Muovia tuotetaan nykyään niin paljon, että sitä on luonnossa kaikkialla. Valtamerten muoviroskalautat ovat tuttuja uutiskuvista.
Harvempi kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että muoveja on myös ihmisten sisällä. Niin kutsuttuja mikromuoveja – eli pienen pieniä muovijätteestä irronneita muovipartikkeleita – päätyy ruuansulatukseen ruuan ja juoman mukana.
Niiden vaikutuksia tunnetaan yhä huonosti.
Siksi kansainvälinen tutkimusryhmä päätti vertailla tutkimuksia, jotka mittaavat ihmiskehoon päätyvien mikromuovien määrää, ja toisaalta tutkimuksia, joissa mikromuovien vaikutuksia ihmissoluihin on tutkittu laboratorio-olosuhteissa.
Yorkin yliopiston keskiviikkona julkaisemat analyysin tulokset olivat huolestuttavia: ihmiskehoon päätyvät mikromuovipitoisuudet riittävät vahingoittamaan ihmissoluja jopa neljällä eri tavalla.
Niillä oli vaikutuksia solukuolemiin, immuunipuolustukseen ja soluelimiin. Lisäksi ne heikensivät solujen kudoksia niin kutsutun oksidatiivisen stressin kautta. Tutkituista viidestä tekijästä ainoastaan solun geneettinen informaatio näytti säästyvän mikromuovien vaikutuksilta.
”Toksisuuskokeiden mukaan esimerkiksi solukuolemat ja allergiset reaktiot voisivat olla potentiaalisia vaikutuksia, jos ihminen syö, juo tai hengittää suuria määriä mikromuoveja”, totesi tutkimusartikkelin kirjoittanut Yorkin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Evangelos Danopoulos.
Biologi Maria-Luiza Pedrotti tutki merestä otettua muovinäytettä tutkimuslauksella lähellä Ranskan Rivieraa lokakuussa 2018.
Tutkimus pohjautuu kokeisiin, joissa mikromuoveja on testattu ihmissoluihin laboratorioissa ihmiskehon ulkopuolella. Edelleen suuri kysymysmerkki on, miten mikromuovit liikkuvat ihmiskehossa ja kuinka tehokkaasti ne sieltä poistuvat.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että mikromuovien vaikutus soluihin oli sitä suurempi, mitä epäsäännöllisempiä ne olivat malliltaan. Koeolosuhteissa muovit saattavat olla säännöllisiä, mutta luonnossa ne esiintyvät yleensä ”rosoisempina”.
Tutkimuksen tekijöiden mukaan seuraavaksi olisi tärkeää tutkia mikromuovien liikkeitä kehossa koe-eläinten avulla.
Aikakausia on totuttu nimeämään tärkeimmän raaka-aineen mukaan. Tunnemme kivikauden, rautakauden ja pronssikauden. Jotkin tutkijat ovat ehdottaneet, että nykyaikaa voisi tällä perusteella hyvin kutsua muovikaudeksi.
Lue lisää: Luonnolta loppuu tila – hätkähdyttävät grafiikat näyttävät, kuinka ihminen dominoi planeetta Maata
Maailman vuotuinen muovituotanto on kasvanut toisen maailmansodan jälkeen jatkuvasti. Muovin kokonaismäärässä se tarkoittaa räjähtävää kasvua, sillä muovit hajoavat hitaasti.
Keskimääräinen eurooppalainen kuluttaa muoveja yli sata kiloa vuodessa. Maailman muovien on arvioitu painavan enemmän kuin kaikki maailman eliöt yhteensä.
Muovijätettä oli ajautunut Panaman rannikolle heinäkuussa 2019.
Mikromuoveilla tarkoitetaan enintään viiden millimetrin kokoisia synteettisiä polymeerihiukkasia. Kaikkia niiden kulkeutumisreittejä ei vielä tunneta, mutta on havaittu, että niitä voi vapautua jopa muovipakkauksista käytön aikana.
Esimerkiksi pesuaineisiin ja kosmetiikkaan mikromuoveja lisätään tarkoituksella. Eniten näitä ”muovinsiruja” syntyy kulumalla, kun esimerkiksi tekokuitukankaita pestään tai kun muoviroska jauhautuu meren aalloissa.
Koska mikromuoveja on kaikkialla, niitä päätyy myös ruokaan.
Oikaisu 9. 12. klo 14.00: Jutusta on poistettu kohta, jossa sanottiin, että mikromuoveja päätyisi ihmiskehoon viikossa viisi grammaa, sillä kyseisen, laajalle levinnen luvun esitelleen tutkimuksen laskelmat on kyseenalaistettu.