Kun maahanmuutto ei enää kiinnosta, Euroopan oikeistopopulistit yrittävät kasvattaa suosiotaan ilmastotoimien vastustuksella - Ulkomaat | HS.fi

Kun maahanmuutto ei enää kiinnosta, Euroopan oikeistopopulistit yrittävät kasvattaa suosiotaan ilmastotoimien vastustuksella

EU-parlamentin laitaoikeisto ei pysty äänivallallaan estämään ilmastotoimia, mutta populistien puhetavat tihkuvat muihin puolueisiin. Energian hintojen nousu antaa oikeistopuolueille lisäpontta.

Osa Euroopan oikeistopuolueista järjesti joulukuussa Varsovassa kokouksen. Takana vas. Laura Huhtasaari (ps), Santiago Abascal (Vox, Espanja), Jarosław Kaczyński (Laki ja oikeus, Puola), Viktor Orbán (Fidesz, Unkari), Mateusz Morawiecki (Laki ja oikeus, Puola) ja Marine Le Pen (Kansallinen liittouma, Ranska). Edessä vas. Marlene Svazek (FPÖ, Itävalta), Tom van Grieken (Vlaams Belang, Belgia), Martin Helme (Ekre, Viro), Valdemar Tomaševski (LLRA, Liettua) ja Aurelian Pavelescu (PNT-CD, Romania).

3.1. 2:00 | Päivitetty 3.1. 9:22

Bryssel

”Tämä ilmastopaketti on huonosti suunniteltu, ja lisäksi se osoittaa EU-eliitin täydellisen ylimielisyyden. Kukoistavat kunnaat ja loistava tulevaisuus, jota meille lupaillaan, ovat fake news [valeuutisia].”

Näin päästeli itävaltalainen europarlamentaarikko Roman Haider parlamentin täysistunnossa syyskuussa, kun Euroopan unionin komissio esitteli laajan ilmastotoimien pakettinsa Fit for 55:n. Istunnossa äärimmäisenä oikealla istuvat europarlamentaarikot rusikoivat ilmastopaketin puheenvuoro toisensa jälkeen.

Itävallan oikeistolaista vapauspuoluetta FPÖ:tä edustava Haider ei nimestään ja puheistaan huolimatta ole sukua jo edesmenneelle äärioikeistopoliitikolle Jörg Haiderille, jonka nousu Itävallan hallitukseen vuonna 1999 oli järkytys Euroopan unionille.

Siitä alkoi Euroopassa kansallismielisen ja muukalaisvastaisen politiikan nousu, joka sai polttoainetta vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä ja vuoden 2015 pakolaiskriisistä. Nyt tämän linjan puolueita on jokaisessa EU-maassa.

Viime syksynä alkoi näkyä aiempaa selvemmin, että Euroopan oikeistopopulistipuolueet ottavat uutta vauhtia EU:n ilmastopolitiikasta. Se on ollut niille syöttö lapaan hetkellä, jolloin niiden suosio on useassa maassa notkahtanut aiemmasta huipustaan. Esimerkiksi Saksan syyskuussa pidetyissä vaaleissa oikeistopuolue AfD:n kannatus pieneni vuodesta 2017.

Oikeistopopulisteja aiemmin nostaneet teemat eivät puhuttele liikkuvia äänestäjiä juuri nyt.

Maahanmuutto ei ole äänestäjien suurin huoli, etenkin kun koronavirus ja liikkumisrajoitukset vähensivät selvästi turvapaikkahakemusten määrää Euroopassa. Hallitukset onnistuivat myös pehmentämään koronaviruksen vaikutusta ihmisten toimeentuloon.

Mutta nyt on ajankohtaista ilmastonmuutos ja sen torjunta.

Nyt tehdään kauaskantoisia päätöksiä siitä, millä liikutaan, miten lämmitetään ja miten lähiluontoa suojellaan.

EU:n komissio esitteli viime heinäkuussa laajan paketin toimia, joilla EU:n on tarkoitus täyttää lupauksensa: vuonna 2030 kasvuhuonekaasupäästöjen tulee olla 55 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990.

Eurooppalaisille on alkanut pikkuhiljaa valjeta, että ilmastopolitiikassa on edetty erittäin henkilökohtaiselle tasolle: nyt tehdään kauaskantoisia päätöksiä siitä, millä liikutaan, miten lämmitetään ja miten lähiluontoa suojellaan.

”Mielipidetutkimukset osoittavat, että eurooppalaiset ovat todella huolissaan ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista. On selvää, että tarvittavat toimenpiteet tulevat vaikuttamaan kansalaisten arkeen. Vaikka toimet toisivat mukanaan hyvää, ihmisten perusvastustus muutosta kohtaan näkyy jo monissa keskusteluissa”, sanoo johtava tutkija Annika Hedberg Brysselissä toimivasta European Policy Centre -ajatushautomosta.

”Tähän perusvastustukseen poliittisten toimijoiden on helppo iskeä kiinni ja ehdottaa, ettei tehdä yhtään mitään – tai ainakaan enempää kuin muut.”

Samaan aikaan energian hinta on Euroopassa noussut jyrkästi monen syyn yhteis­vaikutuksesta. Sekin tuli populisteille kuin tarjottimella.

Vaikka Fit for 55:n ilmastotoimet eivät ole vielä edes voimassa, on helppo vihjata nykyisen hinnannousun olevan vain esimakua tulevasta. Oikeistopuolue Fidesziä edustava Unkarin pääministeri Viktor Orbán syytti lokakuussa ”Brysselin byrokraatteja” hintapiikistä.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán EU-huippukokouksessa joulukuussa 2020.

”Vain rikkailla on varaa tulevaan ekologiseen siirtymään”, sanoi myös italialaista Legaa edustava Marco Zanni parlamentin istunnossa.

Miten vahva voima oikeistopopulistit ovat EU:n päätöksenteossa?

Zanni on puheenjohtaja parlamentin oikeistopopulistien muodostamassa 70-jäsenisessä Identiteetti ja demokratia- eli ID-ryhmässä, johon kuuluvat Suomesta perussuomalaiset. Mukana ryhmässä on muun muassa AfD Saksasta ja Kansallinen liittouma Ranskasta.

Toinen oikeistopopulistien keskittymä parlamentissa on 64-jäseninen ECR eli Euroopan konservatiivit ja reformistit, jonka suurin jäsen on Puolassa valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue. Ryhmään kuuluvat muun muassa ruotsidemokraatit, espanjalainen Vox ja Italian veljet.

Ryhmien ulkopuolelle jääneistä sitoutumattomista suurin on 13-jäseninen unkarilainen Fidesz, joka sai lähtöpassit parlamentin suurimmasta ryhmästä EPP:stä.

Tällä kaudella on puhuttu paljon ryhmien lähentymisestä ja mahdollisesta yhdestä uudesta oikeistoryhmästä, mutta toistaiseksi se on jäänyt puheeksi. Teoriassa laitaoikeisto ei yhdistyneenäkään voi äänivallallaan estää komission ilmastotoimien läpimenoa yli 700 edustajan parlamentissa.

Laitaoikeiston edustajat eivät ole myöskään päässeet valiokunnissa raportoijien vaikutusvaltaiseen asemaan eli vetämään mietintöjen valmistelua komission lakiehdotuksista.

Käytännössä parlamentin oikeistopopulistien merkitys on kuitenkin suurempi kuin päältä katsottuna näkyy, arvioivat saksalaisen ajatuspajan Adelphin tutkijat Stella Schaller ja Alexander Carius kartoituksessaan populistipuolueiden ilmastolinjoista.

Schallerin ja Cariuksen mukaan populistien tasaisesti kasvanut määrä tarkoittaa, että he saavat yhä enemmän puheaikaa täysistunnoissa ja enemmän lihaksia neuvotella valtapuolueiden kanssa.

”He voivat myös muuttaa vallitsevia sosiaalisia normeja siitä, millaisia väitteitä poliittisessa debatissa on hyväksyttävää sanoa”, tutkijat kirjoittavat.

Ilmastopolitiikassa tapahtuu siten sama kuin maahanmuuttopolitiikassa. Populistien edustama linja ja kielenkäyttö tihkuvat muihinkin puolueisiin, jos ne havaitsevat viestin saavan äänestäjissä vastakaikua.

Euroopan oikeistopopulistit eivät ole ilmastolinjoissaan yhtenäisiä.

Schallerin ja Cariuksen mukaan EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, mihin suuntaan vihreiden ja populistien ristipaineessa olevat muut puolueet kääntyvät.

Populistipuolueiden pelko on osaltaan kirittänyt niitä Euroopan maiden hallituksia, jotka syksyllä kiireesti lievensivät sähkön ja kaasun hinnannousun vaikutuksia kuluttajille.

Pelkona on, että sähkölaskun loppusummasta nouseva raivo alkaa näkyä kaduilla samaan tapaan kuin Ranskassa kävi vuonna 2018, kun keltaliiviset protestoijat alkoivat osoittaa mieltään hallituksen polttoaineveron korotusta vastaan.

Euroopan oikeistopopulistit eivät ole ilmastolinjoissaan yhtenäisiä. Äärilaitaa edustaa Saksan AfD, joka ei usko ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen eikä haluaisi luopua hiilivoimaloista tai polttomoottoriautoista.

Näin suora ilmastodenialismi eli ilmastonmuutoksen kiistäminen alkaa olla harvinaista populistipuolueiden virallisissa ohjelmissa. Esimerkiksi Tanskan kansanpuolue tarkisti vähättelevää linjaansa kärsittyään tappion vuoden 2019 parlamenttivaaleissa.

”Perussuomalaiset eivät missään nimessä kiellä ilmastonmuutosta ja sitä, etteikö meidän pitäisi mennä eteenpäin. Vihreämpi ja puhtaampi planeetta on meidän kaikkien etu. Me kyseenalaistamme ainoastaan nämä suhteettomat toimet, joista komissio ei ole antanut vaikutusarviointeja”, sanoo EU-parlamentaarikko Laura Huhtasaari (ps).

Laura Huhtasaari vierailulla Italiassa ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

Huhtasaaren ja muiden eurooppalaisten oikeistopopulistien puheenparressa toistuvat samat väitteet. Ulkopoliittisen instituutin puolitoista vuotta sitten tehdyssä raportissa nämä puhetavat nimettiin ilmasto­nationalismiksi ja ilmastokonservatismiksi.

Ilmastonationalismin näkökulmana on, että Eurooppa ja yksittäiset maat ovat jo tehneet osansa ja tekevät jatkossa suorastaan liikaa, kun esimerkiksi Kiina jatkaa rauhassa hiilen polttamista.

Ilmastokonservatiivit ovat periaatteessa valmiita ilmastotoimiin mutta korostavat niiden kovaa hintaa yrityksille ja kansalaisille ja haluavat jarruttaa vauhtia. Vastapuolta vaivaa konservatiivien mielestä ”viherhulluus”, joka vie kilpailukyvyn ja iskee pieneen ihmiseen.

Poliittiseen keskusteluun kuuluukin tutkija Annika Hedbergin mielestä se, että puolueet ja poliitikot väittelevät, mitä toimia pitäisi tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hedberg kehottaa ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin sitoutuneita ottamaan ihmisten huolet tosissaan mutta myös puhumaan enemmän ilmastotoimien mahdollisuuksista ja hyödyistä.

Hedbergin mukaan voisi olettaa, että maahanmuutosta eniten huolissaan olevat puolueet olisivat aktiivisempia myös ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.

”Poliittisilla johtajilla, talouselämän johtajilla, medialla ja mielipidevaikuttajilla on kaikilla tässä roolinsa. Paljon enemmän pitäisi kuulla puhtaammasta ilmasta, paremmasta elämänlaadusta, pienemmistä terveydenhuoltokuluista, uudesta liiketoiminnasta ja paremmista työpaikoista sekä turvallisuusvaikutuksista.”

Hedbergin mukaan voisi olettaa, että maahanmuutosta eniten huolissaan olevat puolueet olisivat äänekkäämpiä ja aktiivisempia myös ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.

”Jos emme saa hidastettua ja pysäytettyä ilmastonmuutosta, tämän päivän maahanmuuttovirrat ovat pientä verrattuna tulevaisuuden maahanmuuttoskenaarioihin.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat