Puola aikoo rakentaa rajalleen yli viisi metriä korkean teräsaidan – Vapaan liikkuvuuden Eurooppa aloitti linnoittautumisen jo 10 vuotta sitten - Ulkomaat | HS.fi

Puola aikoo rakentaa rajalleen yli viisi metriä korkean teräsaidan – Vapaan liikkuvuuden Eurooppa aloitti linnoittautumisen jo 10 vuotta sitten

Puola aikoo rakentaa yli viisimetrisen aidan. Siinä on uutta vain fyysinen torjunta. EU on sulkeutunut tiiviimmäksi linnakkeeksi jo monta vuotta.

Puolan paikallispuolustusjoukot vahvistivat piikkilangalla Valko-Venäjän ja Puolan välistä rajaa maanantaina Kuźnican rajanylityspaikalla.

17.11.2021 2:00 | Päivitetty 17.11.2021 8:31

Tilanne Puolan ja Valko-Venäjän välisellä rajalla on jatkunut kireänä. Tiistaina Puolan viranomaiset käyttivät vesitykkejä Valko-Venäjän puolelta rajan yli pyrkivien ihmisten torjuntaan.

Maanantaina Puolan hallinto vahvisti suunnitelman, jonka mukaan rajalle rakennetaan 5,5 metriä korkea teräsaita.

Valko-Venäjän itsevaltaiselle presidentille Aljaksandr Lukašenkalle uskollinen hallinto on kesäkuusta alkaen järjestellyt ihmisiä Lähi-idän maista ensin pääkaupunki Minskiin ja siitä eteenpäin EU-maiden rajoille. Kesällä paine kohdistui Liettuaan, nyt syksyllä Puolaan.

Se, että Puola vahvistaa Valko-Venäjän-vastaista rajaansa, ei kuitenkaan ole uutta kehitystä. Euroopan unioni on vahvistanut ulkorajojaan jo monta vuotta.

”Uutta Puolan tilanteessa on se, että ihmisten rajanylitystä pitää estää fyysisesti”, sanoo vanhempi tutkija Saila Heinikoski Ulko­poliittisesta instituutista. Hän on perehtynyt erityisesti EU:n raja­turvallisuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen.

Heinikosken mukaan Puolan ja Liettuan tilanteita erottaa se, että Liettuaan pyrkineitä on ohjattu virallisille rajanylityspisteille.

”Puolan ja Valko-Venäjän rajalla vaikuttaa siltä, ettei virallisilta rajanylityspaikoiltakaan pääse Puolaan.”

Siksi tilanne eroaa monista aiemmista.

Yhtenä ensimmäisistä maista Schengen-rajansa vahvistamisen aloitti Kreikka Turkin-vastaisella maarajallaan. Syyrian sisällissota oli alkanut vuonna 2011, ja paljon ihmisiä pyrki pois sodan jaloista, monet heistä Turkin kautta eteenpäin EU-alueelle.

Vuonna 2011 Kreikka kertoi pidättäneensä vuoden aikana noin 100 000 rajan yli pyrkinyttä. Suurin osa Kreikan ja Turkin välisestä maarajasta myötäilee Evrosjokea. Vuonna 2012 Kreikka sai valmiiksi aidan runsaan kymmenen kilometrin mittaiselle rajaosuudelle.

Kreikan ja Turkin välinen viisi metriä korkea raja-aita on tehty teräksestä. Kuva on kesäkuulta 2021.

Serbian ja Unkarin välinen raja keväällä 2017.

Puolan sotilaat rakensivat kulkuesteitä Puolan ja Valko-Venäjän rajalle Nomikin kylän lähellä elokuussa 2021.

Turkin toinen EU-naapuri Bulgaria ryhtyi varautumaan vastaavaan kehitykseen vuonna 2014. Tarkoituksena oli huolehtia, että Turkista Bulgariaan pyrkivät ihmiset käyttävät vain virallisia rajatarkastuspisteitä, kertoi bulgarialainen Novinite-uutispalvelu toukokuussa 2014.

Varsinainen aitaamisvimma alkoi vuonna 2015. Ajankohdan valintaan oli kaksi syytä: Euroopan pakolaiskriisi ja Venäjän lisääntynyt arvaamattomuus. Syiden painoarvo vaihteli sen mukaan, mistä EU-maasta oli kyse.

Unkari ryhtyi aitaamaan Serbian-vastaista rajaansa heinäkuussa 2015. Sen jälkeen Unkari aitasi vielä Slovenian- ja Kroatian-vastaiset rajansa. Slovenia otti Unkarista mallia ja aitasi samana vuonna Kroatian-vastaisen rajansa.

Slovenia rakensi aitansa EU:n sisärajalle, koska Kroatia ei EU-jäsenyydestään huolimatta kuulu vapaan liikkuvuuden Schengen-alueeseen.

Vielä samana vuonna Pohjois-Makedonia aitasi Kreikan-vastaisen rajansa, sillä Turkista Kreikkaan saapuneet turvapaikanhakijat tapasivat pyrkiä kohti Keski-Eurooppaa Länsi-Balkanin maiden läpi.

Vuosi 2015 tarkoitti lisää aitoja EU:n rajoille myös toisesta syystä.

Syksyllä 2014 Viron turvallisuuspoliisin Kapon virkailija Eston Kohver oli Viron ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä lähdetapaamisessa, kun Venäjän sisäisen turvallisuuden virasto FSB sieppasi hänet. Kohver vietiin Moskovaan ja tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankilaan mutta vapautettiin pian Virossa vankilassa olleen Venäjän vakoojan vapauttamista vastaan.

Eston Kohverin sieppauspaikka Viron ja Venäjän rajalla syksyllä 2014.

Tapaus säikäytti Baltian maat. Viro ja Latvia käynnistivät vuonna 2015 omat aitaamis­hankkeensa. Eteläisin Baltian maa Liettua aitasi vuonna 2017 maarajan, jota sillä on Venäjälle kuuluvan Kaliningradin kanssa.

Liettuan silloinen sisäministeri Eimutis Misiūnas sanoi uutistoimisto AFP:lle, että aidalla on tarkoitus estää sekä salakuljetusta että Venäjän provokaatiota. Ministeri viittasi suoraan Eston Kohverin tapaukseen Viron ja Venäjän rajalla.

Vuoden 2015 pakolaiskriisin mainingeissa Baltian viranomaisia huoletti myös se, että Eurooppaan saapuvien kulkureitti kääntyisi Moldovan ja Ukrainan läpi Baltiaan.

Viron ja Latvian aitahankkeet ovat edenneet melko hitaasti. Syyskuussa Yle kertoi, että Viron ja Venäjän väliselle rajalle nousee suomalaisen GRK:n rakentamana 2,5 metriä korkea teräsaita, joka on päällystetty piikkilankakerällä.

Ensimmäisten 23 kilometrin rakentaminen on loppusuoralla. Sitten rakennetaan 35 kilometrin jatke, jonka pitäisi valmistua vuonna 2025.

Tältä Viron ja Venäjän välinen raja näytti Viron poliisi- ja rajavalvontaviraston havainnevideossa vuonna 2019.

Yksi yllättävä aita on myös Schengen-alueen ulkorajalla Suomi-neidon takaraivon tienoilla. Norja aitasi Venäjän-vastaisen rajansa sen jälkeen kun Venäjältä alkoi saapua turvapaikanhakijoita rajan yli loppuvuodesta 2015. Norja ei ole EU-maa mutta kuuluu Schengeniin.

Samoihin aikoihin turvapaikasta kiinnostuneita alkoi saapua Venäjän rajan yli myös Suomeen.

Silti Suomi on poikkeus Schengen-alueen itäisellä ulkorajalla, kun se ei ole alkanut vahvistaa rajaansa aidoin. Siihen ei ole ryhtynyt tiettävästi myöskään Slovakia, jolla on lyhyt raja Ukrainan kanssa.

Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet aitaamishankkeita ankarasti varsinkin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana. Niiden tulkinnan mukaan aidat estävät tai ainakin haittaavat EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisoikeuksia, joihin lukeutuu oikeus anoa turvapaikkaa.

Ulkopoliittisen instituutin Saila Heinikosken mukaan EU on pyrkinyt rajoittamaan turvapaikan hakemista jo varsin pitkään erilaisilla säännöillä. Hän mainitsee esimerkkinä sen, että turvapaikkaa ei voi hakea EU:n ulkopuolelta vaan vasta EU:n alueelle saapumisen jälkeen.

”Fyysisen linnakkeen rakentaminen on ollut käynnissä jo pidempään. Nyt on siirrytty säännöistä konkreettisempiin toimiin, ja ovathan nuo toimet ehkä vähän ristiriidassa EU:n virallisten puheiden kanssa”, Heinikoski sanoo.

”Mikäli Puolan ja Valko-Venäjän rajalla ei oteta turvapaikkahakemuksia ollenkaan vastaan, toimitaan EU:n perusoikeuskirjan ja -arvojen vastaisesti.”

Toisaalta Schengen-sopimus velvoittaa Schengen-maat valvomaan ulkorajojaan.

Sopimuksessa ei määritetä, millaisia ulkorajojen tulisi olla, mutta niitä tulee valvoa ja niille tulee sijoittaa riittävästi henkilö­kuntaa. Lisäksi sopimus määrittää, että ulkorajojen valvonnan tason on oltava yhdenmukainen.

”Maiden pitää toki tietää, keitä maahan tulee, ja käydä läpi maahantulon perusteet. Mutta oikeus hakea turvapaikkaa kuuluu myös Schengen-sopimuksen velvoitteisiin.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat