Valko-Venäjän ehdotus rajakriisin ”taakanjaosta” irvailee EU:n kyvyttömälle maahanmuuttopolitiikalle - Ulkomaat | HS.fi

Valko-Venäjän ehdotus raja­kriisin ”taakan­jaosta” irvailee EU:n kyvyttömälle maahan­muutto­politiikalle

Kuusi vuotta sitten pakolaiskriisi synnytti EU:ssa halun uudistaa turva­paikan­haku­järjestelmää. Siitä ei ole tullut mitään, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

Puolan rajavartijat ottivat kiinni syyrialaisen metsässä Siemiatyczen kaupunkin lähellä tiistaina.

24.11. 9:57

Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka teki maanantaina tarjouksen, joka olisi hänen mielestään ratkaisu Valko-Venäjän ja EU-maa Puolan rajakiistaan. Mitäpä jos Saksa ottaisi vastaan 2 000 Valko-Venäjällä olevaa siirtolaista ja vastalahjaksi Lukašenka passittaisi 5 000 ihmistä kotimaihinsa?

Saksan hallituksen tiedottaja tyrmäsi ajatuksen heti uutistoimistoille. ”Ajatus siitä, että olisi olemassa humanitaarinen käytävä Saksaan näille 2 000 siirtolaiselle, ei ole hyväksyttävä Saksalle eikä EU:lle.”

Lukašenkan ehdotus oli jonkinlainen irvaileva mukaelma niin sanotusta taakanjaon tai yhteis­vastuun mekanismista, jota Euroopan unionissa on yritetty vuosikausien ajan synnyttää turva­paikan­hakijoiden käsittelemiseksi. Mekanismissa olisi tarkoitus keventää kovien muuttopaineiden kohteeksi joutuvien jäsenmaiden taakkaa jakamalla tulijoita tasapuolisesti jäsenmaihin.

Tarve taakanjaolle syntyi vuoden 2015 kansainvaelluksen aikana, mutta sitä ei ole koskaan saatu aikaiseksi. Taakanjaosta luotiin pakolaiskriisin aikana pilottimainen mini­ohjelma, mutta itäisen Euroopan maat kapinoivat sitä vastaan ankarasti ja kapinoivat yhä.

Rajakriisi on alleviivannut lyhyellä aikavälillä sitä, miten julmaa peliä Valko-Venäjä pelaa turvattomilla ihmisillä. Mutta se on myös tehnyt alastomaksi sen, kuinka surkean lyhyen matkan EU on kulkenut maahanmuutto­asioissa kuudessa vuodessa ja miten pysyvän haavoittuvaan tilaan unioni on jäänyt vaikkapa Valko-Venäjän tai Turkin oikuille ja hybridioperaatioille.

Syksyllä 2015 monissa maissa kauhisteltiin Unkarin ja Serbian rajalle rakennettua raja-aitaa. EU-komission silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker linjasi tuolloin, että ”muureilla ja aidoilla ei ole mitään paikkaa EU:n jäsenmaissa”.

Sittemmin raja-aitojen rakentamisesta on tullut standarditoimintaa pitkin unionin ulkorajoja.

Lue lisää: Eurooppa nauroi Trumpin muuri­puheille, mutta miksi kukaan ei naura enää?

Sen sijaan, että EU olisi valmistautunut kohtaamaan hallitusti ja yhteisymmärryksessä suuria ihmisvyöryjä, se on pyrkinyt ulkoistamaan kriisit pois silmistään. Tunnetuin esimerkki on Turkin kanssa tehty pakolaissopimus, jossa EU lahjoitti miljardeja euroja, jotta Turkki suostuisi pitämään erityisesti Syyrian pakolaiset maaperällään.

EU on viime viikkoina joutunut ummistamaan silmänsä sille, että Puola syyllistyy kansainvälisen pakolaissopimuksen ja EU:n oman lainsäädännön rikkomuksiin työntämällä ihmisiä raja­vyöhykkeeltään Valko-Venäjän puolelle. Monelle kaukaa saapuneelle ihmiselle on taatusti jäänyt epäselväksi, mikä on täsmälleen ottaen ero diktatorisen Valko-Venäjän ja demokraattisen EU:n välillä.

Puolalaisia rajavartijoita metsässä Siemiatyczen kaupungin lähellä tiistaina.

Unioni on joutunut sietämään Puolaa siksi, että sen on näytettävä yhtenäiseltä Valko-Venäjän hybridioperaation edessä. Ongelmallista tässä yhtenäisyyden näytelmässä on kuitenkin se, että EU joutuu panemaan tauolle arvonsa, mitä tulee maailman hädänalaisten ihmisten auttamiseen. Lukašenkan pelinappuloiksi kun on joutunut oikeita ihmisiä.

Tauolla on myös vuosikausia kestänyt ja tulokseton Puolan ojentaminen maan demokratian rapauttamisen osalta. Arvot ovat tauolla.

Maahanmuuttopolitiikan sekasorto on synnyttänyt unioniin pysyvän noidankehän. Turvapaikanhakijoilla pelottelu on helpoin tapa kerätä ääniä populistipuolueille, jotka ovat hallitusvaltaan päästessään kaikkein herkimpiä murentamaan unionin demokraattista arvopohjaa.

Koska EU:ssa ongelmien ratkaisu on usein Saksan harteilla, on syytä toivoa, että liittokansleri Angela Merkelin valtakauden jäljiltä syntyvä koalitiohallitus kääntäisi uuden lehden maahanmuutossa.

Kuulostaa äkkiseltään hyvälle, että tekeillä oleva koalitiohallitus on ehkä löytänyt yhteisen sävelen maahanmuutto­politiikalle, joka ottaisi huomioon sekä humanitaariset asiat, työllisyyden ja aiempaa tehokkaamman tulijoiden integroinnin. Tuntuu muissakin maissa suorastaan kopioimisen arvoiselta idealta, ja se onkin osin kopioitu Kanadasta.

Vuosien turhauttavan EU-vatkaamisen jälkeen vaikuttaa myös mielekkäältä tarkastella Saksan liberaalipuolueen FDP:n ajatusta siitä, että unioni voisi yrittää kietoa maahan­muutto­uudistuksen ”halukkaiden koalition” varaan. Änkyrät jätetään rannalle ja avoimemmin maahanmuuttoon suhtautuvat maat saisivat unionin rahallista tukea yhteisvastuulliseen toimintaansa.

Nykyäänhän ollaan hullunkurisessa tilanteessa, jossa suurimpia EU-tukia nauttivat Puola ja Unkari, jotka rapauttavat kaikkein ahkerimmin unionin arvopohjaa sekä yhteisen maahanmuuttopolitiikan sabotoinnilla että oikeusvaltioidensa romuttamisella. Ja toimivat inspiraationa öyhöpopulisteille kautta unionin.

Halukkaiden tai kyvykkäiden koalitioita on EU:ssa rakennettu ennenkin, esimerkkeinä Schengen-alue, eurovaluutta ja puolustuksellinen yhteistyö.

EU-lainsäädäntöä valmistelleen virkamiehen mukaan turvapaikkauudistuksen rajaaminen halukkaiden koalitiolle törmää kuitenkin siihen, että monet vastahakoiset maat kuuluvat vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimukseen. Pitäisikö siis käynnistää neuvottelut Schengen-alueen kutistamisesta?

Lisäksi EU:n jo toteutunut maahanmuuttopolitiikka on sisältänyt ajatuksen halukkaiden koalitiosta ja rahallisista porkkanoista. Ajatukset sisältyvät myös EU-komission reformipakettiin, joka ei edisty. Siksi on syytä pelätä, etteivät Merkelin seuraajatkaan pysty avaamaan EU:n umpisolmua.

Maailmanpolitiikassa EU tavoittelee nykyistä merkityksellisempää ja riippumattomampaa asemaa pyrkimällä niin sanottuun ”strategiseen autonomiaan”. Maahanmuuton suhteen unioni ei kuitenkaan ole onnistunut olemaan sen enempää strateginen kuin autonominenkaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat