Washington
Yli sata maata osallistuu torstaina ja perjantaina Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin isännöimään demokratiahuippukokoukseen.
Koronaviruspandemian vuoksi kokous järjestetään virtuaalisena. Suomea edustaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka lähettää kokoukseen videoviestin.
Kokouksen järjestäminen oli yksi Bidenin vaalilupauksista. Biden on niin sisä- kuin ulkopolitiikassaan korostanut, että demokratiaa on puolustettava nousevilta autoritaarisilta voimilta.
”Demokratia ei ole vahinko. Sitä on puolustettava, vahvistettava, uudistettava”, Biden sanoi helmikuussa Münchenin turvallisuuskokouksessa.
Kokouksen alla on kuultu epäileviä äänenpainoja siitä, onko Yhdysvallat oikea maa isännöimään sitä. Maan omakin demokratia on joutunut suurennuslasin alle.
Tukholmassa päämajaansa pitävä kansainvälinen demokratiainstituutti Idea nosti marraskuussa Yhdysvallat ensimmäistä kertaa taantuvien demokratioiden listalleen.
Lue lisää: Raportti: Yhdysvallat liittyi taantuvien demokratioiden joukkoon ensimmäistä kertaa historiassa
Instituutti perusteli päätöstään ennen muuta sillä, että entinen presidentti Donald Trump kyseenalaisti vuoden 2020 luotettavien presidentinvaalien tuloksen.
Myös riippumaton amerikkalainen tutkimuslaitos Freedom House on raportoinut, että Yhdysvaltain demokratia on ottanut merkittävää takapakkia kuluneen vuosikymmenen aikana.
Se näkee ongelmia Trumpia syvemmällä: vähemmistöjen eriarvoisessa kohtelussa, lobbarien liian suuressa vaikutusvallassa ja syventyneessä puoluepoliittisessa kahtiajaossa.
”Ymmärrämme luonnollisesti, ettei yksikään demokratia ole täydellinen, Yhdysvallat mukaan lukien”, Valkoisen talon edustaja sanoi toimittajille tiistaina taustapuhelussa.
Yhdysvalloissa demokratian uhkana on pidetty myös esimerkiksi vaalilainsäädännön muutoksia ja paikallisiin vaalivirkailijoihin kohdistunutta uhkailua.
”Meidän kriisimme on pahempi kuin muiden vakiintuneiden demokratioiden”, Duken yliopiston kansainvälisen politiikan professori Bruce Jentleson sanoo.
Jentlesonilla on kokemusta myös käytännön ulkopolitiikasta pitkältä ajalta. Hän työskenteli demokraatti Barack Obaman presidenttikaudella ulkoministeriön neuvonantajana ja neuvoi myös vuonna 2000 presidentiksi pyrkineen Al Goren vaalikampanjaa ulkopolitiikassa.
Nyt Jentlesonin neuvo Bidenille olisi ollut, että kokous olisi parempi jättää pitämättä, vaalilupauksesta huolimatta. Riskit ovat suuremmat kuin hyödyt.
”Siitä on tulossa teatteria.”
Jentlesonin mielestä ongelma ei ole vain Yhdysvaltain oma heikentynyt uskottavuus demokratian puolustajana. Hän näkee ongelmallisena jo perusajatuksen, että valtion demokraattisuus olisi kansainvälisessä politiikassa keskeinen jakolinja.
”Demokratioilla ei ole aina yhteiset intressit”, Jentleson sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi lokakuussa Glasgow’ssa pidetyn YK:n ilmastokokouksen ja muistuttaa, että kunnianhimoisen ilmastopolitiikan suurimpina jarruina olivat Australia ja Intia.
Kumpikin maa on kutsuttu demokratiakokoukseen, kun taas esimerkiksi Venäjä ja Kiina on jätetty kutsumatta. Yhteiset ongelmat vaativat kuitenkin, että demokratiat tekevät yhteistyötä myös autoritaaristen maiden kanssa.
”Toivon, ettei kokousta tulkittaisi niin, että se jakaa maailman kahteen joukkueeseen.”
Kokouksen kutsuvieraslista on herättänyt laajaa kritiikkiä. Mukaan on kutsuttu maita, joita on mahdoton pitää demokratioina – sellaisia kuin Irak, Angola ja Kongon demokraattinen tasavalta.
Valkoinen talo on korostanut, ettei huippukokousta pidäkään ymmärtää demokratioiden kokoukseksi vaan kokoukseksi, jossa puolustetaan demokratiaa. Jentleson arvelee, että ero jää monilta ymmärtämättä.
Jentleson varoitti silti jo vuosi sitten siitä, että kokoukseen kutsuminen voi vahvistaa autoritaarisia johtajia ja hallintoja. Hän on tyytyväinen siitä, että esimerkiksi Turkki ja Unkari jäivät ilman kutsua. Sen sijaan huolta herättää esimerkiksi Intian, Puolan, Brasilian ja Filippiinien pääseminen mukaan.
”Kutsuille on geopoliittiset perustelut, mutta kaikkien neljän epädemokraattiset käytännöt ovat vain vahvistuneet kuluneen vuoden aikana.”
Vaarana on, että johtajat voivat kokouksen jälkeen tuulettaa saaneensa Yhdysvaltain hyväksynnän toiminnalleen.
Kokouksen alla amerikkalaiset ulkopolitiikan kommentaattorit ovat siellä täällä maininneet vuoden 1975 Helsingin Etyk-kokouksen päätösasiakirjaan. Senkin arvo nähtiin vasta myöhemmin, kun Itä-Euroopan ihmisoikeustaistelijat saivat Helsingissä sovituista periaatteista tukea vaatimuksilleen vapaudesta.
Myös Jentleson on viitannut Helsingin kokoukseen mutta pitää silti vertausta kaukaa haettuna. Kylmän sodan aikana uhka demokratialle oli ennen kaikkea ulkoinen, hän sanoo. Se tuli Neuvostoliitosta.
"Nyt ongelmat ovat kunkin maan sisäisiä.”
Niillä on yhteisiä piirteitä, kuten taloudellisten ja kulttuuristen muutosten aiheuttama ahdistus. Muutosten takana ovat vahvat, globaalit voimat, mutta ongelmaa ei ratkaista kansainvälisessä huippukokouksessa, Jentleson sanoo.
”Yhdysvaltain demokratian tulevaisuus riippuu paljon enemmän siitä, miten onnistumme suojaamaan omien kansalaistemme äänioikeutta, kuin mistään, mitä teemme yhdessä muiden maiden kanssa.”
