Boris Johnson teki ison virhearvion tukiessaan menneen maailman miestä, ja nyt oppositio ottaa tilanteesta ilon irti - Ulkomaat | HS.fi

Boris Johnson teki ison virhe­arvion tukiessaan menneen maailman miestä, ja nyt oppositio ottaa tilanteesta ilon irti

Marraskuun alun yksittäisestä ”törkytapauksesta” on kasvanut pikkuhiljaa muutosvoima, joka vahvistaa työväenpuoluetta ja hajottaa Johnsonin konservatiivipuoluetta, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.

Britannian pääministeri Boris Johnson puhui parlamentissa keskiviikkona.

20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 18:07

Lontoo

Yksi brittipolitiikan suurimmista mysteereistä on pääministeri Boris Johnsonin suosio.

Suosiota ei ole tuntunut syövän mikään: eivät epäonnistumiset, ei totuuden muuntelu, eivät tyhjät lupaukset.

Johnsonin persoona on kannatellut Britannian konservatiivipuoluetta läpi brexitin, koronapandemian ja jopa veronkorotusten. Oppositio on ollut voimaton ja usein myös näkymätön.

Normaalit politiikan säännöt eivät ole päteneet Johnsoniin. Hänellä on ollut omat Boris-sääntönsä.

Pääministeri Boris Johnson vieraili torstaina Yorkshiressä Pohjois-Englannissa konservatiivihallituksen julkistaessa uuden raideliikennesuunnitelmansa. Hallitus perui aiemmin luvattuja laajennuksia Pohjois- ja Keski-Englantiin, mikä on suututtanut myös osan omista kansanedustajista.

Marraskuussa tilanne on saattanut viimeinkin muuttua. Syynä on Johnsonin poliittinen virhearvio, jolla hän luovutti itse aseet opposition käsiin.

Jälkeenpäin katsottuna Johnson poltti poliittista pääomaansa täysin tyhjänpäiväisen asian takia. Pääministeri hallituksineen asettui tukemaan konservatiivi­kansan­edustaja Owen Patersonia, joka oli jäänyt kiinni lobbaamisesta yritysten laskuun.

”Ketä Patersonia? Miksi Patersonia?” kysyi moni. Ja syystä.

Paterson on toki entinen ministeri vuosien takaa, mutta sittemmin häntä on kuvannut paremmin sanonta menneen maailman mies. Pääministeri olisi voinut vain kohauttaa olkapäitään ja kehottaa kansanedustajaa kärsimään rangaistuksensa kuin mies.

Kansanedustaja Owen Paterson erosi marraskuun ensimmäisellä viikolla, kun pääministeri veti häneltä tukensa.

Patersonin pelastamiseksi valjastettiin kuitenkin konservatiivipuolueen parlamenttiryhmä, mikä suututti perinpohjaisesti osan Johnsonin omista kansanedustajista. Jotkut jopa kapinoivat avoimesti äänestämällä toisin kuin hallitus vaati.

Oppositio riemuitsi: konservatiivit kampittavat itse itseään.

Media riemuitsi: pääministeri suojelee ”törkytapausta”.

Lopulta myös Johnson avustajineen heräsi ja veti Patersonilta tukensa. Paterson erosi. Mutta ”törky” jäi.

Brittipolitiikassa sana sleaze (törky, roska) kuvaa sitä kaikkea mönjää – väärinkäytöksiä, rötöstelyä, epäeettistä käytöstä, ahdistelua ja kähmintää – joka esiintyy vallan linnakkeissa.

Britannian yleisradion BBC:n artikkelin mukaan sana vakiintui yleiseen kielen­käyttöön 1990-luvulla, kun skandaali toisensa jälkeen söi konservatiivi­pääministeri John Majorin hallituksen uskottavuutta.

Sleaze yhdistyykin yleensä juuri konservatiiveihin. Työväenpuoluetta eli labouria haukutaan muilla sanoilla.

Johnsonin oma virhearvio manasi rötöstelyn takaisin otsikoihin. Se on ollut kuin taivaan lahja Keir Starmerin johtamalle työväenpuolueelle.

Työväenpuolue on noussut suosituimmuus­mittauksissa konservatiivien rinnalle ja jopa niukasti ohi. Yougov-yhtiön mieli­pide­kyselyssä Starmer päihittää pitkästä aikaa Johnsonin pääministerisuosikkina.

Oppositiojohtaja Keir Starmer on johtanut työväenpuoluetta keväästä 2020 lähtien.

Riemuun labourissa ei silti ole vielä varaa.

Seuraavat parlamenttivaalit koittavat vasta keväällä 2024, ellei Johnson itse halua aikaistaa vaaleja. Kahdessa ja puolessa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä.

Johnsonin ja konservatiivipuolueen virheet eivät myöskään tarkoita, että äänestäjät tykästyisivät työväenpuolueeseen.

Starmerilla on kova työ luoda itsestään ja puolueestaan tarpeellinen mielikuva. Syynä on se, että Johnsonin konservatiivit ovat vallanneet brexitin ja pandemian myötä labourin perinteistä tonttia: nostaneet veroja, ottaneet miljardeja puntia lisää velkaa, sulkeneet ovet EU:n halpatyövoimalta ja patistaneet yrityksiä palkankorotuksiin.

Konservatiiveista on tullut poikkeusaikojen työväenpuoluelaisia.

Paterson-skandaali on nyt paljastanut kaksi heikkoa kohtaa Johnsonin teflonpinnassa. Ensimmäinen niistä liittyy puolueen sisäisiin valtasuhteisiin.

Joulukuun 2019 parlamenttivaaleissa Johnsonin konservatiivit valtasivat Pohjois- ja Keski-Englannissa monia työväenpuolueen perinteisesti hallitsemia vaalipiirejä. Alahuoneeseen nousi satakunta uutta konservatiivi­kansan­edustajaa.

Monet uusista parlamentaarikoista ovat aivan toista ikäpolvea – vuosissa, arvoissa ja politiikan tekemisessä – kuin Patersonin ikätoverit. Uusilla konservatiivi­kansan­edustajilla on myös täysin aiheellinen pelko siitä, että seuraavissa vaaleissa oma paikka palautuu työväenpuolueelle.

Pääministeri Boris Johnson ja oppositiojohtaja Keir Starmer kaatuneiden muistotilaisuudessa Lontoossa sunnuntaina 14. marraskuuta.

Kun Theresa May toimi pääministerinä heinäkuusta 2016 heinäkuuhun 2019, konservatiivi­puoluetta repi sisäinen riitely brexitin sisällöstä. Johnsonin aikana ei tapella enää EU-erosta. Nyt jakolinja kulkee menneen maailman edustajien ja uuden polven välillä.

Toinen heikko kohta on arvovainu.

Brittiläinen äänestäjäkunta on ollut tähän asti pitkämielistä. Konservatiivit ovat saaneet anteeksi brexitin luomat ongelmat ja yli 143 000 koronaviruskuolemaa.

Kansaa eivät ole juuri hetkauttaneet kauppojen tyhjät hyllyt eikä edes syksyn bensiinipula. Useimmat viis veisaavat siitä, että Johnsonin hallitus on uhannut rikkoa EU:n kanssa sopimaansa brexit-sopimusta.

Edes poliitikkojen puolitutuilleen junailemat korona­hankinta­sopimukset eivät nostattaneet kansan raivoa isoista mediaotsikoista huolimatta.

Kansan ja konservatiivisen median sietokyvyn raja näyttää nyt menevän vanhanaikaisessa rötöstelyssä: sietämätöntä on kansanedustajan aseman käyttäminen oman hyödyn edistämiseen.

Luvassa onkin entistä tiukempia sääntöjä parlamentaarikoille. Kansanedustajien sivutyöt joutunevat pannaan.

Johnsonin Paterson-virhearvio todistaa kuitenkin, että hän ei osannut aistia mielipideilmapiiriä.

”Tiellä ei ollut esteitä, vaan ajoin itse ojaan”, pääministeri pahoitteli tapahtunutta puolueensa rivikansanedustajille The Daily Telegraph -lehden mukaan.

Rattiin palaa entistä huterampi kuski.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat