Diplomaatti Klaus Törnudd on tarkkaillut maailmanpolitiikkaa 1950-luvulta lähtien - Ulkomaat | HS.fi

Diplomaatti Klaus Törnudd on tarkkaillut maailmanpolitiikkaa 1950-luvulta lähtien

Törnudd torjui Suomen puolueettomuuden uhkia Kekkosen ja Koiviston aikana ja istui YK:n turvallisuusneuvostossa, kun Persianlahden kriisi yltyi.

Diplomaattivuosinaan Klaus Törnudd asui muun muassa New Yorkissa, Kairossa, Moskovassa ja Pariisissa. Hänet kuvattiin kotonaan Helsingin Töölössä.

24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 12:50

Diplomaatti Klaus Törnuddin poliittiset kokemukset kattavat laajoja aikoja ja maailmoja.

Vanhempiensa kanssa hän seurasi juutalaispakolaisten Ariadne-laivan tapahtumia Kauppatorin rannassa syksyllä 1938. ”Laivalla oli paljon ihmisiä vilkuttamassa kaupunkilaisille. Heitä ei päästetty laivasta pois”, hän kertaa muistikuvan.

Ja pian laiva matkustajineen palautettiin Saksaan.

Muistojen toista laitaa on jakso maailmanpolitiikan ytimessä: Törnudd edusti Suomea YK:n turvallisuusneuvostossa 1980-luvun lopulla. Jakso oli toiveikasta kylmän sodan enteillessä loppuaan, toisaalta traagista Persianlahden kriisin yltyessä. Saddam Husseinin Irak valloitti Kuwaitin, ja YK viritti vastatoimet.

”Hyökkäys Kuwaitiin loukkasi räikeästi YK:n peruskirjaa, mihin reagoimme pakottein, ja turvallisuusneuvosto antoi valtuutuksen käyttää kaikkia keinoja miehityksen lopettamiseksi”, Törnudd toteaa painokkaasti.

Sitten kun Yhdysvaltain koalitio lähti 1991 sotaan Irakia vastaan, Suomi ei enää istunut turvallisuusneuvostossa.

”1980-luvun lopussa maailma tuntui muuttuvan, YK:n piirissäkin yhteistyö luisti kohtuullisesti ja tuloksia syntyi.”

1950-luvulla Törnudd opiskeli professori Jan-Magnus Janssonin mallioppilaana. Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että hän antautuisi diplomatian tielle, sillä kolmekymppisenä tehty kansainvälisen politiikan väitöskirja oli nostattanut positiivista huomiota.

”Tarjolla oli assistentin paikka Hankenilla, mutta hylkäsin sen. Ja pian sain mahdollisuuden toimia suurlähettiläs Ralph Enckellin avustajana YK-edustustossamme New Yorkissa.”

Tie diplomatiassa polveili hyvin. Törnudd on kuitenkin Keijo Korhosen rinnalla niitä harvoja poikkeuksia ulkoministeriössä, jotka ovat välillä siirtyneet hoitamaan professorin virkaa – Törnudd kahteenkin otteeseen.

Törnudd toimi UM:n keulilla 1970–80-luvun vuosina, joina Neuvostoliiton paine Suomen puolueettomuuden heivaamiseksi aina ajoittain koveni.

”Jos Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto silmäilivätkin asioita hieman ylempää, me virkamiehet totta kai koimme arkisen puolueettomuustaistelun ensiarvoiseksi. Kommunikeoiden pilkun paikoista kamppailtiin, toisaalta piti torjua Kremlin konkreettisia aikeita – esimerkiksi kajoamista lehdistönvapauteemme”, Törnudd pohtii.

Vakavimmat uhat asemamme horjuttamiseksi Suomi sittenkin torjui ryhdikkäästi, hän lisää.

Yhteistyö Koiviston kanssa oli moninaista. Törnudd seurasi usein mukana valtiovierailuille, tuki presidenttiä ideoin ja kirjoittaen tämän puheita.

Koiviston tunnettuun kirjeenvaihtoon presidentti George H. W. Bushin kanssa Törnudd niin ikään osallistui luonnostelemalla vastauskirjeitä. ”Niissä merkeissä kävin Jaakko Kalelan kanssa pari kertaa myös Koiviston luona Inkoon Tähtelässä.”

Klaus Törnuddin pitkä ura ehti haarautua eri suuntiin; hän oli ulkoministeriön etevimpiä all around -diplomaatteja. Mutta kumpi jälkikäteen tuntuu omimmalta ja lähimmältä, akatemian vai diplomatian ala?

”Määrällisesti jälkimmäinen, mikseipä laadultaankin, mikään suuri tiedemies en ollut koskaan”, hän naurahtaa vaatimattomasti.

Maailmantilanteen kouliintunut tuntija ei ilahdu nykykehityksestä.

”Liberaali demokratiamme on ahtaalla ja autoritääriset voimat vahvistuneet. Ja naapurimme Venäjä on vajonnut yhä huonommalle tasolle”, hän arvioi.

”Eikä globaaleista suurista ympäristö- ja väestöongelmista ole saatu kunnon otetta, vain köyhyyden poistossa on jonkin verran edistytty.”

”Tilanne on melko lailla ikävä.”

Klaus Törnudd

  • Syntyi 1931 Helsingissä.

  • Ylioppilas 1949, Svenska lyceum. Valtiotieteen maisteri (priimus) 1956 ja tohtori 1961, Helsingin yliopisto.

  • Opiskeli Ranskassa ja USA:ssa 1957–1958 ja 1991–1992.

  • Aktiivi opiskelijapolitiikassa, Studentbladetin päätoimittaja 1954.

  • Kv. politiikan professori Tampereen yliopistossa 1967–1971 ja Helsingin yliopistossa 1981–1983. Geneven turvallisuuspolitiikan keskuksen tiedekunnan jäsen 1997–1998. Vieraileva professori maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella 1998–2003.

  • Teoksia ulkopolitiikasta, politiikan tutkimuksesta ja ihmisoikeuksista.

  • Ulkoministeriössä vuodesta 1958 alkaen, mm. poliittisen osaston päällikkö 1977–1981, poliittinen alivaltiosihteeri 1981–1988, YK-suurlähettiläs 1988–1991 ja Pariisin-suurlähettiläs 1993–1996.

  • Jäsen ja pj. monissa komiteoissa ja kv. toimikunnissa ja delegaatioissa.

  • Suomen tiedeseuran vakinainen jäsen 1976. Sotatieteellisen seuran kutsujäsen. Reservin kapteeni 1991.

  • Asuu Helsingissä, naimisissa, kaksi lasta.

  • Täyttää 90 vuotta Tapaninpäivänä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat