi vuotta liian kireänä tahtina, liian nopeasti silmille tulevana.

Kuitenkin tämä kohta löytyy nyt Glasgow’n ilmastoneuvotteluiden lopputuloksesta, kohdasta 29.

Se on merkittävä kohta.

Tietysti voi kysyä, minkälaista toimintaa se lopulta saa aikaan.

Onko mahdollista, että vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa ilmastopäätösten saaminen läpi on vaikeaa, saataisiin uusi, kireämpi tavoite aikaan jo ensi vuonna?

Entä EU? Unioni on vaivalla laatinut päästövähennystavoitteen vuodelle 2030. Riittääkö se nyt? Onko sitä mahdollista neuvotella kireämmäksi vain vuodessa?

EU:n oma tavoite on vähentää kasvihuonepäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nyt erityisen kiinnostavaksi muuttuu tuon tavoitteen yksi sana: vähintään. EU:n ei siis toisin sanoen tarvitse muuttaa itse tavoitetta, vaan alkaa korostaa 55 prosentin päästövähennystä vähimmäissaavutuksena, ikään kuin lähtöpisteenä, josta alkaen sopivaa päästövähennystasoa haarukoidaan.

Sillä EU:n ja Yhdysvaltojen kohdalla ei riitä, että ne vain teknisesti toteuttavat oman osuutensa 1,5 asteen lämpenemiseen rajoittavista päästövähennyksistä: jos muilta mailta vaaditaan tiukempia tavoitteita, miksi ne liikkuisivat, jos ilmastojättiläiset eivät liiku lisää?

Vähälle huomiolle Glasgow’n kokouksen saavutuksissa on jäänyt myös itse tavoite, maailman keskilämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen.

Kukaan ei enää hetkeen ole puhunut lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen, vaan ilmastopuhe vilisee tuota puoltatoista astetta.

Ilmastopuheeseen se on vakiintunut, vaikka tarkalleen ottaen Pariisin sopimuksessa todettiin, että lämpenemistä rajoitetaan selvästi alle kahden asteen, kohti 1,5:tä astetta.

Myös Pariisin sopimusta käsittelevässä Glasgow’n paperissa tämä sama tavoite vahvistetaan (kohdassa 15). Sen alapuolella on vieläkin kiinnostavampi muotoilu (kohta 16).

Siinä kerrotaan, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat paljon pienemmät 1,5 asteen nousulla kuin kahden asteen keskilämpötilojen nousulla. Ja siksi päätetään yrittää rajoittaa nousu 1,5 asteeseen.

Vauhti ei siis ainoastaan ole kiihtynyt. Myös tavoite on kiristynyt.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat