Eteläisen Afrikan rokotuskattavuus yhä pieni – syyt kumpuavat paitsi rokotusskeptisyydestä myös klinikoille pääsyn haastavuudesta - Ulkomaat | HS.fi

Eteläisen Afrikan rokotus­kattavuus yhä pieni – syyt kumpuavat paitsi rokotus­skeptisyydestä myös klinikoille pääsyn haastavuudesta

Zimbabwe on onnistunut rokotusohjelmassaan naapurimaitaan paremmin. Sambiassa täyden rokotussarjan on saanut vasta neljä prosenttia rokotusikäisestä väestöstä.

Ihmiset jonottivat koronarokotuksia Belvederen klinikalla maanantaiaamuna 6. joulukuuta.

7.12.2021 2:00 | Päivitetty 7.12.2021 9:56

Harare

Keskipäivän aurinko porottaa kuumana Strathavenin asuinalueen viheralueella Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa.

Valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset ovat kerääntyneet istumaan puoliympyrään. Heidän edessään seisoo mies, joka viittoo ilmaa kiivaasti ja saarnaa ympärille kerääntyneille ihmisille.

Kyseessä on paikallinen apostolinen kirkko – ja yksi sadoista seurakunnista, jotka kerääntyvät Hararen eri asuinalueille pääasiassa lauantaisin ja sunnuntaisin jumalanpalvelusta varten.

Kirkot ja seurakunnat muodostavat haasteen eteläisen Afrikan koronavirusrokotteiden edistymiselle. Vaikka moni apostolinen kirkko on rohkaissut jäseniään ottamaan koronarokotteen, ovat uskonnolliset yhteisöt yksi suurimmista rokotteisiin skeptisesti suhtautuvista ryhmistä.

Zimbabwen vajaasta 15 miljoonasta asukkaasta noin 85 prosenttia määrittelee itsensä kristityiksi. Noin 37 prosenttia kuuluu apostoliseen kirkkoon.

Apostolisen kirkon jäsenet suhtautuvat rokotteiden ottamiseen tai lasten rokottamiseen skeptisesti, koska seurakunnan jäsenet pelkäävät uskonnollisten johtajien mahdollisesti asettamia rangaistuksia, kertoo vuonna 2017 julkaistu tutkimus.

Lisäksi matala koulutustaso, tietämättömyys rokotteista ja niiden tehosta, luottamus rukousten voimaan sekä yksityisyyden puute uskonnollisissa yhteisöissä vaikuttavat niiden jäsenten rokoteskeptisyyteen.

”En ole vielä ottanut koronavirusta vastaan tarkoitettua rokotetta”, kirkkoon matkalla oleva kolmissakymmenissä oleva mies kertoo.

”Mutta seurakuntamme ei ole kieltänyt rokotetta. Olemme havainneet pitkät jonot klinikoilla, emmekä tiedä onko rokotteita ollut riittävästi”, mies jatkaa.

Uskonnolliset yhteisöt ovat yksi suurimmista rokotteisiin skeptisesti suhtautuvista ryhmistä.

Vaikka Etelä-Afrikan naapurimaan Zimbabwen rokoteohjelma etenee sen naapurimaita paremmin, työtä riittää yhä, jotta maa saavuttaisi maan hallituksen tavoitteen: vähintään 60 prosentin rokotekattavuuden vuoden loppuun mennessä.

Zimbabwessa vajaat 30 prosenttia väestöstä on saanut kaksi rokoteannosta. Etelä-Afrikassa kaksi rokotetta on saanut noin 25 prosenttia väestöstä.

Sambiassa täyden rokotesarjan on saanut vain neljä prosenttia, Namibiassa reilut 12 prosenttia ja Botswanassa reilut 21 prosenttia rokoteikäisestä väestöstä.

Maat puskevat rokoteohjelmia eteenpäin tartuntatapausten lisääntyessä omikronvariantin myötä. Etelä-Afrikassa rekisteröitiin yli 11 000 koronavirustartuntaa sunnuntaina 5. joulukuuta. Zimbabwessa uusia tartuntoja todettiin 523.

Rokoteohjelmien hidas eteneminen on johtunut muun muassa rokotteiden saatavuusongelmasta, joka on pääasiassa nyt kuitenkin selätetty. Rokotteita on siis eteläisen Afrikan alueella tarjolla, mutta kattavuus laahaa yhä pienenä.

Etelä-Afrikan hallitus pyysi marraskuun lopulla rokotevalmistajia, kuten Johnson & Johnsonia ja Pfizeria lykkäämään rokotetoimituksia Etelä-Afrikkaan, koska rokotteita on varastoissa riittävästi ja rokoteohjelma etenee ennakoitua hitaammin.

Syitä tähän on useita, ja ne kumpuavat rokoteskeptisyydestä, väestön sosioekonomisesta asemasta johtuvasta sijainnista ja rokotteiden pariin pääsystä.

Tutkimusten mukaan suurin osa rokoteskeptisistä ihmisistä suhtautuu rokotteisiin epäilyksellä mutta ei välttämättä rokotteita vastustaen. Johannesburgin Witswatersrandin yliopiston professorin Helen Reesin mukaan monet uskonnolliset järjestöt ovat myös suositelleet seurakuntiensa jäseniä ottamaan rokotteen.

”Toki on uskonnollisia yhteisöjä, jotka eivät halua rokotteita”, Rees huomauttaa.

Rees johtaa Maailman terveysjärjestö WHO:n Afro Ritag -ryhmää eli Afrikan alueellista rokotusten teknistä neuvoa-antavaa ryhmää sekä istuu Etelä-Afrikan ministerien neuvoa-antavassa komiteassa, joka ohjeistaa maan hallitusta koronaviruspandemian etenemisestä ja keinoista sen hallitsemiseksi.

”Kolmannen aallon toteutumisen jälkeen tartuntamäärät vähenivät, ja monet ajattelevat, ettei rokotuksille ole tämän myötä tarvetta. Lisäksi on paljon rokoteskeptisyyttä: ihmiset pohtivat, ovatko rokotteet turvallisia ja miksi ne kehitettiin niin nopeasti. Lisäksi erityisesti sosiaalisessa mediassa leviää valtavasti vahvistamattomia väitteitä rokotteista – tässä on osittain kyse globaalista liikehdinnästä”, Rees kertoo puhelimitse.

Apostolisen kirkon jäseniä kerääntyneinä jumalanpalvelukseen Hararen Strathavenin asuinalueella sunnuntaina 5. joulukuuta.

Durbanissa King Edward VIII -sairaalassa työskentelevä yleislääkäri Kapil Narain on kohdannut useita potilaita ja myös terveydenhoitoalalla työskenteleviä, jotka ovat skeptisiä rokotteita kohtaan.

”Suurin osa on huolissaan sivuvaikutuksista, ja he ottavat rokotteen mahdollisesti havaittuaan, että heidän läheisensä ja yhteisönsä jäsenet voivat hyvin rokotteen saatuaan”, Narain kertoo.

Rees huomauttaa, että suuren osan eteläafrikkalaisista – ja eteläisen Afrikan alueella asuvista – on haastavaa päästä ottamaan rokotteita.

Maaseutualueilla asuvat joutuvat maksamaan ottaakseen bussin paikalle, jossa rokotteita on saatavilla. Yhdysvaltalaisen Bloomberg-median mukaan Etelä-Afrikassa vallitsee tällä hetkellä suurtyöttömyys; jopa 34,5 prosenttia maan asukkaista on työttömiä.

Tässä tilanteessa vähien resurssien käyttäminen rokotuspaikoille matkustamiseen ei ole monelle mahdollista.

Narain huomauttaa myös, että rokotettavaksi saapuminen voi merkitä jonotusta ja vapaapäivän pyytämistä puoleksi päiväksi taikka kokonaiseksi työpäiväksi. Tähän ei moni kykene.

Lääkäri painottaakin, että mobiiliklinikat ja muut aloitteet viedä rokotusohjelmat ihmisten pariin esimerkiksi maaseudulle lisäisivät rokotuskattavuutta merkittävästi.

Lisäksi yhteisöissä jo työskentelevät sairaanhoitajat ja terveydenhoitoalan ammattilaiset madaltavat kynnystä rokotteiden ottamiseen. Lisääntymisterveyden kampanjat ovat erinomainen esimerkki siitä, miten paikalliset työntekijät ovat onnistuneesti madaltaneet terveydenhoitoon hakeutumisen kynnystä.

Reesin mukaan rokotuspisteitä pitäisi saada erilaisiin paikkoihin, joissa ihmiset aktiivisesti käyvät. Etelä-Afrikka onkin sijoittanut rokotuspisteitä muun muassa paikkoihin, joista eläkeläiset noutavat eläkkeensä.

Osa supermarketketjuista myös tarjoaa esimerkiksi yli 50-vuotiaille rokotettavaksi saapuville lahjakortteja käytettäväksi heidän kaupoissaan.

Lääkärit suosittelevat, että rokotuspaikkojen täytyy olla avoinna normaaleja aukioloaikoja pidempään, jotta suurempi osa väestöstä voi saapua rokotettavaksi.

Vähien resurssien käyttäminen rokotuspaikoille matkustamiseen ei ole monelle mahdollista.

Etelä-Afrikka yrittää ratkoa matkustusongelmaa eli helpottaa sitä, että ihmisten olisi sosiaalisten ja taloudellisten tai fyysisten haasteiden vuoksi mahdollista mennä ottamaan rokote. Yksi huomiotta jäänyt ryhmä on kodittomat, joita on maassa suuri määrä. Esimerkiksi monet maahanmuuttajat ovat paperittomia, ja heitä arvioidaan olevan miljoonia, erityisesti kaupunkialueilla.

”Tähän saakka täysin paperittomien oli lähes mahdotonta saada esimerkiksi rokote tai päästä terveydenhuollon pariin. Nyt julkiset palvelut pyrkivät siihen, että paperittomatkin rokotetaan”, Rees sanoo.

Tutkimusten mukaan Etelä-Afrikan väestöstä yli 70 prosentilla on koronaviruksen vasta-aineita veressään. Professori toteaa, että suuri osa näistä vasta-aineista ei ole peräisin rokotteista vaan virukselle altistuksesta.

”Olimme optimistisia, että aiemmat altistukset antaisivat hyvät vasta-aineet ja suojaisivat elimistöä uusilta tartunnoilta ja muunnoksilta. Mutta nyt olemme havainneet, että omikronvariantti aiheuttaa sairauden aiemmista tartunnoista huolimatta, ja se on huolestuttavaa”, Rees arvioi.

Asiantuntijan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että virus kykenee ohittamaan aiemmista tartunnoista saadut vasta-aineet. Mutta samaan hengenvetoon Rees painottaa, että vasta-aineet näyttävät merkitsevän sitä, että omikronmuunnoksen aiheuttama sairaus toteutuu lievänä.

Mies sai koronarokotteen Durbanissa Etelä-Afrikassa syyskuun lopussa. Rokotepiste oli osa eri uskonnollisten yhteisöjen järjestämää kampanjaa koronaviruksen leviämistä vastaan.

Uusi koronavirusmuunnos sekä tutkimustieto siitä, että viruksen aiheuttamat teho-osastotapaukset ja vakavat tartunnat ovat merkittävästi yleisempiä rokottamattoman kuin rokotetun väestön keskuudessa, ovat selkeästi kasvattaneet rokotemyönteisyyttä Etelä-Afrikassa. Reesin mukaan Etelä-Afrikka tarvitsisi pakollisen rokotusohjelman koronaviruksen suitsimiseksi.

Ammattiliitot, maan yksityinen sektori, korkeakoulut ja osa kansalaisjärjestöistä puoltavat jo pakollista kansallista koronarokoteohjelmaa. Jos uskonnolliset yhteisöt ovat myötämielisiä, Etelä-Afrikan on mahdollista toteuttaa kattava ohjelma.

Mutta miten vähentää rokoteskeptisyyttä väestön keskuudessa?

Etelä-Afrikan viranomaiset ja tutkijat painottavat sitä, että paitsi viruksen ja pandemian etenemistä myös rokotteiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia seurataan tarkasti. Rees vahvistaa, että mahdolliset vakavat sivuvaikutukset tutkitaan maassa perin pohjin.

”Rokotteiden turvallisuudesta puhuminen ja selvitysten tekeminen on tärkeää, koska rokoteturvallisuus aiheuttaa suurinta skeptisyyttä. Sivuvaikutuksista täytyy olla avoin”, Rees sanoo.

Myös Narain painottaa, että rokotteiden tehosta ja niiden mahdollisista sivuvaikutuksista täytyy tarjota mahdollisimman kattavaa tietoa, jotta ihmisten luottamus tutkimustietoon vahvistuu.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat