Syöksyhampaattomia norsuja ja muovia syöviä bakteereja – ihminen on jo muuttanut evoluution suuntaa - Ulkomaat | HS.fi

Ihmisen valinta

Ihminen vaikuttaa kanssaeläjiinsä dna-tasolla asti, kirjoittaa HS:n luontokadon kirjeenvaihtaja Petja Pelli.


25.12.2021 2:00 | Päivitetty 25.12.2021 6:13

Charles Darwinin vuonna 1859 julkaistu Lajien synty (On the origin of Species) on yksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisimmista kirjoista.

Evoluutioteoria mullisti käsityksen siitä, miksi elämä maapallolla on sellaista kuin se on. Se myös myllersi pohjia myöten ajattelumme otuksesta, joka aamulla tuijottaa takaisin kylpyhuoneen peilistä. Ihmisen sukupuu piirtyi kohti suuria apinoita.

Darwinilta on peräisin luonnonvalinnan käsite. Sukuaan pääsevät jatkamaan ne, jotka kulloisiinkin oloihin parhaiten sopivat. Erilaiset ajat ja paikat synnyttävät erilaisia sopeutumia. Syntyy vaihtelua lajien sisälle ja lopulta myös uusia lajeja, jos eriytyminen jatkuu riittävän pitkään.

Tässä asetelmassa kuningas on luonto. Se päättää. Ajatus sisältyy jo itse sanaan: luonnonvalinta, luonnon valinta.

Länsimaisessa ajattelussa luonto ja ihminen on totuttu erottamaan toisistaan. Tässäkin tekstissä niin joudutaan välillä tekemään. Siksi helposti unohtuu, että ihminen on osa luontoa. Myös ihminen synnyttää olosuhteita, joista tuo luonnonvalinta koostuu. Niin ihminen on tehnyt kauan, mutta modernina aikana vaikutus on siirtynyt planeetan mittakaavaan.

Ihmistoiminta ei ainoastaan aja lajeja uhanalaisuuteen tai auta niitä selviämään hengissä. Ihminen myös ohjaa sitä, millaisia eliölajeja tulevaisuuden maailmassa tulee vastaan. Homo sapiens vaikuttaa kanssaeläjiinsä dna-tasolla asti.

Norsu viilensi itseään mutakylvyllä luonnonpuistossa Taitavuorten alueella Keniassa lokakuun lopussa. Tällä yksilöllä olivat syöksyhampaat tallella.

Nämä ajatukset nousivat pintaan marraskuun alussa juttumatkalla Etelä-Keniassa. Luonnonsuojelualueen vartija ja muutkin paikalliset kertoivat, että norsujen syöksyhampaat ovat selvästi lyhyempiä kuin kertojien lapsuudessa. Yhä useammalla norsulla niitä ei ole ollenkaan.

Se ei ollut keksitty juttu. Science-lehdessä julkaistiin lokakuussa tutkimus, joka osoitti syöksyhampaattomien naarasnorsujen osuuden kasvaneen Mosambikissa parinkymmenen vuoden aikana alle 20 prosentista noin 33 prosenttiin.

Syy on salametsästäjissä, jotka jahtaavat norsuja niiden syöksyhampaiden vuoksi. Syöksyhampaaton norsu jää ampumatta ja jatkaa sukua.

Kuva on surullinen. Maailman suurimman maanisäkkään voiman symbolit kutistuvat pois. Yli miljoonan vuoden ajan syöksyhampaat olivat luonnonvalinnassa etu. Niillä pystyi kaivertamaan puun kaarnaa, nostamaan asioita ja puolustautumaan.

Mutta ajat muuttuvat, ja erityisen nopeasti ne muuttuvat ihmisen valtakaudella.

Lue lisää: Luonnolta loppuu tila – hätkähdyttävät grafiikat näyttävät, kuinka ihminen dominoi planeetta Maata

Esimerkkejä ei tarvitse hakea Afrikasta asti. Riittää, että lähtee Itämerelle kalaan.

Saaristomeren kuhapopulaatio on kääpiöitynyt eli muuttunut kokonaisuudessaan pienempikasvuiseksi.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti vuonna 2015, että Saaristomeren kuhat ovat alkaneet saavuttaa sukukypsyyden pienikokoisempina kuin aiempina vuosikymmeninä. Viisivuotiaiden naaraiden sukukypsyyskoko pieneni 38 sentistä 29 senttiin vuosiluokissa 1993–2006.

Syy on sama kuin syöksyhampaattomilla norsuilla: valikoiva poisto. Kuhan alamitta oli tutkimuksen aikaan 37 senttiä. Sitä suuremmat kuhat kalastaja sai ottaa veneeseen. Mitan ylittäneistä yksilöistä jäi ammatti- ja vapaa-ajankalastajien saaliiksi Luken mukaan vuosittain jopa 60 prosenttia.

Tällä oli evolutiivinen seuraus: erityisen pienikasvuiset yksilöt ehtivät lisääntymään elämässään edes kerran. Kannatti olla kitukasvuinen.

Vuonna 2019 Saaristomeren kuhan alamitta nostettiin 40 senttiin, vaikka moni ammattikalastaja sitä vastusti. Myöhemmin kalastajatkin saattavat kiittää muutoksesta. Niin kävi Ruotsin Hjälmaren-järvellä, jossa alamitan nosto 45 senttiin kasvatti lopulta huomattavasti myös kalojen määrää. Kuhat ehtivät lisääntyä useammin ja suurempina, ja poikastuotto parani.

Lue lisää: Ruotsissa kalatkin ovat isompia

Kalaopas Stipo Lipovac esitteli jigillä saamaansa kuhaa Ruotsin Hjälmaren-järvellä syksyllä 2018. Hjälmarenilla kuhan alamitan nosto kasvatti sekä kalojen kokoa että määrää.

Norsu ja kuha ovat esimerkkejä yksittäisten lajien pyynnistä. Mutta isossa kuvassa ihmisen harjoittama evoluutioarkkitehtuuri on paljon kokonaisvaltaisempaa. Kahdeksan miljardin ihmisen planeettaa muokkaava talousjärjestelmä synnyttää uudenlaisia kasvualustoja kokonaisille ekosysteemeille.

Selvin esimerkki on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Se liikuttelee ja kutistaa eri eliöille sopivia elinalueita, ja vauhti on nopea. Sen vuoksi ovat pulassa esimerkiksi Lapin tuntureille sopeutuneet tunturisopuli, tunturipöllö, naali ja jääleinikki. Riittävän kylmiä ja lumisia oloja voi etsiä siirtymällä pohjoiseen, mutta lopulta vastaan tulee Jäämeri. Aika näyttää, minkälaiset eliöt tulevaisuuden tunturiluontoon sopeutuvat.

Hieman yllättäen samankaltaisia systeemitason vaikutuksia on myös jätteillä.

Lokakuussa Microbial Ecology -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan bakteerit kaikkialla maailmassa ovat oppimassa muovinsyöjiksi. Näin tapahtuu sekä maalla että merten syvyyksissä.

Tutkimus otti lähtökohdaksi 95 mikrobien tuottamaa entsyymiä, joiden tiedettiin hajottavan muovia. Niitä on löydetty esimerkiksi kaatopaikoilta. Sen jälkeen tutkijat perkasivat yli 200 dna-näytettä eri ympäristöistä maalta ja mereltä etsien samankaltaisia geenejä.

Aiemmin tieteelle tuntemattomia muovia hajottavia entsyymejä löytyi maanäytteistä 18 000 ja merinäytteistä 12 000. Niitä tuottivat etenkin bakteeriluokat Alphaproteobacteria ja Gammaproteobacteria. Muovia hajottavia entsyymejä löytyi sitä enemmän, mitä enemmän ympäristössä oli muovijätettä.

Valashai ui muovipussin ohi Filippiinien edustalla.

Merissä muovinhajottajaentsyymejä löytyi eniten syvyyksistä. Sinne muovia kertyy runsaimmin. Bakteerien evoluutio näyttää siis vain muutamassa kymmenessä vuodessa reagoineen ihmisen tuottamaan uudenlaiseen jätteeseen. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta löydösten merkitys jätteenkäsittelylle voitaisiin ymmärtää.

Joka tapauksessa nämä muovinsyöjäbakteerit herättävät kiinnostavan kysymyksen. Ovatko ne tulosta luonnon valinnasta? Vai ihmisen valinnasta? Vai ihmisen valinnasta osana luontoa?

Ihminen muuttaa evoluutiota omaksi kuvakseen, ja ainakin joissakin tapauksissa lajit sopeutuvat uusiin olosuhteisiin hämmästyttävän nopeasti.

Asiaan sisältyy huonoja uutisia, se on selvä. Syöksyhampaattomat norsut ja kääpiökuhat eivät anna ilon aihetta. Ne eivät ole kukoistavia selviytyjiä vaan kituuttajia. Tulevat toimeen miten kykenevät.

Eivätkä kaikki lajit pysy mukana. Evoluution mittakaavassa ihmisen aiheuttamat muutokset tapahtuvat silmänräpäyksessä. Ihminen on lajina pari miljoonaa vuotta vanha, ja tässä artikkelissa kuvatut muutokset ovat tapahtuneet pääasiassa muutamassa kymmenessä vuodessa. Esimerkiksi valtaosa ihmislajin ilmakehään päästämästä hiilidioksidista on laskettu ilmakehään vuoden 1990 jälkeen.

Ihmistoiminnan vuoksi maapallolla on alkanut tai vähintäänkin alkamassa maapallon historian kuudes sukupuuttoaalto. Sen aiheuttavat elinympäristöjen tuho, lajien suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saasteet ja vieraslajit.

On näissä tarinoissa silti myös lohtua. Sitä edustaa ekosysteemien kyky sopeutua ja jossain määrin myös siivota ihmisten sotkuja, jos kuorma ei ole liian suuri.

Kukaan ei vaadi, että ihmisen vaikutuksen maapallolla pitäisi olla nolla. Ei se silloin voi olla nolla myöskään evoluution asteikolla.

”Kyllä ihmisen pitää sekaan mahtua”, totesi tutkija Ulla-Maija Liukko, kun haastattelin häntä Itämeri-päivänä elokuussa aloitettuani työt HS:n luontokadon kirjeenvaihtajana. Liukko oli kokoamassa Suomen viimeisimpiä uhanalaisuusarvioita eli vuoden 2019 Punaista kirjaa.

Liukon mielestä luontokato voidaan pysäyttää, jos luontoa aletaan ottaa huomioon kaikkialla, missä maankäytöstä ja muista luontoon suuresti vaikuttavista asioista päätetään. Ei marginaalissa tai viimeisenä asiakohtana vaan jokaisella päätöksenteon tasolla. Vahinkoa tehdään, koska elettävä on, mutta vahinkoja voi minimoida.

Se luultavasti kannattaa, sillä eivät nuo muovia syövät bakteeritkaan tyhjästä ilmestyneet. Niiden muovijätteiden seassa menestyvät muodot ponnistavat siitä lajien ja geenien tutkimattoman suuresta monimuotoisuudesta, jonka evoluutio on vuosimiljoonien aikana synnyttänyt ja jota ihminen toimillaan kaventaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat