Nairobi
Vielä viisi vuotta sitten Kenian pääkaupungissa Nairobissa puut näyttivät kukkivan aina valkoisia kukkia, jotka eivät koskaan lakastu. Nenään tunki korventava haju. Näin paikalliset kertovat.
Se oli kaikki muovia, lähinnä kertakäyttöisiä muovipusseja. Pussit takertuivat tuulessa oksiin. Sadekausien aikana ne tukkivat viemärit ja aiheuttivat tulvia. Kuivalla kaudella muoviroskan poltto teki hengitysilmasta myrkyllistä.
Vuonna 2017 Kenia sai tarpeekseen.
Muovipussit kiellettiin 53 miljoonan asukkaan maassa kokonaan rangaistuksen uhalla. Nykyään turistikin saa olla tarkkana: matkalaukusta ei saa löytyä lentokentällä ainuttakaan muovipussia.
Kielto koskee kaikkia ei-kudottuja muovisia kantokasseja ja myös osaa tuotteiden pakkaamiseen käytetyistä muovipusseista. Rangaistavaa on sekä käyttö, tuotanto, jakelu että tuonti.
Laajamittaisesta maahantuonnista voi saada maksimissaan neljän vuoden vankilatuomion ja käytöstäkin tuntuvat sakot.
Karjalauma kulki Ole Sereni -hotellin ja valtatien välisellä maakaistaleella lähellä Nairobin keskustaa marraskuussa. Muoviroskaa ei näkynyt.
Nyt loppuvuodesta 2021 näkymä pääkaupunki Nairobin keskustassa on kuin puhtaaksi lakaistu, ainakin afrikkalaisten suurkaupunkien mittapuulla. Roskia ei juuri näy, ja kadun varren torikojuilla tarjotaan kudottuja kestokasseja.
Marketissa työntekijät pakkaavat ostokset pahvilaatikoihin ja pyöräyttävät niiden ympärille kantonarun.
Suuren kiertoliittymän kupeessa kulkee karjalauma vain muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta. Se näyttää löytävän tienpenkalta jotakin vihreää syötäväksi maasai-paimenensa opastuksella. Vuohia kipittää tien yli.
Ennen kaupunkikarjallakin oli vaikeaa. Muovipussipeite esti tienpenkkojen nurmenkasvun.
Teurastaja Romano Moriaki on nähnyt kiellon myönteiset seuraukset työssään.
Lihakaupan aurinkoisesti hymyilevä myyjä Romano Moriaki ei epäröi kantaansa kieltoon.
”Se on hyvä asia!” hän huudahtaa. ”Muovi oli vaarallista maallemme ja ympäristöllemme. Sitä oli myös lehmien sisällä.”
Tosiaan. Teurastajat löysivät muovia usein myös karjan ruuansulatuselimistöstä.
Äskettäin kaivetulla tienpenkalla Nairobissa näkyi, miksi muovin käyttöä halutaan nyt rajata: kerran maaperään päätynyt muovi ei sieltä nopeasti häviä.
Muutos Nairobin näkymissä on tapahtunut niin nopeasti, ettei sitä monikaan olisi etukäteen uskonut mahdolliseksi.
”Tämä tuntuu nyt paremmalta. Teiden varret näyttävät erilaiselta”, Morioki sanoo.
Seuraavaksi hän haluaisi eroon katujen varsien muovipulloista. Niitä ei Keniassa vielä kierrätetä.
Vuohet ja karja etsivät syötävää tien varrelta Nairobin laidalla.
Kenia ei ole suinkaan ainut Afrikan maa, joka on päätynyt muovikassien suhteen radikaaliin ratkaisuun.
Greenpeace African mukaan 54:stä Afrikan valtiosta jopa 34 on joko kieltänyt tai kieltämässä kertakäyttöisiä muovipusseja. Lakien tiukkuus ja toimeenpanon onnistuminen vaihtelevat suuresti. Kenian kielto on tiukemmasta päästä.
Euroopassa muovipusseja yhä pääosin siedetään.
Eurooppa pitää pusseista kiinni
Suomessa ja muissa Euroopan unionin jäsenmaissa tuli kesällä voimaan muovidirektiivi, joka kieltää kokonaan monet kertakäyttöiset muovituotteet kuten aterimet, pillit ja vanupuikot.
Kertakäyttöisiä muovipusseja direktiivi ei kiellä.
EU pyrkii kuitenkin vähentämään kertakäyttöisiä muovipusseja kansallisin tavoittein ja rajaamalla niiden ilmaista saatavuutta.
Ranskassa on ensi vuonna tulossa voimaan laki, joka kieltää hedelmien ja vihannesten pakkaamiseen tarkoitetut muovipussit.
Huomattavasti Keniaa aikaisemmin liikkeellä oli muovipussit jo vuonna 2008 kieltänyt Ruanda, joka tunnetaan koko Afrikassa siisteysintoilustaan.
Ruandassa jo yli kymmenen vuoden ajan jokaisen kuukauden viimeinen lauantai on ollut kansallinen katujensiivouspäivä: umuganda. Kaikkien fyysisesti kykenevien 18–65-vuotiaiden on pakko osallistua umugandaan sakon uhalla. Myös maassa oleilevia ulkomaalaisia kannustetaan talkoisiin.
Muoviongelma on globaali, mutta erityisen selvästi se lyö silmille maissa, joissa kierrätys ja jätteen poltto energiaksi eivät toimi yhtä laajasti kuin esimerkiksi Suomessa.
Erilaisia muoveja tuotetaan vuosi vuodelta enemmän, ja ne hajoavat huonosti. Siksi muovisaasteen määrä kasvaa yhä. YK:n uuden luontosopimuksen luonnoksessa tavoitteeksi on kuitenkin asetettu, että vuoteen 2030 mennessä muovijätteestä päästäisiin eroon kokonaan.
Nairobissa on nyt otettu yksi askel kohti muovijätteetöntä maailmaa. Peter Kasimun omistamassa käsityökaupassa hyllyjä hallitsevat puunsävyt. Tuossa olisi vaaleat gepardipäiset salaatinottimet, tuossa tummapuinen norsuveistos. Ovi käy tiheään.
Peter Kasimun kaupan puuveistoksista valtaosa esittää niitä suuria nisäkkäitä, joita turistit haluavat Keniassa nähdä.
Kasimun kaupassa tuotteet pakattiin ennen muoviin. Nyt käytetään lähinnä erilaisia papereita. Rehellisyyden nimissä on todettava, että pakkauspöydän alla pilkottaa suikale kuplamuovia.
”Aluksi ihmiset vastustivat kieltoa”, Kasimu sanoo. ”Mutta aika pian, kun he näkivät, mihin se johti, he alkoivat arvostaa sitä.”
Kasimu muistaa entisestä Nairobista tukkeutuneet viemärit, muoviroskan poltosta kantautuneen noen ja pussien peittämän maan. Hän huomauttaa, että jatkuvasti lisääntyvä muovikuorma ei ollut hyväksi maaperän eliöillekään, jotka pitävät maan ravinteikkaana.
Peter Kasimu pakkasi asiakkaan ostoksia Nairobian-lehteen ja ympäristöviraston hyväksymään kestokassiin.
Nairobin laidalta avautuu luonnonpuisto, joka on kaupungin suuri vetonaula. Villejä kirahveja ja puhveleita voi kuvata miljoonakaupungin pilvenpiirtäjiä vasten. Voi niitä kiikaroida hotellihuoneen parvekkeeltakin, jos huone sattuu olemaan tarpeeksi korkealla. Roskamuovi sopii molempiin kuviin huonosti.
Maailma ei ole silti valmis. Kasimun mukaan muovipusseja näkee yhä jonkin verran. ”Niitä tulee laittomasti Ugandasta ja Tansaniasta. Rajoilla on korruptiota.”
Myös käsityökaupan myyjä Faith Pascal kannattaa muovipussikieltoa. ”Ruohokaan ei kasvanut, muovia oli maassa niin paljon”, hän sanoo.
Kielto on toiminut ja ymmärretty, mutta voisi se toimia paremminkin. Eikä kaikesta pakkausmuovista ole mahdollista luopua.
Tämä on johtopäätös lähistöllä sijaitsevassa Kenian ympäristöviraston kerrostalossa. Jätteiden käsittelystä ja muovista vastaava johtava virkamies Annastacia Vyalu on juuri kiirehtinyt takaisin lounastunniltaan ja istunut alas suomalaisen lehden haastateltavaksi.
”Nykyään se toimii ehkä 70-prosenttisesti”, Vyalu arvioi. Suurin ongelma on juuri salakuljetus. Lisäksi on jouduttu suitsimaan valmistajia, jotka ovat tuoneet markkinoille heikkolaatuisia ja muovipohjaisia ”kestokasseja”. Toiset, kestävämmistä muovikuiduista kudotut kestokassit on sallittu.
Jonkin verran on jouduttu myös tekemään uusia poikkeuksia.
”Tajusimme pian, että on tuotteita, joille ei oikein ole vaihtoehtoisia pakkausmateriaaleja.”
Annastacia Vyalu vastaa Kenian ympäristövirastossa jäte- ja muovikysymyksistä.
Näitä ovat esimerkiksi kosteudelle herkät elintarvikkeet ja monet terveyteen liittyvät tuotteet. Nyt näiden tuotteiden tuottajille on myönnetty poikkeuslupia muovipussien tuotantoon ja ostamiseen.
Vyalu vahvistaa kauppias Kasimun arvion kenialaisten reaktiosta kieltoon. Sitä on tutkittu myös kyselyin. Alun epäilys vaihtui pian suosioksi.
”Jotkut ajattelivat, että tämä vie työpaikkoja. Oli oikeusjuttujakin. Vuosi kiellon jälkeen kaikki katsoivat ympärilleen ja totesivat, että tämä oli hyvä asia.”
Vyalu ei kuitenkaan aio tyytyä tähän. Kierrättämisessä on kehitettävää. Nykyään muovia päätyy kiertoon yksityisten muovia ostavien yritysten kautta, mutta velvoitetta ei ole.
Valmisteilla on laki, joka vaatisi yrittäjiä ottamaan vastuun muoviensa keräämisestä ja kierrättämisestä niissä tapauksissa, joissa muovipakkaukset vielä sallitaan. Se vaatisi valistusta myös kotitalouksille.
Turistikaupan vessan takana oli sekalainen roskakasa. Pulloja ja tölkkejä ei Keniassa kierrätetä. Osa tästäkin kasasta saattoi kuitenkin olla menossa kierrätykseen, sillä Nairobissa toimii yksityisiä yrittäjiä, jotka ostavat muoviroskaa ja myyvät sitä eteenpäin kierrätysmuovia hyödyntäville tehtaille.
Haastattelun lopuksi Vyalu haluaa kysyä, miten Suomessa ihmiset on saatu erottelemaan jätteet kodeissaan eri astioihin.
Hän kuuntelee tarkkaavaisesti toimittaja-kuvaaja-työparin hieman hapuilevaa selostusta, mutta lopulta hän purskahtaa nauruun. On tullut mainituksi, että Suomessa moni huuhtaisee jugurttipurkit vedellä ennen kuin panee ne kierrätysastiaan.
”Tuo ei täällä toimisi ikinä”, Vyalu sanoo ja vakavoituu sitten. Haastattelua tehtäessä kuivuus on yltynyt Keniassa paikoin katastrofaaliseksi. Sadekausi on pettänyt kolmatta kertaa peräkkäin.
”Monella alueella on vesipula.”