Etelä-Ranskassa on kyliä, jotka vetävät asukkaita kaupungeista palvelujensa runsaudella: Tutkija kertoo, miksi sama on mahdotonta Suomessa - Ulkomaat | HS.fi

Lihakaupan myyjä Kristel Deswaerte sanoo, että Saint-Vallier-de-Thieyn kylässä eletään kuin ennen vanhaan.

Kaikki on kotikylässä

Etelä-Ranskan kylät äimistyttävät palvelujensa runsaudella. Maantieteilijä kertoo, miksi sama on mahdotonta Suomessa.


26.12.2021 2:00 | Päivitetty 26.12.2021 11:32

Saint-Vallier-de-Thiey

Leipomon ikkunassa harmaatukkainen mies rakentaa jouluasetelmaa. Muissakin liiketiloissa loistavat lämpimät valot.

Kylän kaduilla on rauhallista: ulkona on Etelä-Ranskan mittapuulla hyytävää, lähes pakkasta.

Kyläläinen juo kahvia Brasserie du Senat’n pöydässä Saint-Vallier-de-Thieyssä.

Saint-Vallier-de-Thiey on täynnä postikorttimaisemia.

Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua kylän sijaan kauppalasta, sillä kasvava 3 900 asukkaan Saint-Vallier-de-Thiey ei enää mahdu kokonsa puolesta kylien haarukkaan. Ranskassa kylien ajatellaan olevan alle 2 000 hengen asuinpaikkoja, kaupunkien taas yli 5 000 asukkaan.

Kunnanjohtaja Jean-Marc Délia pitää silti kiinni siitä, että täällä puhutaan kylästä ja kyläläisistä.

”Kylään kuuluu vahvasti yhteisöllisyyden henki.”

Kunnanjohtaja Jean-Marc Délia kaataa vettä provencelaisen jouluasetelman altaaseen.

Saint-Vallier-de-Thiey sijaitsee Napoleonin tien varrella, 12 kilometrin päässä Grassen hajuvesikaupungista. Tätä kautta Napoleon kulki vuonna 1815 paettuaan vankilasta Elban saarelta.

Saint-Vallier-de-Thieyn sanotaan olevan viimeinen isompi kunta ennen kuin noustaan eteläisille Alpeille. Vuorilla kylien asukasmäärät lasketaan vain sadoissa.

Ranska on kuntien määrässä Euroopan ykkönen. Vaikka pieniä kuntia kannustetaan yhdistymään ja kuntien lukumäärä kutistuu, Ranskassa on yhä lähes 35 000 kuntaa. Vertailun vuoksi: pinta-alaltaan pienemmässä mutta asukasluvultaan suuremmassa naapurimaassa Saksassa kuntia on alle 12 000. Suomessa on 309 kuntaa.

”Suuntaus Ranskassa on kahtalainen. Pohjoisessa ja idässä, missä on teollisuutta ja vähän turismia, kunnat menettävät asukkaitaan. Etelässä ja lännessä, turistien ja palveluiden Ranskassa, tilanne on päinvastainen”, kertoo maantieteilijä Laurent Chalard.

Saint-Vallier-de-Thieyn kaltaiset kylät todella äimistyttävät tarjonnallaan. Vaikka noin 50 000 asukkaan Grassessa on kaikki kaupungin palvelut teatterista ravintoloihin ja museoista uimahalleihin, se ei tunnu vieneen palveluja täältä.

Kylässä on kaksi alakoulua, yläkoulu, leipomo, lihakauppa, kirjakauppa, joukko ravintoloita, neljä kampaajaa, terveyskeskus, tenniskentät, kukkakauppoja, vapaa-ajan keskus, hotelleja ja niin edelleen.

”Älkää vain markkinoiko kyläämme! Emme halua tänne yhtään enempää asukkaita”, sanoo Babeth Giraudon nauraen, kun avaamme Gillesin kampaamon oven ja kyselemme kuulumisia.

Kampaamosta kadulle pelmahtaa puheensorinaa ja kostea tuoksu. Yhden kyläläisen hiuksia pestään, toisen tukka on pystyssä juuriin levitetyn väriaineen takia. Kolmannen päähän on jo ennätetty virittää raidat: pitkä tukka on kääritty patukoille.

Babeth Giraudon on työskennellyt kampaajana Saint-Vallier-de-Thieyssä 35 vuotta.

Babeth Giraudon kertoo työskennelleensä kylässä kampaajana jo 35 vuotta. Perheyrityksen omistaa hänen miehensä.

”Minä olin yksivuotias, kun muutimme tänne, enkä vaihtaisi mistään hinnasta pois. Täällä tunnemme kaikki toisemme, ja täällä on solidaarisuutta”, huikkaa tytär Laurene Giraudon pesulavuaarin takaa.

Kampaamon asiakkaat osallistuvat kilpaa kylän kehumiseen. Iltaisin näkee tähdet taivaalla, toisin kuin suurkaupungissa. Sekä uimarannalle että hiihtokeskukseen on lyhyt matka. Kylä on kuin henkäys raitista ilmaa. Nykyään on palveluitakin!

Yhä useampi ranskalainen haaveilee muutosta maalle.

Marraskuussa julkaistun elinympäristöä mittaavan barometrin mukaan ranskalaisista joka neljäs suunnittelee muuttavansa seuraavien viiden vuoden aikana. Heistä 41 prosenttia haikailee maalle ja toiset 41 prosenttia kaupunkien laitamille.

Vauhti on kiihtynyt pandemian aikana. Saint-Vallier-de-Thieyn kaltaiset kylät houkuttelevat palveluihin tottuneita kaupunkilaisia: muuttajat ovat kunnanjohtajan mukaan joko perheitä tai niin sanottuja nuoria eläkeläisiä.

Sijaintikin myy. Délia tietää sen hyvin, sillä hän ajaa itsekin kolmesti viikossa töihin Cannesin rannan suurhotelliin – vain 35 minuuttia!

Pandemian vauhdittama muuttohalukkuus jatkunee maantieteilijä Chalardin mukaan vielä vuosia. Välimeren rantojen hinnat ovat pilvissä, mikä ajaa ihmiset aina vain kauemmas meren ääreltä mutta ei liian kauas kaupungeista.

”Läheiset kaupungit houkuttelevat kyliin uusia asukkaita. Kun katsotte Suomea, ongelmaksi siellä nousee väestöntiheys. Samanlaista kehitystä on vaikea nähdä, sillä teillä on oikeastaan vain yksi suuri kaupunki, Helsinki, jonka ympärille voisi kehittyä yhtä lailla kyliä kuin Ranskassa.”

Asuntojen hinnat ovat nousseet Saint-Vallier-de-Thieyn kylässä hurjasti kuten muissakin vastaavissa. Silti kylää pyritään kasvattamaan rajatusti. Nyt painopiste on infrastruktuurin parantamisessa.

Yksi loppusuoralla olevista projekteista on entiseen loistoonsa palautettu keskusaukio. Aikojen saatossa pysäköintialueeksi muuttunut aukio suljettiin autoilta, ja sinne on tarkoitus houkutella uusia yrittäjiä.

Emilie Flanquart avasi kukkakauppansa vuosi sitten vanhan turisti-infon tiloissa, kunnan huokealla vuokralla.

Tuottaako kukkakauppa hyvin?

”Ei hirveästi, mutta sillä tulee tarpeeksi hyvin toimeen.”

Emilie Flanquart avasi kukkakauppansa Saint-Vallier-de-Thieyn kylään vuosi sitten.

Myös Napoleonin tien varren lihakaupan omistajat avasivat vuosi sitten. Perheellä oli kyllä ennestään yksi lihakauppa Grassessa, mutta kun edellinen kylän yrittäjä lopetti, kunnanjohtaja oli tullut hakemaan kotoa asti. Kunta oli vuokrannut tilan ja halusi alivuokrata sen edullisesti.

”Se oli meidän tapamme tukea toimintaa”, kunnanjohtaja Délia sanoo.

”Lähellä olevat palvelut luovat tunteen, että kuulut jonnekin.”

Lihakaupan myyjä Kristel Deswaerte kuvailee, että kylässä eletään kuin ennen vanhaan.

”On paljon ikäihmisiä, jotka tulevat päivittäin kauppaan vaihtamaan kuulumiset. Ensin mietin, että näinköhän minusta on siihen, mutta mukavaa on ollut.”

Varsinainen kylän ylpeys on vuonna 2016 valmistunut vapaa-ajan keskus. Siellä on muun muassa kirjasto, pieni kahvilakulmaus ja teatterisali, jossa näytetään kerran viikossa jokin uusi elokuva. Salissa on myös teatteriesityksiä.

Vapaa-ajan keskus valmistui kylään viisi vuotta sitten.

Vapaa-ajan keskuksessa toimii myös kirjasto.

Kunnanjohtaja puhuu pitkälti kulttuurin tärkeydestä osana yhteisön tasapainoa. Siksi elokuvat ja teatteriesitykset on hinnoiteltu halvoiksi.

”Meillä on kylässä noin tuhat koulua käyvää lasta, mikä on paljon. Lapsia on joka puolella. Ongelma oli aiemmin se, että kun lapset pääsivät ulos, meillä ei ollut heille muuta tekemistä kuin viettää aikaa pellolla”, kunnanjohtaja Délia sanoo.

Lapsia retkellä Saint-Vallier-de-Thieyssä.

Kuinka kaikki sitten rahoitetaan? Vaikka Saint-Vallier-de-Thiey kukoistaa, Ranskassakin on lukemattomia kyliä, jotka uhkaavat autioitua.

Délia käy läpi vapaa-ajan keskuksen rahoituskuviota. Tukia saatiin, koska suuri kirjasto palvelee myös ympäröivien kylien asukkaita, kuten muualta tulevia yläkoululaisia. Mutta lainaakin otettiin paljon, yhteisellä poliittisella päätöksellä.

”On oltava palveluita, jotka ihmiset kokevat veronmaksajina ansainneensa”, Délia selittää.

Kylä kuuluu Grassen taajama-alueeseen ja tekee yhteistyötä useiden alueen kuntien kanssa mutta pitää kiinni itse­määräämis­oikeudestaan. Yhteenliittymät eivät kiinnosta.

”Vallalla on näkemys, jonka mukaan ajatellaan, että kun meitä on useampi, olemme vahvempia. Mutta pitää miettiä tarkasti, mitkä ovat ne palvelut, jotka hankitaan yhdessä. Jätehuolto ja julkinen liikenne ovat sellaisia, mutta esimerkiksi asemakaavoituksen pitää säilyä itsellä.”

Palataan pääkadulle Napoleonin tielle. Kunnanjohtaja on siellä tuttu näky, käy aamuisin kahvilla ja pysähtyy nytkin juttelemaan kadunkorjaajien kanssa.

Leipomon ikkunoita on ilmestynyt maalaamaan taiteilija. Ja sitten on pizzojaan odottava mies, joka pyytää vierailemaan vaimonsa kaupassa.

Löydämme ulkopaikkakuntalaisen Hélène Grosson istumassa pleksilasin takana omissa oloissaan. Hänen kirjakauppansa myy alueen kirjailijoiden ja kuvittajien tuotoksia. On lastenkirjoja, vesiväritöitä ja paikallisten taiteilijoiden kortteja sekä oma ateljee­nurkkaus, jossa järjestetään kirjoituskursseja ja kalligrafiakerhoja.

”Nuoretkin ovat löytäneet tämän nyt ja tulevat tekemään sarjakuvia”, hän kertoo hehkuen.

”Tämä on minun unelmieni täyttymys.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat