Britannian ensimmäinen oikea brexit-vuosi umpeutuu, ja tämä kaikki meni pieleen - Ulkomaat | HS.fi

Britannian ensimmäinen oikea brexit-vuosi umpeutuu, ja tämä kaikki meni pieleen

Kansakunta on yhä jakautunut EU-eron kannattajiin ja vastustajiin. Pääministeri Boris Johnsonin brexit-lupaukset eivät ole toteutuneet, mutta pandemia haittaa tilinpitoa.

31.12.2021 2:00 | Päivitetty 31.12.2021 9:35

Lontoo

Britannian pitkästä EU-eroprosessista jäi jälkeen useita iskulauseita.

”Brexit tarkoittaa brexitiä.”

”Otetaan päätösvalta takaisin.”

”Hoidetaan brexit kotiin.”

Heppoisille iskulauseille on helppo naureskella, mutta niiden poliittiset lupaukset toteutuivat. Kansa sai mitä tilasi.

Pääministeri Boris Johnson juhli vuosi sitten jouluna kauppasopimuksen syntyä EU:n kanssa. Brexitin siirtymäkauden päättyminen merkitsi kuitenkin vasta brexit-arjen alkua kaikkine käytännön ongelmineen.

Brexit totisesti tarkoitti brexitiä:

Britannian jätti Euroopan unionin muodollisesti jo tammikuun lopussa vuonna 2020. Kesäkuun 2016 demokraattinen EU-kansanäänestystulos piti. Brittejä ei pantu äänestämään EU-erosta uudelleen.

Vuoden 2020 lopussa päättyi myös EU-eroa pehmentänyt siirtymäkausi. Britannia lähti EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta. Samalla se sai takaisin päätösvallan omista laeistaan.

Konservatiivijohtajat – eli pääministeri Theresa May ja hänen seuraajansa Boris Johnson – hoitivat brexitin ”kotiin”.

Matka on ollut pitkä ja kivulias, mutta Britanniasta tuli kuin tulikin ensimmäinen EU:n jättänyt jäsenmaa. Entisen pääministerin David Cameronin käynnistämä uhkapeli päättyi brittien vetäytymiseen saarelleen.

Britannian silloinen pääministeri Theresa May kertoi alahuoneelle maaliskuussa 2017 käynnistäneensä EU-eroprosessin.

Nyt kun brexit on ”hoidettu” ja ”kotona”, on aika kysyä, että mitä brexitin kanssa oikein tehdään. Mikä on tämä uusi ja vapaa rooli, jonka Britannia EU-eron jälkeen ottaa?

Britannialla on ollut tasan vuosi aikaa nauttia tosivapaudesta EU:n ulkopuolella. Sillä on täysi oikeus solmia omat kauppasopimuksensa, säätää omat lakinsa ja rajoittaa niin EU- kuin muutakin maahanmuuttoa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Britannia ei ole kuitenkaan ehtinyt ottaa kaikkea irti uusista vapauksistaan. Tullitarkastuksetkin alkavat vasta vuoden 2022 puolella. Järjestelmät ovat laahanneet jäljessä, eikä työvoimaa ole ollut tarpeeksi.

Mikä meni pieleen? Miksei brexit-juhlia tullutkaan?

ongelmalista ei ole tyhjentävä, mutta se antaa kuvan vuoden 2021 konkreettisesta brexit-todellisuudesta.

Yksi: EU-maahanmuuton tyrehtyminen yhdessä pandemian kanssa loi osalle aloista työvoimapulan. Etenkin maatalous, elintarviketeollisuus ja kuljetusala kärsivät.

Kaksi: Työvoimapula ja jakeluongelmat alkoivat näkyä kuluttajienkin arjessa, kun ruokakaupoissa törmäsi aiempaa useammin tyhjiin hyllyihin.

Kolme: Syksyllä jakeluongelmat levisivät polttoaineisiin. Autoilijat jonottivat bensiiniä, ja osa huoltamoista pani lapun luukulle.

Pumpuista ei tullut bensiiniä englantilaisella huoltoasemalla viime syyskuussa.

Neljä: Brexitin siirtymäajan päättyminen on luonut Britannian ja EU:n väliseen kauppaan odotetusti kitkaa. Byrokratia on lisääntynyt, mikä on vähentänyt kauppaa.

Centre for European Reform -tutkimuslaitoksen mukaan Britannian EU-tavaravienti oli lokakuussa 15,7 prosenttia eli noin 14,8 miljardia euroa pienempi kuin se olisi ollut, jos Britannia olisi yhä EU:n sisämarkkinoilla ja tulliliitossa.

Viisi: Vaikka brexit on toteutunut, ei brexit-kiistely ole loppunut. Britannia haluaa neuvotella uusiksi – itse sopimansa ja allekirjoittamansa – Pohjois-Irlannin lisäpöytäkirjan. Kiista hidastaa mutkan kautta muutakin EU:n ja Britannian välistä yhteistyötä. Sijaiskärsijänä on esimerkiksi finanssialan yhteistyö.

Pohjois-Irlannin brittimieliset lojalistit ja unionistit vastustavat brexit-sopimuksen Pohjois-Irlannin lisäpöytäkirjaa, koska sen seuraamuksena Pohjois-Irlannin ja Britannian väliin nousi tulliraja. Lisäpöytäkirjan päätavoite oli pitää Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välinen maaraja avoimena.

Brexit-ongelmien arvioimisessa pitää kuitenkin olla EU:n puolella varovainen.

Brexit aiheuttaa helposti taittovikaa katsojan silmissä.

EU:sta katsottuna Britannia on nyt leimallisesti brexit-Britannia. EU-ero määrittää saarivaltakuntaa lähes kaikissa sen tekemisissä, ja etenkin sen epäonnistumisissa.

Britannian sisäpuolelta katsottuna tilanne on toinen.

Brexit on otsikoissa enää satunnaisesti. Mielissä päällimmäisinä ovat nyt aivan muut asiat: pandemia, rokotukset, uudet koronarajoitukset sekä pääministeri Johnsonin monet muut virhearviot ja epäonnistumiset.

Vaikka monet brexitin aiheuttamista ongelmista alkavat tulla vasta nyt esiin, ei brexit ole enää kansallisen keskustelun keskiössä. Brexit-väsymys alkoi jo ennen pandemiaväsymystä.

Pääministeri Boris Johnson ottamassa rokotusta. Britannian ripeästi alkanut koronarokotusohjelma kannatteli konservatiivihallituksen suosiota vuoden 2021 alkupuolen.

EU:n puolella elätellään usein myös toivetta, että britit alkaisivat ”katua brexitiä” tajuttuaan EU-eron aiheuttamat ongelmat.

Manner-Euroopan puolella unohtuu kuitenkin se, että EU-ero ei ollut monelle brexiteerille koskaan mikään talouskysymys. Kyse oli periaatteesta, jolle ei lasketa hintaa.

Yhtä lailla unohtuu se, että brexitille ei ole edes mahdollista määritellä yksiselitteistä hintalappua. EU-eron toteutuminen osui yhteen koronapandemian kanssa. Brexit ja pandemia sekoittuvat puuroksi, josta on mahdotonta erotella syitä ja seuraamuksia.

Samaan aikaan on totta sekin, että aiempaa useampi brittiäänestäjä pitää brexit-päätöstä vääränä. Jos EU-kansanäänestys järjestettäisiin nyt, brexit-kanta tuskin voittaisi.

Jouluna julkistetun mielipidemittauksen mukaan yli neljännes EU-eron kannattajista katsoo nyt, että brexit on sujunut odotettua huonommin. Kyselyn teetti brexitiin ja konservatiivihallitukseen kielteisesti suhtautuva The Observer -lehti.

Jo 64 prosenttia äänestäjistä pitää pääministeri Johnsonia epäpätevänä, kertoo Yougov-yhtiön tuore kysely.

Englannista ei löydy kuitenkaan laajaa poliittista liikettä, joka tavoittelisi EU-jäsenyyden palauttamista.

Pääoppositionpuolueen eli työväenpuolueen ensisijainen tavoite on päästä viimeinkin takaisin valtaan. Tavoitetta ei edistetä brexitiä pyörtämällä.

”Haluan tehdä selväksi, että labour ei suunnittele uusintaottelua. Brexit on tapahtunut, emmekä ole liittymässä takaisin [EU:hun]”, labourin johtaja Keir Starmer sanoi puhuessaan yrittäjäin etujärjestölle marraskuussa.

Labourin johdossa keväällä 2020 aloittanut Keir Starmer on nyt mielipidemittausten mukaan Boris Johnsonia suositumpi. Myös työväenpuolue on kirinyt konservatiivipuolueen ohi. Konservatiiveja rasittaa Johnsoniin liitetyt monet skandaalit sekä rivakasti vuosi sitten alkaneen koronarokotusohjelman vetovoiman hiipuminen.

Skotlannissa tilanne on toinen.

Skotlannin kansallispuolueen (SNP) johtaja, pääministeri Nicola Sturgeon ajaa Skotlannin itsenäistymistä ja itsenäisen Skotlannin EU-jäsenyyttä. Skotlannin asukkailta ei tule tulevaisuuteen yhtenäistä kantaa. Itsenäisyyden kannattajat ja vastustajat ovat mielipidemittausten mukaan kutakuinkin tasoissa.

Mitä brexitin kanssa seuraavaksi? Luvassa on ainakin uudenlaista johtajuutta, niin Britannian kuin EU:nkin puolelta.

Britannian entinen brexit-neuvottelija, sittemmin Johnsonin hallituksen brexit-ministeriksi nostettu David Frost erosi noin viikko ennen joulua. Erokirje viesti laajempaakin pettymystä Johnsonin hallituksen EU-eron jälkeiseen linjaan.

Lue lisää: Britannian brexit-neuvotteluja johtanut David Frost jättää hallituksen

Brexit-ministeri David Frost (vas.) erosi Boris Johnsonin hallituksesta joulun alla. Frost on tyytymätön konservatiivihallituksen linjauksiin. Kuvassa Johnson allekirjoittaa kauppa- ja yhteistyösopimuksen EU:n kanssa vuosi sitten.

Frostin lähdön jälkeen brexit-asiat siirtyivät ulkoministeri Liz Trussille. Trussia pidetään yhtenä Johnsonin mahdollisista seuraajista konservatiivipuolueen johdossa sekä samalla pääministerinä.

Truss on entinen EU-jäsenyyden kannattaja, josta on kuoriutunut sittemmin tiukka brexiteeri. Ei Johnsonin hallituksiin muita ole otettukaan.

”Britannian linja ei ole muuttunut. Britannian ja Pohjois-Irlannin tavarakaupan pitää saada virrata vapaasti, ja EU-tuomioistuimen rooli viime käden riidanratkaisijana lopettaa”, Truss ilmoitti aloitettuaan uudessa roolissaan joulun alla.

Ulkoministeri Liz Truss vastaa nyt myös brexit-salkusta. Kuvassa Truss G7-maiden ulkoministerikokouksessa Liverpoolissa joulukuun puolivälissä.

Euroopan unionin puolella virallisia kauppa- ja brexit-suhteita Britanniaan hoitaa EU-komissio.

Joulukuussa komissio lievensi Pohjois-Irlannin kauppasääntöjä ja salli lääkkeiden vapaan viennin Britanniasta Pohjois-Irlantiin. Kiista Pohjois-Irlannin brexitin jälkeisestä asemasta tulee kuitenkin jatkumaan vuonna 2022. Ulkoministeri Truss ehti jo uhata jatkotoimilla, jos uusista myönnytyksistä ei päästä sopuun.

Ranskan vuodenvaihteessa alkava EU-puheenjohtajuus ei voi olla kuitenkaan vaikuttamatta siihen, kuinka unionissa suhtaudutaan brexit-Britanniaan. Esimakua ranskalaisesta ärhäkkyydestä saatiin jo marraskuun lopussa, kun Ranska peruutti Britannian sisäministerin Priti Patelin kutsun ratkomaan Kanaalin siirtolaisongelmaa.

Ranskan ja Britannian välisellä sapelinkalistelulla on satoja vuosia vanhat perinteet. Kanaalin yli nyt suunnatuissa sivalluksissa on lähes aina vähintään puolet kotiyleisölle tarkoitettua teatteria.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Britannian pääministeri Boris Johnson G20-kokouksessa Roomassa lokakuussa.

Britanniassa konservatiivinen lehdistö kiittää, jos brittipoliitikko antaa ranskalaisten ja EU-väen kuulla kunniansa. Vastaavasti EU-kansalaisiin näyttää vetoavan se, jos Britannialle osoitetaan sen uutta ulkopuolista paikkaa.

EU:n tiukka linja Britannian kanssa on kuitenkin aina myös viesti omille ”hankalille” jäsenmaille niin kuin myös kolmansille maille.

Viesti kolmansille maille kuuluu, että EU pitää kiinni sovitusta ja edellyttää sitä myös sopimuskumppaniltaan. Unionilta on turha lypsää myönnytyksiä, jotka sotivat sen omaa etua vastaan.

EU-komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič johtaa brexitiin liittyviä neuvotteluja Britannian kanssa. Hän on ollut haluton antamaa briteille myönnytyksiä.

Viesti omille kuuluu, että talosta ei lähdetä niin kuin torpasta. Jos EU-ero tekee kipeää isossa ja rikkaassa Britanniassa, koskee se monin verroin köyhemmässä maassa.

Toisin kuin pelättiin, brexit ei johtanutkaan erohaluaaltoon jäsenmaiden keskuudessa. EU-jäsenyyden kannatus on säilynyt vakaana kaikissa jäsenmaissa.

Britannian esimerkki ei ole houkutellut.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat